Tutkimus	Ovdâsijđo
Marja-Liisa Olthuis	Tutkâmuš Elias Lönnrot
Erkki Itkonen	Heikki Mattus
Kirjallisuusluettelo	Kirjálâsvuodâ luvâttâllâm
Marja-Liisa on syntynyt Inarin Partakossa elokuun 9. päivänä 1967. Hänen isänsä oli Kaaperin Eljas (Eljas Mujo) ja äiti on Hentin Heikin Elsa (os. Aikio, nykyinen Väisänen).	Savost šoddâm, mut juo škovlâkandân Maadâ-Suomâ Järvenpään eejis fááru varrim Eino Luomi já suáđigillâš Helmi Melamies uápásmuin suátiääigi Kyelijäävrist ađai Sallaast, naajáin já asâiduvváin Järvenpään.
Hänen isänsä ja ukkinsa Hentin Heikki (Heikki Aikio) hukkuivat moottorikelkalla ajaessaan Marja-Liisan ollessa neljän ikäinen.	Párnááh vazzii taalvijd Järvenpää ohtsâšškoovlâ já keesij sij ellii Suáđigilist kolliistâlmin ááhus já huolhijdis.
Tämän jälkeen he asuivat äitinsä kanssa jonkun aikaa Utsjoella ja Nuorgamissa, lähtivät myöhemmin Kuhmoon, jossa hänen äitinsä avioitui uudestaan.	Ko Lea Luomi vuolgij luuhâđ suomâkielâ Helsig ollâopâttâhân, te pargon šoodâi ereslasseen suomânij nuurrâm kieddipargo, mon sun poorgâi keessiv 1966 Suáđigil Moskuväärist.
Peruskoulunsa hän aloitti Partakossa vuonna 1974, jatkoi Utsjoella ja Nuorgamissa ja loppuosan peruskoulusta hän suoritti Kuhmossa.	Tobbeen sun nuurâi päikkinoomâid, kuus ohtâ suu ennuin lâi ornim aassâmsaje. Čuávvoo kesij äigin sun joođhij nommâpargoidis stipendij vievâst já sirdâšui ain taveláá et taveláá.
Ylioppilaaksi hän kirjoitti Kuhmon lukiossa keväällä 1986. Yliopistollisen opintonsa Marja-Liisa suoritti Oulussa ja kirjoitti filosofian maisteriksi maaliskuun 25. päivänä 1992. Saman vuoden joulukuussa he muuttivat miehensä kanssa Hollantiin.	Vistig Vuáčun, talle Avelân jeđe loopâst vala Aanaar markkânân.
Marja-Liisa on ensimmäinen inarinsaamelainen maisteri ja eniten oppia saanut inarinsaamelainen.	Nuurrâmkuávluinis sun juuđij saajeest nuubán tuolmâmmašináin, mon sun ain luoihâttij kiästnii páihálii ulmust.
Tutkimuksen osana hän suoritti sivulaudaturin inarinsaamen kielen deverbaalin substantiiveista.	Päikkinomâi nuurrâm ohtâvuođâst oovdân tiäivásii meiddei anarâš päikkinoomah já poođij tárbu máttááttâlškyettiđ anarâškielâ.
Filosofian lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 2001 ja lisensiaattityö käsitteli kaksitavuisia pohjoissaamen -mi- ja inarinsaamen kaksitavuisia -mi- ja -me- nomineja, sekä niiden historiaa.	Sun máttááttâlâi motomijd keesijd anarâškielâ Njellimist 1960-70-lovo jorgálduvâst já máttáátteijen sun finnij Piäkkáá Elli-Maarit ađai Elsa Vale já Elsa Saijets, kiäh láin talle tiego viđâlov ihásiih, váldáliih já fiijnâ kielâmätteeh.
Muutamat oppilaat ovat jo saaneet approbaturtutkinnon inarinsaamessa suoritettua.	Lea paddij sunnuid kuohtuid já Elli-Marittáin meiddei maaŋgâid puáris anarâšâid.
Tarkoituksena on tulevaisuudessa laittaa liikkeelle inarinsaamen yliopisto-opetus.	Lea Luomi (maŋeláá Laitinen) vuorkkij pajas suullân 680 anarâš päikkinommâd.
Merkittävä asia Marja-Liisalla on se, että hän on pystynyt säilyttämään ja edistämään inarinsaamen kieltä kaukana inarinsaamen ympäristöstä, asuessaan Kuhmossa, Oulussa ja Hollannissa.	Suoi naajáin 1973 já varrijn Kaustisâžân 1974. Na ko siemin párnáin ij puáhtám vyelgiđ nuurrâmmađhijd, te Elsa já Heikkâ Tyemes Valle moonáin perruinis mottoom keesi sunnuu luusâ.
