Tutkimus	Tutkâmuš
Lauri Itkonen	Elias Lönnrot
I. Itkonen	Elias Lönnrot
Erkki Itkonen	Heikki Mattus
Kirjallisuusluettelo	Kirjálâsvuodâ luvâttâllâm
Ensimmäinen henkilö, joka on vaikuttanut inarinsaamelaisen kirjallisuuden syntymiseen oli Elias Lönnrot. Hän julkaisi vuonna 1854 kirjoittamansa artikkelin kirjasarjassa Acta Societatis Scientiarum Fennicae, no 4.	Vuossâmuš olmooš, kote lii vaikuttâm anarâš kirjálâšvuođâ šoddâmân lii Elias Lönnrot, ko ive 1854 almostui suu čäällim artikkel kirjerááiđu Acta Societatis Scientiarum Fennicae, no 4 uássin, mon vaarâ kuástidij Suomen tiedeseura.
Niinpä hänet voitaisiinkin kutsua inarinsaamen kirjakielen isäksi, kuten Mikael Agricolaa kutsuttiin suomen kirjakielen isäksi.	Nuuvtpa suu mottoom tááhust puávtáččij-uv nabdeđ anarâš kirjekielâ eeččin siämmáá náálá ko Mikael Agricola nobdui suomâ kirjekielâ eečin.
Elias Lönnrot kutsuttiin myös toiseksi suomen kirjakielen isäksi yhdessä Mikael Agricolan kanssa.	Elias Lönnrot nobdui meiddei nubben suomâ kirjekielâ eečin oovtâst Mikael Agricolain.
Elias Lönnrot syntyi Paikkarin torpassa Sammatissa 9.4. 1802 vaatturi Fredrik Johan Lönnrotin ja vaimonsa Ulrika Wahlbergin monilapsisen perheen neljänneksi pojaksi eli keskimmäiseksi lapseksi.	Elias Lönnrot šoodâi Paikkar torppaast Sammatist 9.4.1802 pivtâskuárroo Fredrik Johan Lönnrot já kálgus Ulrika Wahlberg páárnášjuávhu niäljádin kandân ađai koskâmužžân pärnin.
Tuona aikana koulutuksen saaminen oli vaikeaa, mutta ankarien lukuhalujensa ja suojelijoidensa ansiosta se Lönnrotilta onnistui.	Tallaa ääigist ij lamaš älkkee finniđ škovliittâs, mutâ äŋgiris luuhâmhalui keežild já suu piälušteijei áánsust tot Lönnrotist luhostui.
Hän opiskeli vanhimman veljensä Henrik Johanin tuella Tammisaaren pedagogiota 1814 – 1815 ja Turun katedraalikoulua 1816 - 1818. Opinnot kuitenkin keskeytyivät väliaikaisesti rahapulaan.	Sun vaazij puárásumos viljâs Henrik Johan torjuin Tammisaari pedagogio 1814 - 1815 já Tuurgu katedraalškoovlâ 1816 - 1818. Oopah kuittâg koskâlduvvojii koskâpuddâsávt ruttâvänivuotân.
Opintojensa rahoittamiseksi opiskelijat eli teinit kulkivat kerjuulla ja keräsivät ruokatarvikkeita, viljaa ja rahaa myös laulamalla.	Opâidis ruttâdmân uáppeeh ađai teinih juttii kerjidmin já čoggii purrâmâšveerkijd, valje já ruuđâ meiddei lávlumáin.
Aikansa vaatturinakin kylästä kylään kulkenut Lönnrot pääsi oppilaaksi Porvoon lukioon 20.3. 1820, mutta jo huhtikuun alussa hän erosi koulusta ja lähti Hämeenlinnaan, koska sai siellä apteekkiopiskelijan paikan.	Ääigis pivtâskuárron-uv siijdâid jottáám Lönnrot peesâi uáppen Porvoo luvâttâhhân 20.3.1820, mutâ juo cuáŋuimáánu aalgâst sun iäránij škoovlâst já vuolgij Hämeláánnan, ko finnij tobbeen apteekuáppeesaje.
Yksityisten ihmisten ohjauksessa Lönnrotista tuli kuitenkin ylioppilas ja hänet merkittiin Turun akatemian matrikkeliin 11.10. 1822. Opiskelijatovereina olivat mm. J. L. Runeberg ja J. V. Snellman.	Ovtâskâsulmui stivrimvuálážin Lönnrotist šoodâi kuittâg pajeuáppee já sun merkkejui Tuurgu akatemia matrikkelân 11.10.1822. Uáppeeskipárin lijjii ovdâmerkkân J. L. Runeberg já J. V. Snellman.
Lähes viiden vuoden opiskelun jälkeen Lönnrot suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon kesäkuussa 1827. Maisterin väitöskirjan aiheena oli muinaisten suomalaisten jumalana pidetty Väinämöinen.	Aldasááid viiđâ ive opâi maŋa Lönnrot čođâlditij filosofia kandidaat tutkoos kesimáánust 1827. Maisternággus fáddán lâi tovlái syemmilij imelin toollâm Väinämöinen.
