Historia
Historjá
Vanhimmat jäljet ihmisen toiminnasta Inarin alueella on löydetty Inarin Vuopajan ja Saamenmuseon asuinpaikoilta, ajalta noin 8000-7000 eKr. Löytöaineiston esineet, kuten sertistä isketyt ytimet ja mikrosäleet, viittaavat asukkaiden saapuneen Ruijan rannikon suunnalta, ns. komsakulttuurista.
Puárásumoseh luodah ulmuu tooimâin Aanaar kuávlust láá kavnum Aanaar Vyeppee já Sämimuseo aassâmsoojijn, ääigist suullân 8000-7000 oKr. Kavnum amnâstuv tiiŋgah, tegu seertist čoskum váimuseh já mikrosibžáh čäittih, et ässeeh liččii puáttám Taažâ riddokuávlust, nk. komsakulttuurist.
Muita jälkiä tästä pioneeriasutuksesta on Inarijärven alueelta mm. Rahajärveltä, Suprusta ja Paatsjoenniskalta.
Eres luodah taan pioneerasâmist láá Aanaarjäävri kuávlust el. Rááhájäävrist, Suppârist já Paččveiuáivušist.
Myöhemmin kivikaudella alueelle on siirtynyt väestöä myös Vienanmeren alueelta ja Pohjois-Ruotsista.
Maŋeláá keđgiääigi láá kuávlun puáttám ässeeh meiddei Vielgismeerâ kuávlust já Tave-Ruotâst.
Kivikauden väestö on elänyt pyynti- ja keräilytaloudessa, jolloin suotuisat pyyntipaikat ovat vaihdelleet vuodenaikojen mukaan.
Keđgiääigi aalmug lii iällám pivdo- já nuurrâmtuálust.
Samoille asuin- ja leiripaikoille, jotka sijaitsivat hyvien kalavesien tai peuranpyyntipaikkojen lähellä, on yleensä palattu yhä uudelleen jopa vuosituhansien ajan.
Talle vuovâs pivdosajeh láá mulsâšuddâm iveaigij mield. Siämmáid aassâm- já leirâsoojijd, moh lijjii šiev kyeličasij tâi koddepivdemsojij alda, maccii ulmuuh táválávt ain uđđâsist joba tuháttij iivij ääigi.
Vanhimmat peurojen pyyntikuopista pohjoisessa on ajoitettu kivikauden loppupuolelle.
Puárásumoseh koddepivdemkyepih tavveen láá äigidum keđgiäägi loopâkeš.
Inarin alueelta löytynyt kivikauden esineistö liittyy pääasiassa pyyntiin ja kalastukseen.
Aanaar kuávlust kavnum keđgiääigi amnâstâh lohtâs iänááš mecci- já kyelipiivdon.
Orgaanisista aineista, kuten luusta, sarvesta, puusta tai nahasta tehtyjä esineitä ei ole säilynyt maan happamuuden vuoksi, vaikka niitä varmasti on valmistettu.
Orgaanisijn amnâsijn, tegu täävtist, čuárvist, muorâst tâi čeevđist rahtum tiiŋgah iä lah siäilum eennâm suvráávuođâ keežild, veikkâ tagareh láá vissásávt rahtum.
Koko kivikauden käytössä ovat olleet kvartsista, kvartsiitista, sertistä ja piistä isketyt nuolenkärjet, kaapimet, leikkaavat terät ja uurtimet.
Ubâ keđgiääigi láá lamaš kiävtust kvaarcist, kvarcciitist, seertist já tinnokeeđgist čoskum njuolâkeejih, kolomeh, čyeppee tereh já luohčâmeh.
Muita ajalle tyypillisiä esineitä ovat olleet sädekiviliuskeesta valmistetut kirveet, tuurat ja tasataltat.
Eres ton ááigán tijpâliih tiiŋgah láá samaš amfibolrááptust rahtum áákšuh, sääitih já tuolbâluohčâmeh.
Inarista on löytynyt myös kivikaudelle ajoitettavia saviastioiden kappaleita, jotka on määritelty kuuluviksi ns. Säräisniemi 1 -keramiikkaan Vaalan Säräisniemen Nimisjärven löytökeskittymän mukaan ja asbestikeramiikkaan astioissa käytetyn asbestisekoitteen mukaan.
Anarist láá kavnum meiddei keđgiááigán kullee njajâlitij pitáh, moh láá miäruštâllum nk. Säräisniemi 1 -keramiikkân Vaala Säräisniemi Nimisjärvi kavnâmij mield já asbestkeramiikkân liitijn kevttum asbestsiävuttâs mield.
Varhaismetallikausi - metallit ilmestyvät löytöaineistoon
Arâmeetaaläigi - metalleh almostuveh kavnâmamnâstâhân
Koko pohjoisessa Fennoskandiassa kivikauden jälkeen puhutaan varhaismetallikaudesta, joka kattaa pohjoismaisen pronssikauden ja varhaisen rautakauden (noin 2000 eKr. – 300 jKr.).
