Tutkimus	Ovdâsijđo
I. Itkonen	Tutkâmuš
Erkki Itkonen	Elias Lönnrot
Matti Morottaja	Heikki Mattus
Kirjallisuusluettelo	Kirjálâsvuodâ luvâttâllâm
Erkki Esaias Itkonen syntyi Inarissa 26.4. 1913 kirkkoherra Lauri Arvid Itkosen perheen kuopuksena.	Erkki Esaias Itkonen šoodâi Anarist 26.6.1913 kirkkohiärrá Lauri Arvid Itkos perruu nuorâmussân.
Inarissa olo jäi kuitenkin lyhyeksi: jo seuraavana vuonna perhe muutti Vihtiin.	Anarist aassâm paasij kuittâg uánihâžžân: juo tast puáttee ive peerâ varrij Viihtin.
Tultuaan ylioppilaaksi Lohjalla vuonna 1930 Itkonen alkoi opiskella kansanrunoudentutkimusta, suomen kieltä ja suomalais-ugrilaista kielentutkimusta Helsingin yliopistossa.	Ko Itkonen čaalij pajeuáppen 17-ihásâžžân Lohjaast ive 1930, máttááttâlškuođij sun aalmugtivtâlâšvuođâtutkâm, suomâkielâ já syemmilâš-ugrilâš kielâtutkâm Helsig ollâopâttuvâst.
Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1933, minkä jälkeen hän työskenteli tutkimuslaitos Suomen suvussa Järvenpäässä professori E.	Sun valmâštui filosofia kandidaattân ive 1933, mon maŋa sun poorgâi Suomen suku -nommâsâš tutkâmlájádâsâst Järvenpääst professor E.
N. Setälän assistenttina.	N. Setälä assistenttin.
Väiteltyään tohtoriksi 1939 Itkonen toimi Helsingin yliopistossa dosenttina.	Ko Itkonen nágáttâlâi tuáhtárin ive 1939 tooimâi sun Helsig ollâopâttuvâst dosenttin.
Vuosina 1950-1956 hän oli suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen ylimääräinen professori ja vuosina 1956-1963 varsinainen professori.	Iivij 1950 – 1956 koskâsâš ääigi sun lâi syemmilâš-ugrilâš kielâtutkâm paijeelmiärásâš professorin já iivij 1956 – 1963 koskâsâš ääigi eidusâš professor.
Vuodet 1964-1983 Erkki Itkonen oli Suomen Akatemian jäsen.	Iivijd 1964 – 1983 Erkki Itkonen lâi Suomâ Akatemia jeessân.
Erkki Itkonen toimi aktiivisesti myös yhdistyksissä, mm. Suomalais-ugrilaisessa Seurassa (esimiehenä 1968-78) ja Lapin Sivistysseurassa (puheenjohtajana 1957-62).	Erkki Itkonen tooimâi aktijvâlávt meiddei seervijn, el. Syemmilâš-ugrilâš Seervist (ovdâalmajin 1968 – 78) já Säämi Čuovviittâsseervist (saavâjođetteijen 1957 – 62).
Sabmelaš-lehden toimittaja hän oli vuosina 1934-1950. Tutkijana Erkki Itkonen oli koko 1900-luvun merkittävin fennougristi.	Sabmelaš-loostâ toimâtteijen sun lâi 1934 – 1950 koskâsâš ääigi. Totken Erkki Itkonen lâi ubâ 1900-lovo merhâšitteemus fennougrist.
Hän julkaisi suuren määrän uutta luovaa tutkimusta suomalais-ugrilaisista kielistä, myös monista eri saamen kielistä ja saamenkielisestä kirjallisuudesta.	Sun olgosadelij stuorrâ mere uđđâ ovdedeijee tutkâmuš syemmilâš-ugrilâš kielâin, meiddei maaŋgâin jieškote-uv sämikielâin já sämikielâlâš kirjálâšvuođâst.
Itkonen oli vasta 26-vuotias, kun hän väitteli vuonna 1939 – itäsaamen (etenkin inarin- ja koltansaamen) vokaaliston laadul Kieli ja sen tutkimus (1966) sekä Suomen kielen etymologinen sanakirja I-VI (1955-1978), jonka toimittajiin hän kuului koko sanakirjatyön ajan.	Sun kieđâvušâi ovdâmerkkân duaali, verbâsujâttem já sajehamij historjá jieškote-uv syemmilâš-ugrilâš kielâin. Suu tobdosumoseh suomâkielâlâš kirjeh láá Kieli ja sen tutkimus (1966) sehe Suomen kielen etymologinen sanakirja I-VI (1955-1978), mon toimâtteijeejuávkun sun kullui ubâ sänikirjepargo ääigi.
Inarinsaame oli kuitenkin Erkki Itkosen pitkäaikaisin ja läheisin tutkimuskohde, jonka parissa hän työskenteli 1930-luvulta lähtien 1990-luvulle asti.	Anarâškielâ lâi kuittâg Erkki Itkos kuhesáigásumos já rákkásumos tutkâmčuásáttâh, moin sun poorgâi 1930 -lovo rääjist kidâ 1990-lovo räi.