Aiheen hän oli saanut professori Reinhold von Beckeriltä, joka oli arkkiatri J. A. Törngrenin serkku.	Fáádá sun lâi finnim professor Reinhold von Beckerist, kote lâi arkkiatrâ J. A. Törngren hyelkki.
Vuodesta 1824 lähtien Lönnrot oli toiminut kesäajat kotiopettajana silloisessa kirurgisessa ja lapsenpäästöopin professorin J. A. Törngrenin (1772 - 1859) omistamassa Laukon kartanossa Vesilahdella.	Ive 1824 rääjist Lönnrot lâi toimâm keesijd päikkimáttáátteijen tallaa kirurgisâš já párnáápestimoopâ professor J. A. Törngren (1772 - 1859) omâstem Lauko kärdinist Vesilahtist.
Turun palon jälkeen hän vietti Laukon kartanossa talven 1828 ja alkoi valmistautua ensimmäiselle keruumatkalleen.	Tuurgu pyellim maŋa sun vietij Laukost täälvi 1828 já rahttâđâi vuossâmuu nuurrâmmátkásis.
Lääketieteen tohtoriksi hän valmistui vuonna 1832. Laukossa Lönnrot myös hahmotteli myöhemmin käsikirjoituksen Kalevalan toiseen painokseen, joka ilmestyi vuonna 1849.	Talhâstiettuu tuáhtárin sun šoodâi ive 1832. Laukost Lönnrot meiddei maŋeláá hammij kietâčalluu Kalevala nube teddilmân, mii almostui ive 1849.
Elias Lönnrot teki 11 matkaa, joista tammikuussa 1841 alkanut toiseksi viimeinen matka eli kymmenes matka, joka oli toinen ns. suurmatkoista, keskeytyi maaliskuussa passimuodollisuuksien vuoksi.	Elias Lönnrot toovâi 11 mätkit, moin uđđâivemáánust 1841 álgám nubben majemuš mätki ađai lovváád mätki, mii lâi nubbe nk. stuorrâmätki koskâldui njuhčâmáánust passâmuáđulâšvuođâi keežild.
Matka jatkui 31.10. ja se ulottui kaikkein pisimmälle eli Kemistä Inariin, Pohjois-Norjaan, Kuolaan ja Arkangeliin.	Mätki jotkui 31.10 já tot uulij puoh olgomustáá ađai Kiemâst Anarân, Tave-Taažân, Kuáládâhhân já Arkaŋgelân.
Samalla keruumatkalla hän keräsi mm. inarinsaamelaisia kielennäytteitä.	Siämmáá nuurrâmmääđhist sun čoogij ereslasseen anarâš kielâaašijd.
Matkakumppaneina oli aluksi norjankielen tutkija Nils Stockfleth sekä Suomen heimon löytöjä Mathias Alexander Castrén (1813 – 1852), joka heinäkuussa 1842 suuntasi matkansa samojedien maille.	Mätkikyeimin láin aalgâst taažâ kielâtotkee Nils Stockfleth sehe Suomâ hiäimu kävnee Mathias Alexander Castrén (1813 - 1852), kote syeinimáánust 1842 tolliittij samojedij enâmááid.
Lönnrot puolestaan lähti vesireittejä myöten sukukieli vepsän puhujien joukkoon Ojattijoen latvoille.	Lönnrot vuolgij čäcikiäinui mield suhâkielâ vepsä sárnoi juávkun Ojatti-juuvâ kierruid.
Myös pohjoisvepsäläisistä kootut tiedot kielestä ja kansanrunoudesta tulivat myöhemmin suomen kielen professuuria varten kirjoitetun väitöskirjan aiheeksi.	Meid tavevepsälijn čoggum tiäđuh kielâst já aalmugtivtâlâšvuođâst šoddii maŋeláá suomâkielâ professuur várás rahtum náguskirje amnâsin.
Lönnrotin osalta matka päättyi lokakuussa 1842. Viimeisen matkansa hän teki Eestinmaalle 1844 – 1845. Keruumatkojensa lisäksi hän toimi apulaislääkärinä Oulussa 1832, Kajaanin piirilääkärinä 1833 – 1854, suomen kielen professorina Aleksanderin yliopistossa 1854 – 1862 ja suomalais-ruotsalaisen sanakirjan toimittajana 1862 – 1880. Elias Lönnrot kuoli Sammatissa 19.3.	Lönnrot uásild mätki nuuvâi roovvâdmáánust 1842. Majemuu määđhi sun toovâi Eestienâmân 1844 – 1845. Nuurrâmmađhij lasseen sun tooimâi išetuáhtárin Oulust 1832, Kaajaan pirrâdâhtuáhtárin 1833 – 1854, suomâkielâ professorin Aleksander ollâopâttuvvâst 1854 – 1862 já syemmiláš-ruátálâš sänikirje toimâtteijen 1862 – 1880. Elias Lönnrot jaamij Sammatist 19.3.1884 masa 82 ihásâžžân, mon kalga tallaa ááigán kullen toollâđ ollâ ahheen.
Elias Lönnrot kuvattuna teoksessa Suomen kulttuurihistoria.	Elias Lönnrot kovvejum kirjeest Suomen kulttuurihistoria.