Ympäristö	Ovdâsijđo
Paikannimet	Päikkinoomah
Sukualueet	Suhâkuávluh
Inarijärven pinta-ala on hieman yli 1 000 neliökilometriä ja se tekee siitä Suomen kolmanneksi suurimman järven Saimaan ja Päijänteen jälkeen.	Aanaarjäävri vijđodâh lii pajeláhháá 1 000 km2 já tot taha tast Suomâ kuálmádin stuárráámus jäävri Saimaa ja Päijänne maŋa.
Inarijärveä luonnehtivat sekä laaja saaristo, johon kuuluu yli 3000 erillistä saarta ja luotoa, että toisaalta suuret avoimet selät.	Aanaarjäävri kovvejeh maaŋgah suolluuh, moh láá paijeel 3000 sierânâs suálujid já lássád já nube tááhust stuorrâ joorŋah.
Monin paikoin veden ja taivaan välinen viiva muodostaa horisontin ilman merkkiäkään saarista tai mantereesta.	Aanaarjäävri eromâšvuotâ lii ton stuáruduv lasseen meiddei tot, et eres kuávlust keejân jävri lii tavveen já meccikuávlust.
Geologialtaan järven pohjan kallioperä koostuu hyvin vanhoista, 2000 - 3 000 miljoonaa vuotta vanhoista liuskeista.	Geologias peeleest jävripone källeevuáđu šadda uáli puáris, 2000 - 3000 miljovn ive puáris ráptukeeđgijn.
Inarin itäosassa ne ovat enimmäkseen pohjagneissiä ja lännessä hieman nuorempaa granuliittia.	Aanaar nuorttâuásist lii iänááš ponnegneissi já viestârist ucánjáhháá nuorâb granuliit.
Merkittävä Inarijärven alueen pinnanmuotoihin vaikuttava tekijä on ollut noin 70 miljoonaa vuotta sitten alkaneet Etelä-Euroopan poimutukset.	Aanaarjäävri kuávlu asehaamijd vaikutteijee merhâšittee tahhee lii lamaš suullân 70 miljovn ihheed tassaaš álgám Maadâ-Euroop jormiimeh.
Nämä johtivat varsinaisesti nykyisten Alppien syntyyn, mutta geologinen toiminta vaikutti myös kauas pohjoiseen erilaisten lohkoliikuntojen kautta.	Toh vaikuttii táálái Alpâi šoddâmân, mut geologâlâš toimâ vaikuttij meiddei kuhás tavas jieškote-uvlágánij laigosliihâdmij pehti.
Esimerkiksi Norjassa Kölivuoristo kohosi silloin ylöspäin kuten myös Inarin lähellä sijaitsevat Saariselkä, Hammastunturin alue ja Lemmenjoen tunturit.	Ovdâmerkkân Taažâst Kielâsvárádâh (Kölivuoristo) pajanij tegu meiddei Aanaar aldasiih Suáluičielgi, Päniordo kuávlu já Lemmee tuoddâreh.
Sen sijaan Inarijärvi ja etelämpänä oleva Sompion alue laskivat.	Ton sajan Aanaarjävri já mäddiláá lamaš Suobbâd kuávlu luáštádettii.
Näin muodostui se vajoama, jossa nykyinen Inarijärven alanko sijaitsee.	Návt šoodâi tot kočâttâh, mast tááláš Aanaarjäävri vuáládâh lii.
Lohkoliikuntojen välisissä murtumissa puolestaan virtaavat monet nykyiset suuret joet kuten Inarijärveen laskeva Ivalojoki.	Laigosliihâdmij koskâsijn morruumijn oppeet kolgeh maaŋgah táálááh stuorrâ juuvah tegu Aanaarjáávrán lyeštee Avveeljuuhâ.
Jääkaudet ja järvi	Jieŋâääigih ja jäävri
Noin miljoona vuotta sitten alkaneet jääkaudet vaikuttivat voimakkaasti Inarijärven muotoihin.	Suullân miljovn ihheed tassaaš álgám jieŋâääigih vaikuttii čuuvtij Aanaarjäävri haamijd.
Viimeisin jään sulaminen tapahtui Inarijärven kohdalla noin 9500 - 10 200 vuotta sitten.	Majemuu jieŋâ suddâm tábáhtui Aanaarjäävri peht suullân 9500 - 10200 ihheed tassaaš.
Sulamisvaiheen aikana oli nykyisen Inarijärven pohjoisosassa suuri jääjärvi, joka purki vetensä Näätämön vesistön kautta Jäämereen.	Suddâmpaje ääigi lâi tááláá Aanaarjäävri taveuásist stuorrâ jieŋâjävri, mii luoštij časijdis Njiävđám čácáduv pehti Jieŋâmeerân.