Ubâ taavaapiäláá Fennoskandiast keđgiääigi maŋa lii saahâ arâmeetaalääigist, mii luávdá tave-eennâmlâš pronssiääigi já arâ ryevdiääigi (suullân 2000 oKr. – 300 mKr.).
Pronssiesineitä saatiin alueelle vain vähäisiä määriä vaihtokaupan välityksellä.
Pronssitiiŋgah pottii kuávlun viehâ uccáá lonottâskäävpi ohtâvuođâst.
Inarista on vain yksi, mutta sitäkin merkittävämpi pronssilöytö.
Anarist lii tuše ohtâ, mut tađe-uv merhâšitteb pronssikavnâm.
Inarin Lusmansaaren kätkölöytö ajoittuu ajalle 900-700 eKr. ja sisältää yhdeksän pronssiesinettä, neljä kaularengasta, kolme rannerengasta, putkikirveen ja pronssilevyn kappaleen.
Aanaar Lusmesuolluu čiähákavnâm äigiduvá ááigán 900-700 oKr. já tuálá siste oovce pronssitiŋgâd, nelji čeveriäggá, kulmâ kietâriäggá, pocceeáákšu já pronssiskiäru pitá.
Raudanvalmistus opittiin Pohjoiskalotilla noin 600 eKr, ja Kirakkajoensuun asuinpaikalta löytynyt kuonakakku on Inarin ainoa tuon ajan rautatyöhön viittaava löytö.
Ryevdirähtimtáiđu máttájui tavekalotist suullân 600 oKr, já Kaareehjuvnjäälmi aassâmsaajeest kavnum pasâttâskákku lii Aanaar áinoo tallaa ääigi ryevdipaargon čujotteijee kavnâm.
Varhaismetallikauden asuinpaikkoja Inarista tunnetaan vähän, ja ne on ajoitettu pääasiassa erilaisten keramiikkatyyppien avulla.
Anarist arâmeetaalääigi aassâmsajeh láá tiäđust uccáá, já toh láá äigidum iänááš sierâlágán keramiiktiijpâi vievâst.
Asuinpaikkojen niukkuus saattaa johtua kuitenkin alueen arkeologisten tutkimusten vähäisyydestä sekä siitä, että varhaismetallikaudella elämä on jatkunut hyvin samanlaisena kuin kivikaudella.
Aassâmsojij vänivuotâ sáttá puáttiđ kuittâg kuávlu arkeologisij tutkâmušâi vänivuođâ keežild sehe tast, et arâmeetaalääigi eellim lii jotkum uáli siämmáálágánin ko keđgiääigist.
Varhaismetallikauden alkuun liittyvät suuret peurakuoppajärjestelmät.
Arâmeetaalääigi aalgân kuleh stuorrâ koddekyeppioornigeh.
Aikakaudelle tyypillinen esinemuoto on kvartsista, kvartsiitista tai piistä valmistettu leveäkantainen nuolenkärki;
Ááigán tijpâlâš tiŋgâhäämi lii kvaarcist, kvarcciitist tâi tinnokeeđgist rahtum kubdâmadduusâš njuolâkeeči;
Inarin alueelta on niitä tai niiden katkelmia löytynyt 36 kappaletta. Varhaismetallikauden lopulla, noin 300 jKr. raudan ja keramiikan valmistus Pohjois-Fennoskandiassa jostain vielä selvittämättömästä syystä päättyy.
Aanaar kuávlust láá toh tâi toi laheh kavnum 36. Arâmeetaalääigi loopâst, suullân 300 mKr. ryevdi já keramiik rähtim Tave-Fennoskandiast mottoom vala čielgiihánnáá suujâ keežild nohá.
Vähälöytöiseltä keskirautakaudelta myöhäisrautakauteen
Uccáákávnusâš koskâryevdiääigist maŋesryevdiááigán
Inarin keskirautakautta (noin 300 – 800 jKr) on arkeologisesti vaikea hahmottaa, sillä tuolta ajalta puuttuvat selkeästi tunnistettavat ja omaperäiset muinaisjäännös- ja esinetyypit.
Aanaar koskâryevdiääigi (suullân 300 – 800 mKr) lii arkeologâlávt vaigâd hammiđ, ko tallaa ääigist váiluh jiešvuođâliih toovlášpasâttâs- já tiŋgâtiijpah, maid čielgâsávt tubdâččij.
Keramiikan valmistus on loppunut ja orgaanisesta aineesta valmistetut esineet eivät ole säilyneet maaperässä.
Keramiik rähtim lii nuuhâm já orgaanisijn amnâsijn rahtum tiiŋgah iä lah siäilum eennâmvuáđust.