Jo vuosina 1935 ja 1936 hän keräsi Inarissa muoto-opillista aineistoa ja sanastoa ja aloitti vuonna 1950 systemaattisen keruun inarinsaamen sanakirjaa varten.	Juo iivijn 1935 já 1936 sun nuurâi Anarist hämiopâlâš amnâstuv sehe sänivuárhá já algâttij ive 1950 systemaatlâš nuurrâm anarâškielâ sänikirje várás.
Työn tuloksena ilmestyi 1986-1991 laaja tieteellinen sanakirja Inarilappisches Wörterbuch I-IV.	Pargo puáđusin almostui 1986 – 1991 vijđes tieđâlâš sänikirje Inarilappisches Wörterbuch I-IV.
Sanakirjaa varten Itkonen kehitti ortografian, joka on nykyisin käytössä olevaa hieman tarkempi ja kertoo varsinkin viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla käytetyn kielen ja sen eri murteiden äännepiirteistä.	Sänikirje várás Itkonen raahtij ortografia, mii lii ucánjáhháá täärhib ko tááláá ääigi kevttum čäällimvyehi já mii maainâst aainâs-uv moonnâm ihečyeđe algâpele kevttum kielâ já toi sierânâs suomânij jienâdâhjiešvuovijn.
Kirja sisältää yhteensä lähes 6000 sana-artikkelia.	Kirje tuálá sistestis ohtsis aldasáid 6000 säniartikkelid.
Se pohjautuu 1880-luvulta 1980-luvulle asti kerättyyn aineistoon, josta pääosa on Erkki Itkosen ja hänen parinkymmenen inarinsaamelaisen kielimestarinsa työn tulosta.	Tot vuáđuduvá 1880-lovvoost 1980-lovo räi nuurrum amnâstâhân, mast iánááš uási lii Erkki Itkos já suu muádilov anarâš kielâmiäštár pargo puáđus.
Heistä Aili Paadar avusti Itkosta sanakirjatyössä myöhemmin Helsingissä vielä 9 kuukauden ajan, samoin muutamia viikkoja myös Elsa Kuuva (nyk. Valle) vuonna 1978, jolloin aineistoa viimeisen kerran täydennettiin.	Sist Aili Paadar išedij Itkosii sänikirjepargoost maŋeláá Helsigist vala 9 mánuppaje ääigi, siämmáá ko moodijd ohhoid meiddei Elsa Kuuva (tääl Valle) ive 1978, kuás amnâstâh majemuu keerdi tievâsmittui.
Kaikkein tärkein akateemikko Itkosen inarinsaamelaisista informanteista oli epäilemättä Uula Morottaja (1892-1963), Sabmelaš-lehden aktiivinen kirjoittaja, jota Itkonen piti parhaiden saamelaiskirjailijoiden veroisena kertojana.	Puohâin tergâdumos anarâš informant akateemikko Itkosâžân lâi eeppidhánnáá Lesk-Ant Uulá ađai Uula Morottaja (1892-1963), Sabmelaš-loostâ aktiijvâlâš čällee, kiäm Itkonen noobdij pyeremusâi sämmilâš kirječällei viärdásâžžân mainâsteijen.
Uula Morottajan kanssa hän pääsikin ehkä lähimmäksi inarin Aanaarkiela čájttuzeh (1992), jonka keskustelut hän myös itse litteroi ja suomensi.	Uula Morottajain sun vaarâ peesâi-uv puoh aldemustáá anarâškulttuur puoh vuáđulumos jiešvuođâ.
Kesällä 1952 Itkonen nauhoitti Inarissa kahtatoista inarinsaamelaista, joista monet olivat mukana myös sanakirjatyössä: Elsa Kuuvaa, Katri Lahdenmäkeä, Uula Morottajaa, Jouni Mustaa, Maarit Mustaa, Iisakki Paadaria, Inga Paadaria, Pekka Paadaria, Matti Saijetsia, Heikki Sarrea, Matti Vallea ja Juhan Matti Vallea.	Keessiv 1952 Itkonen paddij Anarist kyehtnubáloh anarâššâd, kiäin maaŋgah lijjii mieldi meiddei sänikirjepargoost: Elsa Kuuva, Katri Lahdenmäki, Uula Morottaja, Jouni Musta, Maarit Musta, Iisakki Paadar, Inga Paadar, Pekka Paadar, Matti Saijets, Heikki Sare, Matti Vale já Juhan Matti Vale.
Näiden nauhoitteiden pohjalta Itkonen valmisti viimeisenä työnään inarinsaamelaisen kielennäytekokoelmansa	Erkki Itkonen jaamij vyesimáánu 28. peeivi 1992, tuse pelnub oho maŋeláá, ko sun lâi majemuu keerdi iällám pargosajestis já hyvástâllâm pargoskipárijdis.
Akateemikot Martti Haavio ja Erkki Itkonen professori Martti Rapolan 75-vuotis- syntymäpäivillä Sääksmäellä vuonna 1966.	Akateemikoh Martti Haavio já Erkki Itkonen professor Martti Rapola 75-ive čoddâmpeeivijn Sääksmäkist ive 1966.