Elämäntapa	Sänivajâseh
Sananlaskut	Šooŋâ ennustem
Sään ennustaminen	Purrâmâšärbivyehi
Inarinsaamelainen ruokaperinne perustuu luontaistalouteen: kalaan, riistaan ja luonnonmarjoihin.	Anarâš purrâmâšärbivyehi vuáđuduvá luánduadalduvváid: kuálán, piärgun já muorjijd.
Inarinsaamelaiset ruokaperinteet vaihtelevat kylittäin ja alueittain suurestikin.	Anarâš purrâmâšärbivyevih mulsâšudeh sijdâi já kuávlui mield ennuv-uv.
Allaoleva teksti perustuu Nellimin seudulla tehtyihin haastatteluihin.	Vuoluupele tevstâi vuođđun láá Njellim kuávlust toohum sahhiittâlmeh.
Inarinsaamelaiset harjoittivat poro- ja karjataloutta sekä kasvattivat naurista ja perunaa.	Anarâšah tollii puásui- já šiiveettuálu sehe šoddâdii navrâsijd já potákkijd.
Muut tärkeät ruokatarvikkeet haettiin pääasiassa Norjan Reisivuonosta.	Eres tergâdis purrâmâšveerki sij viežžii iänááš Taažâ Reisvuonâst.
Vaihtotavaraksi vietiin poronpaistia, -lapaa ja selkäkaraa sekä poronjuustoa, joka oli arvostettua kauppatavaraa.	Lonottâstävirin lijjii poccuupiärgu sehe poccuuvuástá, mii lâi áárvustonnum kävppitäävvir.
Vaihdettiin myös erilaisia turkiksia, porontaljoja ja -karvoja, suolakalaa, hilloja, riekkoja, poronsarvia sekä kenkäheinääkin.	Eres lonottâstävireh lijjii jieškote-uvlágáneh čeevđih, poccuutyeljih já ‑soksâmeh, spihâkyeleh, luámáneh, riävskáh, poccuučuárvih sehe kamuvsyeinih-uv.
Kotiin tuotavaksi kaaristettiin ahkioon jauhoja, ryynejä, sokeria, suolaa, kahvia, kalanrasvaa, margariinia, turskaa ja muuta merikalaa.	Pááikán pyehtimnáál karâstuvvojii kerrisáid já rievváid jáávuh, suvrâmeh, sukkâreh, säältih, käähvih, kyelevuojâ, margarin, torskeh já eres-uv merâkyeleh.
Tuliaiseksi makeannälkään ostettiin rinkeleitä, räätileipää, rusinoita sekä siirappia.	Tulijâžžân uástistii riŋgâlijd, reedleeibijd, rusinijd sehe siirááp.
Lapsille tuotiin erityisesti makeisia ja keksejä.	Párnáid puohtii eromâšávt njálgáid, kottáid já keeksijd.
Vuorokauden rytmiä	Pirrâmpeeivi ritmâ
Aamulla juotiin kahvia, otettiin voileipää, rieskaa, suolakalaa, lehmänjuustoa, kaura- ja riisipuuroakin.	Iđedist ulmuuh káhvástâllii já purrii vuojâleeibi, kááhu, spihâkyele, kusâvuástá, suvrâm- já riisinsuvrâmsuohâd-uv.
Päiväruoaksi suolakalan ja rieskan lisäksi lämmitettiin edellisen illan keittoa.	Peivipurrâmâššân sälttikyele já kááhu lasseen liegâdii jiävttáá eehid máállás.
Välipalana syötiin suolakalaa viilin ja marjojen kera.	Peivipittán sij purrii spihâkyele loppimmielhijn já muorjijguin.
Iltaruokailu oli päivän aterioista monipuolisin.	Eehidmáláseh lijjii peeivi málásijn maaŋgâpiälásumoseh.
Pääruoaksi keitettiin tavallisesti kesällä keitto kalasta ja talvella lihasta.	Váldumälisin vuoššii keessiv kuolijd já tälviv piärgumääli.