Vasta kun Virtaniemen kohdalla ollut jääpato suli, aukeni yhteys Jäämereen nykyisen Paatsjoen kautta.	Tast maŋa ko Virdáánjaargâ puotâ lamaš jieŋâpuáđu suudâi, lekkâsij ohtâvuotâ Jieŋâmeerân tááláá Paččvei pehti.
Inarinjärvi oli tuolloin muutama sata vuotta meren vuonona.	Aanaarjävri lâi talle motomijd čuođijd iivijd meerâ vuonnân.
Sen aikaisia rantakivikoita ja muita rantamuodostumia löytyy tänäkin päivänä noin 150 m meren pinnan yläpuolella olevien korkeuskäyrien kohdalla eli 30 metriä nykyisen Inarijärven pinnan yläpuolella.	Ton áigásiih riddojuovah já eres-uv riddohammiitŧâsah kávnojeh onnáá peeivi-uv suullân 150 m merâase paajaapiälái alodâhsárgái puotâ ađai 30 meetterid tááláá Aanaarjäävri ase paajaabeln.
Maan kohoamisen johdosta vuonoyhteys muuttui Virtaniemen kohdalla jokiyhteydeksi ja syntyi Paatsjoki.	Eennâm pajanem keežild vuonâohtâvuotâ muttui Virdáánjaargâ puotâ juhâohtâvuottân já šoodâi Paččvei.
Se on nykyisinkin Inarijärven laskujoki Jäämereen.	Tot lii ain tääl-uv Aanaarjäävri juuvâijuuhâ Jieŋâmeerân.
Jääkaudella jää liikkui Inarijärven kohdalla jäätiköitymisvaiheessa koilliseen ja vetäytyi sulamisvaiheessa takaisin lounaaseen.	Jieŋâääigi jieŋâ lihâdij Aanaarjäävri pehti jiäŋŋumpaje ääigi tavenuortâs já kiäsásij suddâmpaje ääigi maasâd uárjás.
Liike näkyy tämän päivän maisemassa erilaisissa lounas-koillinen -suuntaisissa muodostumissa.	Lihâdem vuáttoo onnáá peeivi enâduvâst sierâlágánijn uárji-tavenuorttâ -sundásijn čokkâšuumijn.
Koko järvi ja varsinkin sen koillisosassa olevat pitkät vuonot ovat mannerjään liikkeen suuntaisia.	Ubâ jävri já aainâs-uv ton tavenuorttiiuási kuhes vuonah láá nannaamjieŋâ lihâdem sundásiih.
Jään edetessä syntyivät muun muassa moreeniselänteet eli drumliinit ja silokalliot uurteineen.	Jieŋâ ovdánem ohtâvuodâst šoddii eres lasseen mooreenčielgih ađai drumlineh já šolbâkälleeh jormijdiskijn.
Sulamisvedet lajittelivat soraharjuja, joita näkyy Inarijärven ympäristössä mm. Partakossa, Vätsärissä ja Keväjärvellä.	Suddâmčääsih sierrejii čievrâpuolžâid, moh tiättojeh Aanaarjäävri pirrâsist eres lasseen Päärtihist, Väčirist já Kiäváájäävrist.
Jäät kuljettivat myös kiviä ja siirtolohkareita.	Jieŋah jođettii meiddei keeđgijd já siirdâloigiittâsâid.
Varsinkin Vätsärin alueella jääkauden aikaansaama kivikkoisuus on hämmentävän runsas.	Aainâs-uv Vääččir kuávlust jieŋâääigi ááigánfinnim juovviisvuotâ lii hiämáskittees valjaa.
Suurten luonnonvaihtelujen järvi	Stuorr â luándumulsâšudmij jävri
Rantojen ja maaperän rikkonaisuus, kivikkoisuus ja pohjan syvyyden suuri vaihtelu näkyy saarien suuren määrän lisäksi lukuisina sivujärvinä.	Ridoi já eennâmvuáđu piäđgulâšvuotâ, juovviisvuotâ já pone jieŋŋâlvuođâ stuorrâ mulsâšuddâm vuáttoo suollui stuorrâ mere lasseen maaŋgâin uálgijaavrijn.
Ne ovat lyhyiden jokien tai salmien kautta yhteydessä itse Inariin.	Toh láá uánihis juuvâi tâi čolmij pehti ohtâvuođâst stuorrâ Aanaarjáávrán.
Tällaisia ovat mm. Ukonjärvi, Nitsijärvi ja koillisosan vuonomaiset Kyyneljärvi ja Suolisjärvi.	Tagareh láá eres lasseen Äijihjävri, Njižžjävri já tavenuorttâuási vuonâlágán Konjâljävri já Čuolisjävri.
