Tutkimus
Ovdâsijđo
I. Itkonen
Tutkâmuš
Erkki Itkonen
Elias Lönnrot
Matti Morottaja
Heikki Mattus
Kirjallisuusluettelo
Kirjálâsvuodâ luvâttâllâm
Savossa syntynyt, mutta jo koulupoikana Etelä-Suomen Järvenpäähän isänsä mukana muuttanut Eino Luomi ja sodankyläläinen Helmi Melamies tutustuivat sota-aikana Sallassa, avioituivat ja asettuivat asumaan Järvenpäähän.
Savost šoddâm, mut juo škovlâkandân Maadâ-Suomâ Järvenpään eejis fááru varrim Eino Luomi já suáđigillâš Helmi Melamies uápásmuin suátiääigi Kyelijäävrist ađai Sallaast, naajáin já asâiduvváin Järvenpään.
Heille syntyi neljä lasta, joista yksi sai nimekseen Lea.
Sunnui šoddii nelji párnáá, main ohtâ finnij nommân Lea.
Talvella lapset kulkivat Järvenpään yhteiskoulua ja kesällä he kyläilivät Sodankylässä mummonsa ja sukulaistensa luona.
Párnááh vazzii taalvijd Järvenpää ohtsâšškoovlâ já keesij sij ellii Suáđigilist kolliistâlmin ááhus já huolhijdis.
Heillä oli siellä neljä enoa, joista yksi oli poromies.
Sist lijjii nelji ennuu tobbeen, kiäin ohtâ lâi puásuialmai.
Kun Lea Luomi lähti opiskelemaan suomen kieltä Helsingin yliopistoon, niin tehtäväksi tuli mm. murteiden keruun kenttätyö, jota hän teki kesällä 1966 Sodankylä Moskuvaarassa.
Ko Lea Luomi vuolgij luuhâđ suomâkielâ Helsig ollâopâttâhân, te pargon šoodâi ereslasseen suomânij nuurrâm kieddipargo, mon sun poorgâi keessiv 1966 Suáđigil Moskuväärist.
Siellä hän keräsi paikannimiä, jonne eräs hänen enoistaan oli järjestänyt asuinhuoneen.
Tobbeen sun nuurâi päikkinoomâid, kuus ohtâ suu ennuin lâi ornim aassâmsaje.
Seuraavina kesinä hän jatkoi nimitöitään stipendien turvin, siirtyen sitä mukaa aina vain pohjoisemmaksi.
Čuávvoo kesij äigin sun joođhij nommâpargoidis stipendij vievâst já sirdâšui ain taveláá et taveláá.
Aluksi Vuotsoon, sitten Ivaloon ja lopuksi Inarin kirkolle.
Vistig Vuáčun, talle Avelân jeđe loopâst vala Aanaar markkânân.
Keräilymatkoillaan hän liikkui paikasta toiseen polkupyörällä, jonka hän oli saanut lainaksi.
Nuurrâmkuávluinis sun juuđij saajeest nuubán tuolmâmmašináin, mon sun ain luoihâttij kiästnii páihálii ulmust.
Hän ajeli pitkiäkin päivämatkoja.
Sun vuojâččij kuhes-uv peivimaađhijd.
Vaaraa ylös, toista alas – tuosta ajasta hän piti suuresti.
Vääri pajas, nube vuálus – tien ááigán sun lijkkui čuuvtij.
Paikannimien keräämisen yhteydessä hän törmäsi myös inarinsaamelaisiin paikannimiin, joten tuli tarve oppia inarinsaamea.
Päikkinomâi nuurrâm ohtâvuođâst oovdân tiäivásii meiddei anarâš päikkinoomah já poođij tárbu máttááttâlškyettiđ anarâškielâ.