”Kummitäti leipoi kummilapselleen joululahjaksi pullapitkon tai ruisleivän”	"Ristenni liäibui ristpárnásis juovlâskeŋkkân nisuleeibi tâi ruvâšleeibi"
Inarinsaamelaisille on ollut joulu vuoden tärkein juhla.	Juovlâ lii lamaš anarâššáid ive tehálumos juhle.
Siihen valmistauduttiin jo syyskesällä, jolloin valittiin parhaat palat juhlapyhien ruoka-aineiksi.	Toos koolgâi rahttâttâđ juo čohčâkeesi. Talle sij väljejii pyeremusâid amnâsijd juovlâposij purrâmâšverkkin.
Varattiin poronkontit ja –paistit sekä isot juustot ja ruisleipää.	Väridii ođđâmijd já čuárbpeelijd sehe stuorrâ vuástáid já ruvâšleeibijd.
Joulukalat pyydettiin vasta joulukuun alussa ”joulukalajärvestä” - sieltä, missä oli myöhäinen kutu.	Juovlâkyeleh pivdojii iäskán juovlâmáánu aalgâst “juovlâkyelijäävrist” – tobbeen, kost lâi maŋedâs kođo.
Suurin ja lihavin taimen pääsi joulupöytään.	Stuárráámus já puáidáhumos kuávžur peesâi juovlâpiävdán.
Aattona lämmitettiin piisin loisteessa kokonainen poronjuusto ja haettiin pala jäädytettyä poronmaitoa eli ”lasten jäätelöä”.	Juovlâááptu liegâdui oles poccuuvuástá täkkipellâst já viežžui kalmaattum poccuumielkkipittá ađai “párnái lahcâjieŋâ”.
Illalla syötiin komea, keitetty kala tai kalasoppaa.	Ehidist sij purrii mučis vuoššum kyele.
Joulupäivän iltana tarjottiin juhlaruoaksi koparasoppaa ja syötiin luuydintä.	Juovlâpeeivi eehid lâi fálusist juhlepurrâmâššân kozzâmääli já ođđâmeh.
Käristystä valmistivat ne, joilla sattui olemaan poronpaistia.	Steikkuu rahtii toh, kiäin sattui leđe poccuu piärgu.
Herkuteltiin myös juustokahvilla sekä hilla- ja mustikkapiirakoilla.	Herskustâllii meiddei vuástákahvijn sehe lyeme- já sarekáhuiguin.
"Eväslaukkua pakattiin useasti"	"Evvislavkkâ tevdui távjá"
Kirkkomatkalle otettiin mukaan aina hyvät eväät, mutta kotiin jääville jätettiin kuitenkin parhaimmat juhlaherkut.	Markkânmáátkán valdii fáárun ain šiev evvisijd, mut kuátiorroid kuođđii kuittâg pyeremusâid juhleheerskuid.
Kesällä pakattiin veneenkeulaan perunoita, nauriita, kuivalihaa, poron- sekä lehmänjuustoja ja päällimmäisinä keikkuivat kapakalakimput.	Keessiv pieijii kärbisnjunán potákkijd, navrâsijd, koškepiärgu, poccuu- sehe kusâvuástá já pajemustáá vala koškekyelihaaŋkâid.
Talvella oli lihaa, käristystä varten vatsa- tai munuaiskuuta, suolakalaa, leipää ja voita.	Tälviv lâi piärgu, steikkuu várás čuávji- tâi manemušpyeidi, sälttikyeli, leibi já vuojâ.
Kesäaika vaati emännältä paljon, piti saada vaikkapa suuri heinäntekoväki kylläiseksi.	Kesiäigi vaađâi emedist ennuu, ko koolgâi finniđ veikkâba stuorrâ nijttovievâ kalasin.
Heinänteko-evästelyyn oli varauduttu monin tavoin: leivottiin ja kuivattiin leipää ja ehkä pullaakin.	Nijttomáátkán koolgâi rahttâttâđ maaŋgânáál: koolgâi liäibuđ já kuškâdiđ leeibijd já kenski niisu-uv.
Mukaan otettiin viiliä, voita, kuivalihaa, josta valmistettiin keittoa ja suolaamatonta kuivakuuta paistettiin tikunnokassa leivän särpimeksi.	Fáárun sij valdii loppimmielhi, vuojâ, sehe koškepiärgu, mast vuoššii määli já salttiihánnáá koškepyeidi possii passeemkeejist leeibi lasattâssân.