Inarijärven lähiympäristö on melko alavaa, vaikkakaan ei tasaista.	Aanaarjäävri aldapiirâs lii viehâ vyeligâš, veikkâ ij nuuvt hirmâd täässiv.
Järven keskisyvyys jää niukasti alle 15 metrin, mutta syvimmät kohdat ovat yli 90 metriä.	Javrij koskâjieŋŋâlvuotâ páácá ucánjáhháá vuálá 15 meetterist, mut jieŋâlumoseh sajeh láá paijeel 90 meetterid.
Lähin kunnon tunturi on peninkulman päässä järven luoteispuolella sijaitseva Otsamo.	Javrij aldapirrâsist iä lah tuoddâreh, mut kuittâg-uv maaŋgah ollâsiähá väärih.
Inarin pohjoinen sijainti näkyy pitkänä, puolentoista kuukauden mittaisena kaamoksena, joka alkaa marraskuun lopulla eli samoihin aikoihin kuin suuret selätkin normaalisti jäätyvät.	Aldemuš olmâ tuodâr lii penâkkullâm keejist jäävri viestârpiälááš Ocomâš. Aanaar taavaapiälááš sajadâh tiättoo pelnub manuppaje kukkosâš skammân, mii álgá roovvâdmáánu loopâst ađai siämmái aigij ko stuorrâ joorŋah-uv táválávt jiäŋŋuh.
Vastaavasti yhtäjaksoinen kesäpäivä kestää pari kuukautta toukokuusta heinäkuun loppupuolelle.	Siämmáánáál potkânhánnáá kesipeivi pištá muáddi mánuppaje vyesimáánust syeinimáánu loopâbel.
Lämpimän kesän ja syksyn jälkeen selkävesien jäätyminen voi viivästyä huomattavasti.	Lieggâ keesi já čoovčâ maŋa jorŋâčasij jiäŋŋum puáhtá maŋanuđ viehâ ennuv.
Lisäksi Inarijärvellä on joitakin kapeita salmia, jotka eivät jäädy lainkaan.	Lasseen Aanaarjäävrist láá motomeh kezis čuálmih, moh iä jiäŋu ollágin.
Suotuisat luonnonolosuhteet Inarijärven keskiosan läpäisee 69. leveyspiiri.	Vuovâs luándutileh Aanaarjäävri koskâuási peht mana 69. kobdodâhpirrâdâh.
Inari on siten Euroopan suurjärvistä kaikkein pohjoisin ja sijaitsee pohjoisempana kuin esimerkiksi Ruotsin pohjoisin kohta tai koko Kuolan niemimaa.	Nuuvtpa Aanaarjävri lii Euroop stuorrâjaavrijn puoh tavemus já lii taveláá ko ovdâmerkkân Ruotâ tavemus uási tâi ubâ Kuáláduv njargâeennâm.
Siksi onkin aika erikoista ja merkittävää, että Inari sijaitsee kokonaan mäntymetsävyöhykkeen sisällä.	Tane lii-uv viehâ eromâš já merhâšittee, et Aanaarjävri lii ollásávt peciordârääji siskiibeln.
Näihin leveyspiiriin nähden edullisiin olosuhteisiin vaikuttavat mm. suhteellinen vähäinen korkeus merenpinnasta, vallitsevat lounaiset ilmavirtaukset ja talvellakin sulan Jäämeren läheisyys.	Kobdodâhpirrâdâhân verdiddijn taan mávsulâš tilán vaikutteh eres lasseen ucánjâs alodâh merâaaseest, uárjipiegah já tälviv-uv sudes Jieŋâmeerâ aldavuotâ.
Suuret selkävedet ja niiltä puhaltavat tuulet kuitenkin ovat edesauttaneet Inarijärven pohjoisosan koivuvyöhykkeen syntyä.	Stuorrâ jorŋâčääsih já tobbeen possoo piegah láá kuittâg jieijâs uásild tovâttâm Aanaarjäävri taveuási suáhistiellâs šoddâm.
Koivikot reunustavat katkonaisesti ja kapeina kaistaleina rantoja ja peittävät joitakin saaria.	Suáhivyevdih robdâstiteh kezis já potkâneijee stielâsin riddoid já luávdih motomijd suolluid.
Ilmastosta johtuvia puuttomia ja tundramaisia saaria ei Inarilla esiinny.	Šoŋŋâduv keežild muorâttis já tundralágán suolluuh iä Aanaarjäävrist tiettuu.
Muutamien saarten puuttomuus johtuu kalliopaljastumista, liiasta kosteudesta tai ihmisen toiminnasta.	Motomij suollui jolgâdvuotâ puátá päljiskällein, lijge lavtâsvuođâst tâi ulmuu tooimâin.