Muutamat harvat alueelta löydetyt metalliesineet ovat tuontitavaraa.
Motomeh häärvih meetaaltiiŋgah, moh kuávlust láá kávnum láá puohtum eres saajeest.
Samanlainen ilmiö on keskirautakaudella havaittavissa myös muualla pohjoisessa ja itäisessä kulttuuripiirissä.
Siämmáálágán almonem koskâryevdiääigist lii uáinimist meiddei eres kuávluin tavveen já nuorttiipiäláá kulttuurpirrâsist.
Voidaan kuitenkin olettaa, että alueella eläneiden pyyntiyhteisöjen elämä on jatkunut lähes samanlaisena kuin ennenkin.
Puáhtá kuittâg nabdeđ, et kuávlust aassâm pivdosiärváduvâi eellim lii jotkum masa siämmáálágánin ko ovdil-uv.
Inarin Vuopajan ja Saamenmuseon asuinpaikoilta on saatu kolme keskirautakauteen viittaavaa radiohiiliajoitusta.
Aanaar Vyeppee já Sämimuseo aassâmsoojijn láá finnâšum kulmâ koskâryevdiááigán čujotteijee radiočiđđâäigidem.
Keskirautakautisten asuinpaikkojen löytäminen vaatisi Inarin alueella lisää arkeologisia tutkimuksia ja ajoituksia.
Koskâryevdiáigásij aassâmsojij kavnâm vađâččij Aanaar kuávlust lase arkeologisijd tutkâmušâid já äigidmijd.
Inarista on löytynyt vain yksi keskirautakaudelle ajoitettava metalliesine, rautainen väkipuukko.
Anarist lii kavnum tuše ohtâ koskâryevdiááigán kullee meetaaltiŋgâ, ryevdist rahtum viehânijbe.
Leukumaisen, 40 senttimetriä pitkän puukon lähimmät vastineet löytyvät Gotlannista, joten se kertonee eteläisistä yhteyksistä pohjoiselle alueelle.
Nijbelágán, 40 seenti kukkosii niijbe aldemuuh váástuh kávnojeh Gotlandist, et tot mainâstâš maidnii máddáápiäláin ohtâvuođâin tavekuávloid.
Myöhäisrautakaudella ilmestyy Pohjois-Fennoskandiassa uusi muinaisjäännöstyyppi, ns. suorakaiteen muotoinen liesilatomus, jota pidetään ensimmäisenä saamelaisperäisenä muinaisjäännöksenä.
Maŋesryevdiääigi almostuvá Tave-Fennoskandiast uđđâ toovlášpasâttâshäämi, nk. neeljičievvâg aarrânpardattâh, mii nabdoo vuosmužžân sämmilâšvuálgusâžžân toovlášpasâttâssân.
Inarista tunnetaan yli 30 liesilatomuskohdetta.
Anarist láá tiäđust paijeel 30 aarrânpardattâhčuásáttâssâd.
Latomuksen ympärillä on sijainnut kevytrakenteinen pistekota, josta kaivauksissa ei yleensä löydy enää mitään jälkiä.
Aarrânpardattuv pirrâ lii lamaš keppâráhtusâš čuágástâhkuáti, mast kuáivumijn ij táválávt kavnuu innig maggaargin luoddâ.
Latomuksia löytyy yksittäin, 2-3 ja usein myös 6-8 latomuksen ryhmissä.
Arâneh kávnojeh ovtâimield, 2-3 já távjá meiddei 6-8 aarrânpardattuv juávkkun.
Latomusten ryhmittyminen kertoo siitä, että pyyntiyhteisöillä on ollut yhteisiä kokoontumispaikkoja, mutta yhteisöt ovat ajoittain hajaantuneet myös pienempiin ryhmiin.
Arânij čokijdem maainâst tast, et pivdosiärváduvâin láá lamaš ohtsiih litodemsajeh, mut siärváduvah láá meiddei pieđgânâm ucebáid juávhoid.
Myöhäisrautakaudella (800 – 1300 jKr.) Inarin arkeologisessa materiaalissa kuvastuvat vilkkaat itäiset, läntiset ja eteläiset kauppayhteydet.
Maŋesryevdiääigist (800 – 1300 mKr.) Aanaar arkeologisâš materiaalist spejâlisteh livkkáás nuorttiipiälááh, viestârpiälááh já máddáápiälááh kävppiohtâvuođah.
Pohjoinen oli tuolloin monien tahojen intressien kohteena, sillä täältä saatiin vaihtokaupan välityksellä arvokkaita turkiksia.
Tave lâi talle maaŋgâi kuávlui intressij čuásáttâssân, ko tääbbin finnij lonottâskäävpi ohtâvuođâst tivrâs čeevđijd.