Kuivattua verileipää keitettiin maidossa kampsupaistiksi, ja leivottiin rieskaa.	Jis nijtteeh lijjii juhâ- tâi jävrriddoost, te finnejii vorâs kyele. Mudoi lijjii mieldi koške rááskáh.
Rasvahöystövelli leivän kanssa oli hyvin vahvistava heinäntekoillallinen: sekoitettiin kuivakuuta, ryyniä, suolaa ja vettä.	Salgâmääli leibijn lâi uáli tolmišis nijttopurrâmâš: Siävuttuvvojii čáácán suvrâmeh já sältti já salgân caappum koškepyeidi.
Juomana oli maitoa, piimää ja marjakeittoa keitettiin aina, kun se oli mahdollista.	Juhâmâššân lâi mielkki tâi pime. Myerjimääli vuoššui ain, ko toos lâi máhđulâšvuotâ.
"Kalaa melkeinpä päivittäin"	"Kyeli aldasáid jyehi peeivi"
Jäädytetyt, suolistamattomat kapulakalat säilyivät lumikinoksessa.	Kyeli sälttejui, kuškâdui, kalmaattui já kuástudui.
Suolakala on ollut inarinsaamelaisen ympärivuotinen ruokalaji.	Kalmaattum já čolliihánnáá juoŋâskyeleh seiluu muottust.
Sen lisukkeeksi raastettiin naurista - joka oli lapsille mieluisaa - taikka voideltiin leivänpalanen norjalaisella siirapilla.	Sälttikyeleh sälttejuvvojii ruávis salttijn muorâst rahtum kyelilittijd, moh siäiluttuvvojii tađe várás koivum roggeest ađai puornâst tâi aijust.
Hapankala eli kesääntynyt kala valmistui miedosti suolatusta kalasta joskus tahtomattakin, mutta varsinaisesti hapankalaa tehtiin ruisjauhojen avulla.	Kuástikyeli ađai kiäsádum kyeli rahtui vuoššâmsááltán sälttejum kyeleest motomin vahâgist-uv, mut iänáážin kuástikyeli rahtui ruvâšjáávuid iššeen keevtin.
Parasta hapankalaa sanottiin tulleen hyvänkokoisista ahvenista Keväällä ”ennen kärpäsiä” kuivattiin isoja haukia: ne halkaistiin selkäpuolelta ja pingotettiin tikuilla leveäksi ja suolattiin kuten kuivattava liha.	Tiäđui mield pyeremus kuástikyeli šoodâi kyermis vuáskunijn. Kiđđuv, ovdil kiärppái kirdelem kuškâduvvojii stuorrâ puškoh: toh lyeddejuvvojii selguubeln já spijlejuvvojii sagijgijn kubdâgin jeđe sälttejuvvojii tegu piärguh.
Alkukesällä saatuja pikkukaloja kuivattiin järven päälle tai pikkusaariin rakennetuissa kalankuivatuslaatikoissa.	Algâkeesist kuddum rááskáh kuškâduvvojii jäävri oolâ tâi lássáid huksejum kyelikuškâdemloováin.
Kuivakalat säilytettiin säkeissä tai tuohiastioissa aitan orrella.	Koškekuolijd sij siäiluttii seehâi siste tâi poortijn äittiuulgâst.
Kalanmätiä suolattiin sekä siitä keitettiin mätiterniä.	Meeinijd sälttejii, taid lasettii kákkutááigán tâi tain vuoššii meiniteerni.
Kalanmaksat, erityisesti mateen, sekä siianmaksat paahdettiin tai keitettiin.	Kyelevuoivâseh, eromâšávt njäävi- já šaapšâ vuoivâseh passojii tâi vuáššojii.
Kalaruokia valmistettiin keittäen ja paistaen avotulella, pannulla ja uunipellillä.	Kyelipurrâmâšah ráhtojii vuošâmáin já pasemáin sajostuulâst, páánust já oommânpeeldist.