Hän opetteli muutamia kesiä inarinsaamea Nellimissä 1960-70-luvun vaihteessa ja opettajiksi hän sai Elsa Vallen ja Elsa Saijetsin, jotka olivat silloin viisikymppisiä, mahtavia ja hienoja kielentaitajia.
Sun máttááttâlâi motomijd keesijd anarâškielâ Njellimist 1960-70-lovo jorgálduvâst já máttáátteijen sun finnij Piäkkáá Elli-Maarit ađai Elsa Vale já Elsa Saijets, kiäh láin talle tiego viđâlov ihásiih, váldáliih já fiijnâ kielâmätteeh.
Lea nauhoitti heitä molempia ja Elsa Vallen kanssa myös monia vanhoja inarinsaamelaisia.
Lea paddij sunnuid kuohtuid já Elli-Marittáin meiddei maaŋgâid puáris anarâšâid.
Hän tutustui Nellimissä myös kolttasaamelaisiin Darja ja Boris Jefremoffiin, joista tuli myös hänen silloisin sulhasensa Heikki Laitisenkin ystäviä: Heikki tutki silloin kolttasaamelaisten musiikkia ja rakkaus Lappiin ja saamelaisuuteen yhdisti heitä kumpaakin monella tavalla.
Sun uápásmui Njellimist meiddei nuorttâlâššáid Darja já Boris Jefremoffin, kiäh šoddáin meiddei tallaa irgesaasâs Heikki Laitinen-uv veerdin: Heikkâ tuuđhâi talle nuorttâlij muusik já rähisvuotâ Sáámán já sämmilâšvuotân ovtâstij sunnuid kuohtuid maaŋgâ náálá.
Lea Luomi (myöhemmin Laitinen) kirjasi noin 680 inarinsaamelaista paikannimeä.
Lea Luomi (maŋeláá Laitinen) vuorkkij pajas suullân 680 anarâš päikkinommâd.
Lea ja Heikki avioituivat 1973 ja muuttivat asumaan Kaustiselle 1974. Koska pienen lapsen kanssa ei voinut lähteä keruumatkoille, tulivat Elsa ja Heikki Tuomas Valle perheineen eräänä kesänä heidän luokseen.
Suoi naajáin 1973 já varrijn Kaustisâžân 1974. Na ko siemin párnáin ij puáhtám vyelgiđ nuurrâmmađhijd, te Elsa já Heikkâ Tyemes Valle moonáin perruinis mottoom keesi sunnuu luusâ.
Siihen aikaan Elsa oli Helsingissä auttelemassa Erkki Itkosta inarinsaamen sanakirjan viimeistelyssä ja asui silloin Lea Laitisen vanhempien luona Järvenpäässä.
Talláá ääigi Elsa lâi Helsigist iššeedmin Erkki Itkosii anarâškielâ sänikirje sessiistâlmist já sun aasâi talle Lea Laitisii vaanhimij lunne Järvenpääst.
Vuonna 1979 Lea sai työtä em. sanakirjan toimittajana, jota hän teki Kaustisella.
Ive 1979 Lea finnij pargo ovdilmainâšum sänikirje toimâtteijen, mon sun poorgâi Kaustisist.
Sinne hänelle lähetettiin aineistot valokopioina ja koska tietokoneita ei vielä ollut, ne ladottiin tekstiksi eräässä vanhassa navetassa Kerimäellä.
Tohon sunjin vuolgâttuvvojii amnâstuvah čuovâkopion já ko iä lamaš tiätureh vala, te ohtâ Maija Räisänen ‑nommâsâš olmooš laađâi taid tekstân mottoom puáris navittist Kerimäkist.
Vuonna 1985 Lea ja Heikki muuttivat takaisin Helsinkiin, jossa Lea jatkoi sanakirjatyötään työskennellen sen valmistumiseen saakka.
Ive 1985 Lea kyevtis Heiháin varrijn maasâd Helsigân já Lea joođhij tobbeen sänikirjepargoos kidâ kirje valmâštum räi.
