Ympäristö
Ovdâsijđo
Paikannimet
Päikkinoomah
Sukualueet
Suhâkuávluh
Inarinsaamelaisten alkuperäisiä hirsikotia ei ole säilynyt nykypäiviin asti, mutta vanhoja kylän paikkoja ja yksittäisiä kotasijoja on kartoitettu joka puolella inarinsaamelaisten asuinalueita.
Anarâšâi algâalgâliih hirsâkuáđih iä lah siäilum onnáápeeivi räi, mut puáris sijdâsajeh já ovtâskâs kuátisajeh láá kärttejum anarâšâi aassâmkuávlu jyehi kuávlust.
Vanhasta asumiskulttuurista on erinomaisia kuvauksia ja piirroksia ja valokuvia.
Puáris aassâmkulttuurist láá eromâš valdâttâlmeh, sárguseh já čuovâkoveh.
Niitä ovat laatineet mm. T.
Taid láá ráhtám eres lasseen T.
I. Itkonen, Ilmari Itkonen, Samuli Paulaharju ja monet nykypäivän tutkijat.
I. Itkonen, Ilmari Itkonen, Samuli Paulaharju já maaŋgah onnáápeeivi totkeeh.
Tulisijalla varustetusta kodasta on aikaa myötä kehittynyt pieni yksihuoneinen pirtti piiseineen ja siitä edelleen 2- tai 3-huoneinen asuinrakennus, jossa on ollut pirtti, viileä eteiskamari ja kamari.
Aarrânkuáđist lii aigijmield ovdánâm oovtâvistásâš tupe, mast lii lamaš täkki já tast ain 2- tâi 3-vistásâš táálu, mast lii lamaš tupe, kolmâveeskir já káámmár.
Vaikka talvipaikalla on asuttu vuoden mittaan kauemmin, on kesäpaikan asuinrakennus monin paikoin paremmin varustettu ja tilavampi.
Veikkâ tälvipääihist lii aassum ivveest kuhheeb ääigi ko kesipääihist, lii kesipääihi aassâmviste rahtum pááihui pyerebeht já stuárráábin.
Molemmat asuinpaikat ovat saaneet asuinrakennuksen lisäksi pihapiiriin omat tärkeät rakennuksensa ja rakennelmansa.
Kuohtuuh pääihih lává finnim tuve lasseen šiljopirrâsân toos kullee tergâdis viistijd já rakânâsâid.
Tähän ovat vaikuttaneet myös toimeentulon monet lähteet: kalastus, poronhoito, karjanhoito sekä pienimuotoinen viljely.
Toos láá vaikuttâm meiddei áigápuáđu maaŋgah käldeeh: kyelipivdo, puásuituálu, šiiveettuálu sehe mottoomlágán viljâlem.
Tarkoituksenmukaisesti varustetut asuinpaikat
Ulmemiäldásávt uárnejum aassâmpääihih
Kesäajan kalansaalista oli tärkeää säilyttää riittävän kylmässä, joten kellarin rakentamiseksi nähtiin vaivaa ja käytettiin hyväksi luonnon antamat monet mahdollisuudet kuten kylmät kallionseinämät tai hetteet.
Kesipääih i šiljopirrâsân láá kullum válduviste lasseen sävni já posâlâddâmriddo, maaŋgah ääitih, naavit, savzâpuvre, viermi- já nyettiuulgah, sátku, kyelikuškâdemsteelligeh ađai áárduh já mii tergâdumos – kyelikiällár.
Kesäpaikkojen tuntumassa, ranta- ja jänkäniittyjen sekä kortepaikkojen vierellä olivat haasiarivit ja luovat, joille kuivatut heinät tai kortteet nostettiin.
Kesiääigi kyelisalâsijd lâi tehálâš siäiluttiđ tarbâšân kolmâsist, et kiällár huksejui huolâlávt. Pyerrin kiävttojii luándu jieijâs maaŋgah máhđulâšvuođah tegu kolmâ käldeeh tâi aijuuh.
Rannan tuntumassa, sopivasti vanhoihin puihin kiinnitettyinä olivat myös uutut eli kelopuiset pöntöt vesilintujen pesäpaikoiksi ja munien keräilyä helpottamaan.
Kesipaihij aldasijn, riddo- já suánjuniijtoi, sehe huáššisojij paaldâst lijjii haasih já lyeveh, moid syeinih tâi huáših luáváduvvojii.
Perunan ja nauriin kasvattamisen sekä kasvinviljelyn tultua tutuiksi inarinsaamelaisille pihakentän jokainen liikenevä ala kunnostettiin kasvimaaksi.
Pottáák já navrâs šoddâdem lasseen eres-uv šaddošoddâdem aalgij leđe uápis anarâššáid, et šiljo jyehi áinoo lijgoo uási rahtui šaddopiäldun.
Saipa pirtin seinusta kukkapenkinkin koristeekseen.
Tuve seinipiälláh-uv finnejii kukkápeeŋkâ čiŋŋân.
Talvipaikalla puolestaan oli asuinrakennuksen lisäksi sauna, navetta ja lato, kala- ja liha-aitat, kellari, varastoja ja muita aittoja tarpeen mukaan sekä poroaita ajoporojen pitoa tai hihnavasoitusta varten.
Tälvipääihist oppeet lijjii tuve lasseen sävni, naavit já láátu, kyeli- já piärguääitih, kiällár, vuárháh já eres ääitih táárbumield sehe äiđi vuájáánergij tolâmân tâi läbžikyeddid várás.
Aitat olivat useimmiten jalka-aittoja – neljän kannon varaan rakennettuja- tai nilejä eli pylväsaittoja.
Kiđđâtäälvi kuškâduvvojii piärguh keesi várás, et káátui alne lijjii piärgukuškâdemsteelligeh.
Inarijärven ympäristössä on säilynyt monia inarinsaamelaisten asuinkenttiä rakennuksineen;
Ääitih lijjii iänááš jyelgiääitih – neelji čuoldâ oolâ huksejum- tâi njollâääitih.
jotkut vanhoista rakennuksista ovat edelleenkin käytössä –monet kesänviettopaikkoina.
Aanaarjäävri pirrâsijn láá siäilum maaŋgah anarâšâi aassâmkiedih vistijdiskuin;
Vanhaa inarinsaamelaista rakennusperinnettä on nähtävissä Saamelaismuseon ulkomuseoalueelle siirretyissä Tirron kylän rakennuksissa ja Vuopajan rantaan rekonstruoidussa kalastajakylässä.
Toovláš anarâš huksimärbivyehi lii uáinimnáálá Säämi museo olgomuseost, moos láá sirdum Movsháá siijdâ visteh, sehe Vyeppee riidon uđđâsisthuksejum kyelipivdemkylást. Pavlus Nuuvdi (Knut Valle) árttukáttus Čovčjäävrist.