Kala kuten kaikki muutkin ruoka-aineet hyödynnettiin tarkasti: kalanpäät sekä ison hauen ja siian suolet syötiin herkkupaloina.	Kyeli, tegu eres-uv purrâmâšverkki kevttui tärkkilávt: kyeleuáivih sehe stuorrâ puško já šaapšâ čuálih lijjii herskupitáh.
Poro hyödynnettiin kokonaan	Kubđijdâm kyelevuojâ vyerkkejui.
Poronveri otettiin tarkasti talteen.	Poccuuvorrâ vyerkkejui tärkkilávt.
Heti teurastuksen jälkeen keitettiin selkälihaa ja kieli, sitä odotellessa paistettiin maksaa tikunnokassa.	Tállán njuovvâm maŋa vuoššui čielgi já njuovčâ, já taid vuordâštijn possui vuoivâs passeemkeejist.
Myös verimakkaroita ja pääsylttyä valmistettiin heti.	Siämmáá ohtâvuođâst puovtij márfuđ já kumpâstiđ.
Poronlihaa jäädytettiin, kuivattiin ja suolattiin.	Poccuupiärgu kalmaattui, kuškâdui já sälttejui.
Riutulan talouskoulussa opittiin umpioimaan ja evakkovuosien jälkeen keitettiin aladobia.	Rivdul tálutuáluškoovlâst nieidah oppii taanáigasijd siäiluttemvuovijd já evakkoivij maŋa motomeh ulmuuh vuošâškuottii meiddei aladoob.
Poro kuivattiin lähes kokonaan, vain vahvimmat luiset osat jätettiin keittolihoiksi.	Puásui kuškâdui aldasáid ollásávt, tuše stuárráámusah tähtiuásih kuáđđojii salgân.
Paistit ja lavat otettiin luuttomaksi.	Čuárbpeelijd já čuámáttâsâid koolgâi luuppâđ.
Kuivalihaa tehtiin erittäinkin paistista, mutta nuotion loimussa paahdettu lihavan pailakan kylki oli parasta herkkua.	Kuškâđ piäijojeh eromâšávt čuárbpeleh, mut tullâpaštust poossum pyeidis spääilih koške-eertig lii pyeremus hersku.
Hyvää matkaevästä saatiin, kun poronvatsa- ja suolirasvat säilöttiin lampaan- tai poronpötsin sisään.	Šiev mätkievvis finnij, ko poccuu čuávji- já pottâpuoidijn ráhtojii pyeidičolmâseh.
Makkarasuolet säilytettiin ilmalla täytettyinä.	Märfičuálih vyerkkejuvvojii nuuvt, et siisâ posádui áimu.
Veri jäädytettiin poronvatsalaukkuun, josta tarvittaessa lohkaistiin palanen.	Vorrâ kalmaattui čolmâsáid, main táárbumield loigiistui pittá.
Riista-aitat täytettiin syksyisin.	Piärguääitih tiävdojii čohčuv.
Hirven-, lampaan- ja lehmänlihaa käytettiin samaan tapaan kuin poronlihaa.	Soorvâ-, saavzâ- já kusâpiärgu kevttui siämmáá náálá ko poccuupiärgu.
”Lehmätaloissa käytiin syömässä viiliä”	"Šiiveettááluin juttii ulmuuh kozzâmin loppimmielhi"
Lehmänmaitoa hapatettiin viiliksi ja piimäksi sekä kirnuttiin voita.	Šiiveettuálu lii kyelipivdem lasseen torvodâm maaŋgâ anarâšperruu purrâmâštuálu.
Puiset maitoastiat ja kalapytyt desinfioitiin katajavesihauteella.	Mielkki suvrâdui loppimmielkkin sehe pimmeen já vuojâ kirnodijn finnij kirnopime.
Inarinsaamelaiset valmistivat juustoa lehmän-, lampaan- ja poronmaidosta: maito juoksutettiin poron juoksutusmahan tai vasikan makon avulla.	Mielkkikuáláh já kyeliliteh putestuvvojii rátkáčäcihavduin. Anarâšah rahtii vuástá kuusâ-, saavzâ- já poccuumielhist: mielkki loppiittui amnâsáin, mon finnij poccuu tâi kálbáá toggeest.