Sanakirjatyö kesti yhteensä 11 vuotta, jona aikana hän oppi paljon uusia asioita kielestä.
Sänikirjepargo piištij ohtsis 11 ihheed, mon äigin sun oopâi ennuu uđđâ aašijd kielâst.
Vähän ennen Erkki Itkosen kuolemaa Lea Laitinen toimitti vielä Itkosen kielennäytekokoelman “Aanaarkiela „ájttuzeh – Inarinsaamelaisia kielennäytteitä”.
Ovdláhháá Erkki Itkosii jäämmim Lea Laitinen toimâttij vala Itkosii kielâčáitusčuágálduv “Aanaarkiela čájttuzeh”.
Nykyään Lea Laitinen toimii professorina Helsingin yliopiston suomenkielen laitoksessa ja sitä ennen hän on ollut samassa yliopistossa assistenttina ja yliassistenttina.
Tááláá ääigist Lea Laitinen tuáimá professorin Helsig ollâopâttuv suomâkielâ lájádâsâst já tađe ovdil sun lii lamaš siämmáá ollâopâttuvâst assistenttin já pajeassistenttin.
Toimittuaan jonkun aikaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen erikoistutkijana, anoi hän Helsingin yliopiston professuuria, jonka myös sai.
Uánihissii ääigi sun tooimâi KOTUS:st ađai Päikkienâmij kielâi tutkâmkuávdáást spesiaaltotken, jeđe uusâi Helsig ollâopâttuv professuur, ko taggaar lekkâsij.
Sanakirjatyön hän sai siten, että kun etsittiin Raija Bartensin työn jatkajaa sanakirjan toimittajana, niin professori Mikko Korhonen-vainaja oli muistanut hänet ja niin Lea valittiin toimitustyöhön.
Sänikirjepargo sun finnij toin lain, et ko uccui Raija Bartens pargo juátkee sänikirje toimâtteijen, te professor Mikko Korhonen uámikkâs lâi muštám suu já nuuvt Lea väljejui toimâttempargen.
Viime aikoina hän on tutkinut suomen kielen kirjoitetun ja puhutun kielen välisiä suhteita, mutta myös inarinsaamea, jota hän nimittääkin erikoisrakkaudekseen.
Majemui ivij sun lii tutkâm suomâkielâ čaallum já sarnum kielâ koskâvuođâid, mut meiddei anarâškielâ, mon sun noomât-uv sierânâsrähisvuottân.
Hänen puolisonsa Heikki Laitinen on syntynyt Ylivieskassa 1943 ja toimii nykyään Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professorina.
Suu käällis Heikki Laitinen lii šoddâm Ylivieskast 1943 já lii tááláá ääigist Sibelius-Akatemia aalmugmuusik professor.
Heillä on kaksi poikaa: Tuomas Henrikki (s. 1974) ja Martti Elias (s. 1984), sekä yksi lapsenlapsi Ilari Aslak Andaras (s. 2003).
Sunnust láá kyehti kaandâ: Tuomas Henrikki (š. 1974) já Martti Elias (š. 1984), sehe ohtâ párnáápärni Ilari Aslak Andaras (š. 2003).
Hänen nimessään on varmaankin joitakin muistumia Tuomaksen lapsuuden kesistä, jolloin äiti kulki “töissä”, Tuomaksen ja isän leikkiessä jossain Inarin rannoilla taikka vaaroilla.
Suu noomâst lii vissâ-uv miinii muštoid Tuámmâs pärnivuođâ keesijn, kuás enni juuđij “pargoost” já eeji kyevtis Tuámásáin sierâdáin ton puudâ kostnii Aanaar riddoin teikkâ vaarijn.
Lea Laitinen työskentelee nykyisin suomen kielen professori Helsingin yliopistossa.
Lea Laitinen parga tááláá ääigist suomâkielâ professorin Helsig ollâopâttuvâst.