Elinkeinot
Iäláttâsah
Vuotuismuutto
Varriistâllâm
Vuotuismuutto
Varriistâllâm
Kalastus
Kuálástus
Poronhoito
Puásuituálu
Inarinsaamelaiset ovat harjoittaneet vuotuismuuttoa (inarinsaameksi varriistâllâm) merkittävässä määrin toiseen maailmansotaan asti.
Anarâšah láá varriistâllâm iäljárávt nube maailmsuáđi räi. Juo talle varriistâllâm tábáhtui iänááš kesipääihi já tälvipääihi kooskâ.
T.
T.
I. Itkosen, Ilmari Itkosen ja Samuli Paulaharjun muistiinpanot viime vuosisadan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä kertovat, että monipolvisempaa vuotuiskiertoakin on harjoitettu.
I. Itkosii, Ilmari Itkosii já Samuli Paulahaarju pajasmiärkkumeh moonnâm ihečyeđe vuosmuin ihelovvoin muštâleh, et varriistâllâm lii lamaš meiddei maaŋgâuásásâš.
Joillakin kerrotaan olleen jopa kuusi eri asuinpaikkaa käsittänyt reitti.
Muštâluvvoo, et motomijn lijjii lamaš joba kuttâ-uv sierânâs aassâmsaje ihásávt.
Kerrotaan tällaista reittiä muuttaneen perheen päämiehen sanoneen, että helpompaa on muuttaa suuri perhe paikasta toiseen kuin huolehtia perheen ruoan hankinnasta ja kuljettamisesta pyytöpaikoilta ja –vesiltä yhdelle asuinpaikalle.
Muštâluvvoo, et tággáár varriistâllâmkiäinu jottáám perruu uáiváámus lâi pahudâm, et lii älkkeb sirdeđ stuorrâ perruu pääihist nuubán, ko anneeđ huolâ perruu purrâmâš hahâmist já fievridmist pivdosoojijn já -čaasijn oovtâ aassâmsajan.
Kesä- ja talvipaikan sijaintiin vaikuttivat tietysti perinteiset sukualueet Inarissa.
Kesi- já tälvipääihi sajan vaikuttii tiäđust-uv ärbivuáváliih suhâkuávlu h Anarist.
Kesäpaikka sijaitsi Inarijärven rannalla – avoimilla niemillä tai saarissa, mutta myös muiden suurten järvien rannoilla oli perheiden kesäpaikkoja.
Kesipäikki lâi Aanaarjäävri riddoost – jolgâ njaargâin tâi suolluin, mut meiddei eres javrij riddoin lijjii perrui kesipääihih.
Talvipaikka valittiin suojaiselta metsäseudulta, läheltä porojen talvilaitumia.
Tälvipäikki väljejui suáijáás vyevdikuávlust, alda poccui tälvikuátumijd.
Pettupuiden saannillakin oli merkitystä talvipaikan valinnassa.
Kuolmâsmuorâi finnim-uv vaikuttij tälvipääihi valjiimân.
Jotkut ajattelivat myös turvallisuutta ja halusivat talvipaikan kätkeytyvän hyvin ympäröivään erämaahan.
Motomeh jurdâččii meiddei torvolâšvuođâ já halijdii, et tälvipäikki kolgâččij leđe pyereest čiävást pirrâs iähtun. Varriistâllâm jotkui táálui vuáđudem maŋa
Kun perinteisiä sukualueita on haettu kruununtiloiksi, on näihin usein sisällytetty sekä kesä- että talvipaikka, ja vuotuismuutoa eli ”varrimista” on jatkettu myös tilojen perustamisen jälkeen.
Ko ärbivuáváliih suhâkuávluh lijjii uuccum ruuvnâtáállun, lijjii toid siskáldittum meiddei kesi- já tälvipääihih, já varriistâllâm jotkui meiddei táálui vuáđudem maŋa.
Kesä- ja talvipaikkojen väli ei useinkaan ole ollut juuri viittä kilometriä pidempi.
Kesi- já tälvipaihij koskâ ij távjágin lamaš viiđâ kilomeetterist kuhheeb.
Ehkä käytännön syyt ovat varhemmin vaikuttaneet siihen, että kesäpaikat ovat olleet tilavia ja hyvin rakennettuja ja pihakentällä on ollut monenlaisia rakennuksia.
Kenski keevâtlâš suujah láá ovdil vaikuttâm toos, et kesipääihih láá lamaš saijaabeh já pyereest huksejum já kiedist láá lamaš maaŋgâlágáneh rakânâsah.