Kirjalliset työt ja tutkimukset: - Toimittanut laajan Inarinsaamen kielisen sanakirjan, jossa hän on käyttänyt pohjana Erkki Itkosen sanakirjaa, sekä Pekka Sammallahden ja Matti Morottajan -kirjaa.	Talláá ääigi Elsa lâi Helsigist iššeedmin Erkki Itkosii anarâškielâ sänikirje sessiistâlmist já sun aasâi talle Lea Laitisii vaanhimij lunne Järvenpääst.
- Tehnyt kirjan Anarâškielâ kielâoppâ (Inarinsaamen kielioppi), joka on vielä käsikirjoituksena.	Ive 1979 Lea finnij pargo ovdilmainâšum sänikirje toimâtteijen, mon sun poorgâi Kaustisist.
- Kääntänyt inarinsaameksi lasten katkismuksen Sun ana mist huolâ (Hän pitää meistä huolen) vuonna 1991 - Kääntänyt inarinsaameksi Evaŋgelium Matteus mield (Matteuksen evankeliumi) vuonna 1995. - Kääntänyt inarinsaameksi ympäristöoppikirjan Luándukirje (Luonnonkirja) vuonna 2003. - Kääntänyt ja toimittanut inarinsaameksi Kirkkokietâkirje (Kirkkokäsikirja), joka on vielä käsikirjoituksena.	Tohon sunjin vuolgâttuvvojii amnâstuvah čuovâkopion já ko iä lamaš tiätureh vala, te ohtâ Maija Räisänen ‑nommâsâš olmooš laađâi taid tekstân mottoom puáris navittist Kerimäkist.
- Kääntänyt ja toimittanut Kirholij toimâttâsâi kirje (Kirkollisten toimitusten kirja), joka on vielä käsikirjoituksena.	Ive 1985 Lea kyevtis Heiháin varrijn maasâd Helsigân já Lea joođhij tobbeen sänikirjepargoos kidâ kirje valmâštum räi.
- Kirjoittanut inarinsaamen kieltä koskevia tieteellisiä artikkeleita erilaisiin julkaisuihin.	Sänikirjepargo piištij ohtsis 11 ihheed, mon äigin sun oopâi ennuu uđđâ aašijd kielâst.
Saamen Instituutti myönsi Marja-Liisalle Israel Ruongin stipendin, joka myönnetään nuorelle saamen kielen tutkijalle.	Ovdláhháá Erkki Itkosii jäämmim Lea Laitinen toimâttij vala Itkosii kielâčáitusčuágálduv “Aanaarkiela čájttuzeh”.
Stipendin ojensi hänelle lokakuun 26. päivänä 1999 Koutokeinossa hänen pitkäaikainen opettajansa ja ystävänsä filosofian tohtori Tuomas Magga.	Uánihissii ääigi sun tooimâi KOTUS:st ađai Päikkienâmij kielâi tutkâmkuávdáást spesiaaltotken, jeđe uusâi Helsig ollâopâttuv professuur, ko taggaar lekkâsij.
Sen lisäksi, että hän on nuori kielentutkija, hän on myös ensimmäinen inarinsaamelainen, joka tutkii omaa kieltään.	Majemui ivij sun lii tutkâm suomâkielâ čaallum já sarnum kielâ koskâvuođâid, mut meiddei anarâškielâ, mon sun noomât-uv sierânâsrähisvuottân.
Vaikka hän onkin liittynyt maineikkaaseen joukkoon, jossa ovat sellaiset kielentutkijat, kuten M.A. Castrén, A.	Suu käällis Heikki Laitinen lii šoddâm Ylivieskast 1943 já lii tááláá ääigist Sibelius-Akatemia aalmugmuusik professor.
V. Koskimies, A. Andelin, Elias Lönnrot, A.	Sunnust láá kyehti kaandâ: Tuomas Henrikki (š. 1974) já Martti Elias (š. 1984), sehe ohtâ párnáápärni Ilari Aslak Andaras (š. 2003).
I. Itkonen ja Erkki Itkonen, poikkeaa hän tästä kielentutkijajoukosta sillä tavalla, että hän on itse saamelainen ja inarinsaamelainen.	Suu noomâst lii vissâ-uv miinii muštoid Tuámmâs pärnivuođâ keesijn, kuás enni juuđij “pargoost” já eeji kyevtis Tuámásáin sierâdáin ton puudâ kostnii Aanaar riddoin teikkâ vaarijn.