Inarin alueelta tunnetaan tuolta ajalta 20 metallilöytöä, joista erikoisimpina mainittakoon Miihkalinjärven pronssikoristeinen tuppipuukko, Ukonsaaren hopeinen ohimorengas sekä Nangunniemen neljä hopeista kaularengasta.
Tallaa ääigist láá Aanaar kuávlust tiäđust 20 meetaalkavnâm, main eromâšumosin mainâšuvvojeh Mikkâljäävri pronssičiŋŋâsâš tuppânijbe, Äijihsuolluun siilbâst rahtum kiäđáášriegis sehe Naŋŋânjaargâ nelji siilbâst rahtum čeveriäggá.
Keskiaika
Koskâäigi
Keskiajalla kaikki pohjoiset valtakunnat, Ruotsi, Norja ja Novgorod halusivat laajan Lapinmaan omistukseensa.
Koskâääigi puoh taavaapiälááh väldikodeh, Ruotâ, Taažâ já Novgorod halijdii vijđes Sämieennâm olssis.
Alkuvuosikymmenten kiistojen jälkeen Ruotsi ja Novgorod solmivat rauhan vuonna 1323 sekä Norja ja Novgorod rajasopimuksen vuonna 1326, ja näillä sopimuksilla pohjoiseen syntyi laajoja yhteisiä verotusalueita.
Algâihelovoi tuárui maŋa Ruotâ já Novgorod čuolmâdáin ráávhu ive 1323 sehe Taažâ já Novgorod räjisopâmuš ive 1326, já tai sopâmušâiguin šoddii tavas vijđes ohtsiih viärukyeddimkuávluh.
Inarin asukkaiden elämästä ei ole olemassa varsinaisia keskiaikaisia (1300 – 1550 jKr.) asiakirjalähteitä, vaan tiedot perustuvat edelleen arkeologiseen tutkimusmateriaaliin.
Aanaar ässei elimist iä lah magarehkin koskâáigásiih (1300 – 1550 jKr.) äššikirjekäldeeh, pic tiäđuh vuáđuduveh ain-uv arkeologâlâš tutkâmušmateriaalin.
Tuon ajan arkeologinen löytöaineisto on kuitenkin hyvin vähäistä.
Tallaa ääigi arkeologâlâš kavnum amnâstâh lii kuittâg-uv uáli uccáá.
Liesilatomus on myöhäisrautakautiseen tapaan edelleen tärkeä saamelainen muinaisjäännötyyppi.
Aarrânpardattâh lii maŋesryevdiáigásii vyevi mield ain-uv tergâdis sämmilâš toovlášpasâttâshäämi.
Latomusten levinnän perusteella Inarin alueella on elänyt useita pieniä pyyntiyhteisöjä.
Pardattuvâi vijđesvuođâ vuáđuld láá Aanaar kuávlust aassâm maaŋgah ucebeh pivdosiärváduvah.
Yhteisöjen elämä on ollut liikkuvaa ja joustavaa, ja asuinpaikkoja on saatettu vaihtaa useinkin.
Siärváduvâi eellim lii lamaš lihâdeijee já njyebžil, já aassâmsoojijd láá puáhtám molsođ távjá-uv.
Peuranpyynti, kalastus, keräily ja turkisten hankinta ovat elättäneet väestön kuten ennenkin.
Koddepivdo, kyelipivdo, nuurrâm já čeevđij haahâm láá elettâm aalmug tegu ovdil-uv.
Inarin alueen keskiaika loppuu 1550-luvulla, jolloin on kirjoitettu ensimmäiset Inarin saamelaisten elämää koskevat historialliset asiakirjat.
Aanaar kuávlu koskâäigi nohá 1550-lovvoost. Talle láá čaallum vuosmuuh Aanaar sämmilij eellim kyeskee historjáliih äššikirjeh.
Samoihin aikoihin saamelaisten asumusten luonne muuttuu, kun liesilatomusajan kevytrakenteisista kodista siirrytään talvikylien turvekatteisiin hirsikotiin. Eija Ojanlatva
Siämmái aigij sämmilij aassâmviäsui häämi muttoo, ko sirdâšuvvoo aarrânpardattâhääigi keppâráhtusijn koođijn tälvisijdâi lovŋijguin mudârdum hirsâkoođijd Eija Ojanlatva
Inarin Vuopaja.
Aanaar Vyeppee.
Inarin Nanguniemen hopearenkaat ajalta 1160-1280 AD.
Aanaar Naŋŋânjaargâ silbârieggeeh ääigist 1160-1280 AD.
Vuosille 1050-1300 ajoittuva, mahdollisesti Baltiasta peräisin oleva puukko Inarin Mihkaljärveltä.
Ivvijd 1050-1300 áigáđuvvee, mahđulávt Baltiast vuálgusâš puuvko Aanaar Mikkâljäävrist. Äijihsuálui.
Nukkumajoki
Maassâd pajas