Poroja lypsettiin vain syksyllä paimennuspaikalla, siellä valmistettiin juustotkin.	Anarâšah poččii álduidis tuše čohčuv kuáđuttemsaajeest, kost vuástáh-uv ráhtojii.
Poronmaitoa jäädytettiin talvivaraksi lampaan- tai vasanvatsalaukkuun: kahviin, ”jäätelöksi lapsille” ja tutimaidoksi.	Poccuumielkki kalmaattui táálván saavzâ- tâi vuássáá čolmâsân: kähvimielkkin, ”lahcâjieŋŋân párnáid” já tuáttumielkkin.
Uuttuja eli pesimäpönttöjä ei tyhjennetty kokonaan	Vuovdah iä kyerrejum ollásávt
Varsinkin Inarijärven saaret olivat otollisia keräilypaikkoja.	Aainâs-uv Aanaarjäävri suolluuh lijjii vuohâseh manenurâmân.
Kerättiin sotkan, telkän ja koskelon munia, kuikanmunia ei kelpuutettu ruoaksi.	Anarâšah nurrii viettuu, čuáđgi já kuálsi moonijd. Kähteemaneh iä tuhhim purrâmâššân.
Munia säilöttiin karkeaan suolaan lyhyeksi aikaa.	Uánihis ääigi várás maneh sälttejuvvojii ruávis sááltán.
Niitä keitettiin ja syötiin suolan kanssa, tehtiin munaterniä, paistettiin lettuja ja munakakkua.	Taid puovtij vuoššâđ já purrâđ salttijn. Tain puovtij rähtiđ meiddei maneteerni, passeeđ läätyid já rähtiđ manekááhu.
Marjoja ympäri vuoden	Muorjijd pirrâ ive
Marja-astioita, nauriita ja perunoita peitettiin talveksi kuoppaan, joka avattiin vasta keväällä.	Anarâšah lovdii myerjiliitijd, navrâsijd já potásijd táálván puornân, mii lehâstui iäskán kiđđuv.
Hilla, mustikka, puolukka, kaarnikka eli variksenmarja ja juolukka kuuluivat ruokapöytään kesä-aikana.	Luámáneh, sareh, juuŋah, čyemenjâsah já etimâsah kullii purrâmâšpiävdán keessiv.
Viilin ja puuron höystönä niitä syötiin runsaasti.	Loppimmielhi já suohâd salgân ulmuuh purrii taid valjeest.
Hillat säilöttiin puu-astioihin: marjojen päälle kaadettiin sokeria niin, että marjat upposivat marjamahlaan reunoja myöten.	Muorjijd vyerkkejii meiddei täälvi várás: Soorijd kuškâdii čuávjilekittâssân, kalmaattum čyemenjâsah šiäštojii kiiđân.
Mustikat survottiin ja keitettiin pulloihin.	Ulmuuh kočâttellii taid jieŋâmuorjijd málásáid.
Hillapytyt ja mustikkapullot säilytettiin maakellarissa tai hetteen päälle rakennetussa kellarissa.	Luámánijd vyerkkejii muorâlittijd: luámánij oolâ pieijii fiijnâsukkârijd nuuvt ennuu, et toh vuoijuu mááihlán ollásávt.
Pettua arvostettiin terveysruokana	Soorijd njuvdii já vuoššii puttâláid.
Monen Inarijärven saaren nimi viittaa pettuun, kuten esimerkiksi Makea Petäjäsaari.	Aanaarjäävri maaŋgâ suolluu nommâ čuujoot piäcán, tegu ovdâmerkkân Njaalgâpecsuálui.
Petun käyttö onkin ollut varsin monipuolista.	Peesi kevttim lii-uv lamaš maaŋgâpiälásâš.
Sanottiin, että ellei ollut pettua, niin laitetaan korvikkeeksi kauraryyniä.	Ulmuuh ettii-uv, et jis ij lah peeci, te ferttee pieijâđ sajan suvrâmijd.
Varsinainen petunteko-aika oli alkukesä nila-aikaan.	Vyetkimäigi lâi algâkeesist ko peeci njala.