Kun inarinsaamelaiset jo 1800-luvulla omaksuivat suomalaisilta uudisasukkailta karjanpidon, on sekä kesä- että talvipaikkaan täytynyt rakentaa myös suojat kotieläimille.
Ko anarâšah juo 1800-lovvoost oppii syemmilâš uđâsässein šiiveettuálu, láá nuuvt kesi- ko tälvipaihijd-uv huksejum syejeh šivettáid.
Samoin molemmat paikat oli varustettu välttämättömillä taloustarvikkeilla.
Siämmáá náálá láá kuohtuid paihijd uárnejum velttidmettumeh tálutuálutarbâšeh.
Muuttamaan lähdettiin usein viimeisillä keleillä, mutta pienimuotoisen maanviljelyksen yleistyttyä lähtöä kesäpaikalle saatettiin pitkittää niin, että peruna ennätettiin kylvää myös talvipaikalle.
Ulmuuh värrejii távjá majemui sijvoi ääigi, mut ko eennâmtuálu mottoom muudon ovdánij, varrim kesipááikán maŋanui tommittáá, et pottáák kiergânij kolvuđ meiddei tälvipááikán.
Viime vuosikymmeninä, 1950- ja 1960-luvuilla, kesäpaikalle päästiin muuttamaan sitten, kun lapset pääsivät koulusta kesälomalle.
1950- já 1960-lovvoin, kesipááikán peesâi varriđ iäskán talle, ko párnááh lijjii peessâm škoovlâst kesiluámun.
Jos vesireittiä voitiin käyttää muuttamisessa hyväksi, kuljetettiin veneillä raskaimpia tavaroita ja usein myös pieniä lapsia.
Jis varriđ puovtij časij mield, jođettuvvojii kárbáin lussâduboh tävireh já távjá meiddei uccâ párnááh. Nissoonviehâ jođettii enâmij mield šivettijd puárásub párnáiguin.
Vaimoväki kuljetti maitse karjan yhdessä vanhempien lasten kanssa.
Meid kesipaaihijn šoddâduvvojii potákkeh já navrâseh kesitárbui várás.
Myös kesäpaikalla kasvatettiin perunaa ja juureksia kesäajan tarpeiksi.
Kiđđâkyeli kuškâdui pieggiis soojijn ko oppeet čoovčâbeln kyeli sälttejui täälvi várás.
Pääasiallinen syy muuttamiseen oli pääsy veden ja parempien apajapaikkojen äärelle.
Kesipääihist läddin anarâšah nijttii suoinijd, rokkii já kuškâdii hoošijd, sehe kuccuu jáhálijd.
Kevätkalaa kuivattiin tuulisilla paikoilla kun taas syyspuolella kalaa alettiin säilöä talven tarpeisiin suolaamalla.
Tälvisijvoi ääigi táálván vyerkkejum purrâmâšveerkih siämmáá ko syeinih, huáših já jävillimpoh kesittuvvojii kesipääihist já ton pirrâsijn táárbu mield.
Kesäpaikasta käsin tehtiin heinät, leikattiin ja kuivattiin järvikortetta sekä nostettiin jäkälää.
Anarâšah láá varriistâllâm Päärtih kuávlust kesi- já tälvipaihij kooskâ ain 1970-lovo räi, majemuuh vala 2000-lovo aalgâkeččin.
Asutuksen keskityttyä haja-asutusalueilta kyliin entiset asuinpaikat ovat jääneet suvuille kesäpaikkojen luonteisiksi myös nykypäivänä.
Ko aassâm čokkânškuođij piäđguiaassâmkuávluin čuákkipaihijd, láá ovdiih aassâmsajeh pááccám suvváid taan ääigi kesipäikkisullâsâš aassâmsaijeen.
Inka Sarre paistaa kakkua laakakivellä.
Inka Sarre pasa kááhu ráptukeeđgi alne.
Inarinsaamelaiset alkoivat siirtyä tupa-asujiksi 1700-luvun lopulla.
Anarâšah sirduuškuottii tupeässen 1700-lovo loopâst.
Väinö Auer 1918.
Väinö Auer 1918.
Saijetsien kesäpaikka Nuoran-Juhani Inarin rannalla.
Saijetsij kesipäikki Nyere-Juhháán Aanaarjäävri riddoost.
T.
T.
I. Itkonen 1902.
I. Itkonen 1902.
Sammeli Sarren perheen talvipaikka Talvitupalompolo.
Mattii Saammâl (Sammeli Sarre) perruu tälvipäikki Tälvitupeluobâl.