Elämäntapa	Sänivajâseh
Sananlaskut	Šooŋâ ennustem
Sään ennustaminen	Purrâmâšärbivyehi
Inarinsaamelaista elämäntapaa kuvaavat pitkän kehityksen läpikäyneet elinkeinot ja taito selviytyä luonnonolosuhteissa.	Anarâš eellimvyevi kovvejeh eellimkiäinuh, moh láá kuhes ovdáneme ääigi vuáhádum teehin hiäivulâžžân, já meiddei táiđu cevziđ luándust.
Ilmasto on asettanut tietyt rajat elämiselle ja elinkeinoille.	Šoŋŋâdâh lii pieijâm tiätu raajijd elimân já eellimkiäinoid.
Kylmä ilmasto ja lyhyt kasvukausi verrattuna etelämpien seutujen ilmastoon rajoittaa kasviviljelyä.	Ko verdid määddib kuávloid, te kolmâ šoŋŋâdâh já uánihis šadoi šoddâmpaje räijejeh šadoi šoddâdem.
Pohjoisella metsänrajalla asuminen asettaa omat ehtonsa ihmisen elämiselle.	Čuovis kesi-iijah juátkih pargopeeivi, mut skammâ vist keeppid pargomáhđulâšvuođâid.
Valoisat kesäyöt sallivat jatkaa työpäivää, mutta kaamos taas rajoitti työntekoa.	Čuovis ääigi kalga leđe iäljár, tälvikyevdil ääigi lii oppeet tile uáccáábeht eelliđ.
Valoisana aikana oli oltava toimeliaita, talvisydännä taas oli mahdollisuus ottaa rauhallisemmin.	Liijká meiddei skammân já sevŋâdin puáhtá porgâđ maidmaid-uv pargoid. Puásuialmai puovtij sevŋâdin-uv veikkâba njuovvâđ poccuu.
Kuitenkin myös kaamosaikana ja pimeällä saattoi tehdä paljonkin eri askareita.	Skammâ ij sämmilijd tiäddâm, nuuvt tego mäddin puáttâm ulmuid.
Poromies osasi pimeälläkin nylkeä poron. Tuskin kukaan koki kaamosaikaa ahdistavana, niinkuin etelästä tulleet ihmiset.	Ovddii ääigist anarâš eellimvyehi lâi táválávt tálutoollâm, mast puovtij toollâđ poccuid, käärji já eennâmtuálu, lâi miäcástem, kuálástem já muorjim.
Nämä elinkeinot olivat tiukasti sidoksissa vuodenaikojen vaihteluun.	Taah eellimkiäinuh lijjii čovgâ ohtâvuođâst iveaigijd.
Inarinsaamelaiselle oli tyypillistä varriistâllâm, eli muuttaminen keväällä kesäpaikkaan ja syksyllä taas talvipaikkaan.	Anarâšah läävejii maaŋgah varriistâllâđ, kiđđuv kesipááikán já čohčuv tälvipááikán. Anarâšâi eellim lâi čovgâ ohtâvuođâst luándun.
Kaikella toiminnalla oli aikansa.	Puoh pargoin lâi jieijâs äigi.
Työt oli tehtävä silloin kun se oli ajankohdan ja sään puolesta mahdollista.	Pargo koolgâi porguđ talle ko lâi rievtis äigi ivveest já vuovâs jergâ.
Esimerkiksi jäkälää saattoi nostaa vain ohuella tihkusateella tai sumusäällä.	Ovdâmerkkân jävildiđ puovtij tuše sovđâšoŋŋân teikâ miärkkán.
Liian märällä tai kuivalla säällä se ei onnistunut.	Liijkás njuoskâ šoŋŋân teikâ koškádâhhân tot ij luhostum.
Ajankohta oli tärkeä jopa kenkäheinän leikkuussa.	Äigi lâi tehálâš joba kamuvsuoinij čuoppâmist.
Myös yöllä oli oltava valmiita työhön.	Meiddei iho koolgâi leđe vaalmâš vyelgiđ paargon.
Esim. kuivana kautena hauraaksi kuivunutta kortetta saattoi koota vain yökasteen aikana.	Ovdâmerkkân iiŋŋâm hooššijd puovtij raaijâđ tuše ijjâkääsi ääigi.
Inarinsaamelaisilla oli arvoja ja tapoja, joita ei ollut mihinkään kirjattu, mutta jotka otettiin huomioon elämisessä ja suhtautumisessa toisiin ihmisiin.	Eres aigij kavnui meiddei ain pargo, muorrim, tuoijum jna. Puásuituálust kyeddid, pálgádâh, porge, roovvâd jna. lijjii ääigih, moh meridii pargoid.