Irrotetut levyt kuivattiin, paahdettiin ja murskattiin surveiksi, mutta sitä syötiin paljon myös tuoreena.	Lyevvejum njaleoosijd kuškâdii, pihtii illoos alne, vâi pikkâ puáláččij meddâl jeđe muttejii. Peesi purrii meiddei vorâsin.
Talvellakin saatettiin tuoda pölkky sisälle, josta pettua nilottiin.	Tälviv-uv ulmuuh läävejii pyehtiđ pecikooldâ siisâ, mast njoldii peesi.
Pettua nautittiin marjojen kanssa, lisättiin leipä- ja rieskataikinaan ja sekoitettiin ruisjauhojen kanssa hyvään kalan- tai lihankeittoliemeen pettuvelliksi, jota syötiin iltaruoan jälkeen.	Ulmuuh purrii peesi muorjijgijn, lasettii kákkutááigán já sehhejii ruvâšjávuigijn kyeli- tâi piärguliemân pecimäällin, mon purrii pajalâssân.
Koivunmahlaa on kerätty pystypuusta, mutta myös kantoon koverretusta syvennyksestä, josta oli talvella kaadettu koivu.	Suáhimääihli sij kuáškuttii ciägumuorâst, mut tom finnij meiddei čuoldân kuvzum roggeest, mast lâi tälviv njeidum suáhi.
Mahlaa juotiin ruokajuomana, siitä keitettiin velliä ja maukasta kahvia.	Määihli juhhii purrâmâšjuhâmuššân, tast vuoššii määli já njaalgâ käähvi.
Maittava ja nopeatekoinen piisikakku eli rieska	Iänááš tälviviäsuin lâi liäibumuvnâ já täkki.
Suuremmissa taloissa oli oikein paakaritupa.	Stuárráábijn tááluin joba liäibumtupe.
Kesäpaikoilla ja myös ympärivuotisilla asunnoilla oli ulkouuni ja -liesi sekä pöytä ja penkit ulkoruokailua varten.	Kesiorottuvâin já meiddei pirrâivvááš orottuvâin lâi olgouvnâ já -oommân sehe pevdi já peeŋkah olgonpurâdem várás.
Piisikakku paistettiin joko laattakiven, rei’itetyn pellin päällä tai rautalangasta kudotussa verkossa.	Kákku paštui ráptukeeđgi tâi räigipeeldi alne já meiddei sraaŋgâst kuuđđum viermist.
Kakkuja leivottiin eri aineksista: ruis- eli lapinkakku, aivo-, mäti- ja munakakku, veri-petturieska ja perunarieska.	Kááhuid leibuu sierâlágán amnâsijn: jáávuin, vuoiŋâšijn, meeinijn, moonijn, vorrâpeesist já potákkist.
Tsurnuvuonolainen Inka Valle vuolee poron kuivalihaa.	Curnâvuonâlâš Inka Valle cáápá koškepiärgu.
Briita Morottaja paistaa leipää, taustalla istuu hänen puolisonsa Iisakki Morottaja.	Anttii Riijtá (Briita Morottaja) pasa leeibi, tyehin čokkáá suu käällis Iisakki Morottaja.
Samuli Paulaharju, 1914.	Samuli Paulaharju, 1914.
Nirrolan vanha emäntä tekee leipää ja miniä Saara Valle juustoa Samuli Paulaharju 1914.	Njirrooh puáris eemeed liäibu já manje Saara Valle ráhtá vuástá. Samuli Paulaharju 1914.
Perinteiseti suolattavat kalat asettiin ristikkäin suolausastiaan.	Ärbivuáválávt salttiidijn kyeleh piäijojii ruossâlâs kyeliliitán.
Paatsjokinen Nuoran Pekka, Pekka Saijets suolaamassa pitkälläsiimalla pyydettyjä taimenia, T.	Paččveilâš Nyere Piäkká, Pekka Saijets salttiimin vuoggâčielgijn pivdum kuávžurijd, T.
I. Itkonen 1913.	I. Itkonen 1913.
Santeri Valle viilottaa petäjänkuorta sarvisella vuotkimella.	Santeri Valle vyetkimin peesi čuárvist rahtum vyetkimáin.
T.	T.
I. Itkonen 1913.	I. Itkonen 1913.