Luonnon käytössä, kuten jäkälämailla, kalastuksessa tai hillanpoiminnassa oli talojen kesken merkitsemättömiä rajoja, joista ei välttämättä ollut edes sovittu, mutta joita ei hevillä ylitetty.	Áárvuh
Inarinsaamelaisessa yhteisössä sai arvostusta henkilö, joka selviytyi hyvin luonnossa, osasi kulkea eksymättä.	Anarâšâin lijjii áárvuh já täävih, moh iä lam kal kuussân čaallum, mut maid koolgâi tiettiđ iälustmist já koskâvuođâin eres ulmuid.
Tätä asiaa ilmaisee verbi täiđiđ, ja tällaisen taidon omaava henkilö on taiđiš.	Anarâšâi koskâvuođâst lâi áárvustoonnum olmooš, kote piergij pyereest luándust, taaiđij meeccist.
Laajaa poron korvamerkkien tuntemista ja muistamista arvostettiin.	Taggaar olmooš lii taiđiš. Pivdo- já puásuipargotááiđuh lijjii teháliih.
Mainetta sai myös väsymätön hiihtäjä tai kävelijä.	Kii tuubdâi ennuv vittáid, lâi pegâlmâs já áárvustoonnum.
Näitä ominaisuuksia pidettiin niin tärkeinä, että niitä olisi pitänyt lapsesta saakka kehittää, niin kuin joskus vanhoina aikoina.	Mááinuh lâi meiddei sävris čyeigee já väzzee. Taah ääših annojii nuuvt tehálâžžân, et taid lâi kolgâđ pärnivuođâ rääjist ovdediđ, nuuvt tego tovle lâi luándulâš.
Niinpä monikin vanhempi oli sitä mieltä, että monivuotinen koulussaolo estää kunnon poromieheksi kehittymisen.	Nuuvtpa vanhimeh távjá lijjii ton uáivilist, et ko páárnâš lii maŋgâ ive škoovlâst, te tast ij šoodâ innig rievtis puásuialmai.
Käsityötaito ja kätevyys yleensäkin oli mm. puolison valinnassa eduksi.	Tuoijumtáiđu já čiäppudâh mudoi-uv lâi ei. pelikyeimi valjiimist ävkkin.
Naisen tuli työteliään lisäksi olla siivo, verevä ja pyöreämuotoinen.	Nissoon koolgâi leđe porgiš, sijvuu, ruopsâd já juurbâs.
Aviomiesehdokkaalle oli eduksi, jos hän ei juopotellut eikä pelannut korttia.	Kälissaasâ lâi pyereeb, jis sun ij juuhâm ige spellâm. Pelikyeimisaasâ koolgâi leđe val šiev suuvâst.
Puolisoehdokkaan tuli kuulua lisäksi hyvään sukuun.	Puohâi ulmuiguin koolgâi iälustiđ olmoošlávt já sivâdávt.
Ei saanut puhua kenellekään sopimattomasti, pilkkaavasti tai loukkaavasti.	Ij kolgâm kiäinnân sárnuđ suámittemeht, pilkkediđ teikâ árvuttuššâđ.
Suomalaisiin suhtautuminen oli kahtalaista.	Läddlij kuáttá uáinuh lijjii kyevtlágáneh.
Toisaalta annettiin arvoa esim. sivistyneisyydelle ja varakkuudelle, mutta toisaalta taas osaamattomuus saamelaisissa taidoissa johti aliarvostukseen.	Nube tááhust onnui áárvust om. čuovviittâs já jáválâšvuotâ, mut nube tááhust vist čyerbivuotâ sämmilijn tááiđuin adelij aartâ huánnuđ.
Saamelaisuutta pidettiin yleensäottaen arvossa, ja poromiehistä voitiin sanoa, että he vasta ovat kunnon saamelaisia.	Sämmilâšvuotâ onnui táválávt áárvust, já paiulmuin puohtii ettâđ, et sij toh láá rievtis sämmiliih.
Edellä kirjoitettu kuvaa tilannetta ennen motorisoitua ja tietoteknistä aikaa, ennen pitkiä koulutusjaksoja.	Täst čaallum ääših kovvejeh tile, mii lâi ovdil moottorääigi já tiätuteknâlâš ääigi, ovdil ko ulmuuh juttii kuhes poojijd škoovlâid.
Nykyiset inarinsaamelaiset ovat integroituneet hyvin nykyiseen, teknologiseen yhteiskuntaan.	Táálááh anarâšah láá integristum pyereest tááláá, teknolooglâš siärvádâhân.
Saamelainen elämäntapa ja arvot eivät ole kuitenkaan kadonneet, ainakaan kaikilla, vaan niistä voi tunnistaa merkkejä nykyelämässäkin.	Sämmilâš eellimvyehi já áárvuh iä liijká lah lappum, kuittâg puohâin, pic toh vuáttojeh anarâšâin val tááláá ääigist-uv. Seurujavrij kesipäikki Njihenjargâ.
Matti Morottaja Seurujärvien kesäpaikka Käyräniemi.	Kuobžâ-Saammâl (Sammeli Morottaja) njuává pohccuu juolgijd.
Luontosuhde	Maassâd pajas