Tuulisuuden ja maalajien niukkuuden muotoilemia mäntyjä, joita tavataan esimerkiksi merten rannoilta, löytyy myös Inarilta.	Piegâi já eennâmšlajâi vänivuođâ hammim peesih, moh kávnojeh ovdâmerkkân merâriddoin, kávnojeh meiddei Aanaarjäävrist.
Aivan järven lounaiskolkassa Ivalojokisuistossa esiintyy kuusia.	Jäävri uárjičievâst Avveelnjäälmist tiättojeh kuosah.
Inarin rehevimpiä alueita ovat kaikki jokisuistot, jotka ovat aiheuttaneet usein laajan matalikon ja tuovat vuosittain runsaasti ravinteita eliöstön käyttöön.	Aanaarjäävri šaddaamusah kuávluh láá puoh juhânjálmáduvah, moh láá tovâttâm távjá vijđes koškáid já pyehtih ivijmield valjeest raavvâdamnâsijd iälánij kiävtun.
Karuus ja säännöstely leimaavat järven luontoa	Korâsvuotâ já čäcitääsi heiviittâllâm stemppâlisteh jäävri luándu
Inarijärven vesi ja rannat ovat muuten niukkaravinteisia.	Aanaarjäävri čääci já ridoh láá mudoi väniraavvâdliih.
Tämä yhdessä veden kylmyyden ja pitkän jäässä olon kanssa aiheuttavat vesikasvillisuuden vähäisyyden.	Taat oovtâst čääsi kolmâsvuođáin já ihepiälásâš jieŋáin tovâtteh čäcišaddoduv vänivuođâ.
Tämä näkyy edelleen eläinten pienessä määrässä.	Taat oppeet tiättoo ellei vänivuođâst.
Rantavyöhykkeet ovat kapeita ja kivikkoisia, hiekkarantoja on hyvin niukalti ja ne ovat kapeita.	Riddostielâseh láá keezih já kiäđgááh, vuoddâseh láá uáli uccáá já toh láá keezih.
Lisäksi Inarin eläimistöön vaikuttaa järven säännöstely.	Lasseen Aanaar elleenaalijd vaikut jäävri čäcitääsi heiviittâllâm.
Paatsjoen voimalaitokset juoksuttavat talven aikana Inarin vesivarastoja siten, että keväällä veden korkeus on yleensä alimmillaan.	Paččvei vyeimilájádâsah kulgâtteh täälvi ääigi Aanaarjäävri čäcivuárháid nuuvt, et kiđđuv jävri lii táválávt cuáhásumos.
Kesällä veden pinta alkaa nousta ja se on korkeimmillaan ennen jäätymistä.	Keessiv jävri tulvâškuát já tot lii tulváámus muddoost ovdláhháá jiäŋŋum.
Säännöstelemättömällä järvellä lumien ja jäiden sulaminen aiheuttavat tulvahuipun keväällä, joka sitten laskee nopeasti jo alkukesällä.	Heiviittâlhánnáá jäävrist muottuu já jieŋâi suddâm tovâtteh kiđđâtulve, mii tastoo cuáhu jotelávt juo algâkeesist.
Tämä Inarijärvellä tapahtuva, luonnonmukaisesta kierrosta poikkeava veden korkeuden säätely vaikuttaa moniin eliöihin.	Taat Aanaarjäävrist tábáhtuvvee, luándulii ihejurâmist spiekâsteijee čäsitääsi heiviittâllâm vaaikut maŋgáid iälánáid.
Ehkä selvimmin siitä kärsivät ne vesilinnut, jotka yrittävät pesiä keväällä rantavyöhykkeelle lähelle veden rajaa.	Kenski čielgâsumosávt tast killájeh toh čäcilodeh, moh viggeh pessiđ kiđđuv riddostielâsân alda čäcirääji.
Haudonta-aikana nouseva vesi estää pesinnän onnistumisen.	Läällimääigi tulvee čääci iästá pessim luhostume.
Korkeilla rannoilla, Inarin läheisissä järvissä ja Inarijärven suurten saarten lammissa pesii kuitenkin vesilintuja, joita karullakin järvellä näkyy erityisesti jokisuistoissa ja matalilla rannoilla.	Ollâ riddoteermijn, Aanaarjäävri aldasijn jaavrijn já Aanaarjäävri stuorrâ suollui lááduin pessejeh kuittâg čäcilodeh, moh korrâ-uv jäävrist tiättojeh eromâšávt juhânjálmáduvâin já cuávis riddoin.
Koskelot, kaakkuri, kuikka ja näitä harvinaisempi mustalintu ovat tyypillisiä Inarijärven vesilintuja.	Kuálsih, kähteeh, tuhtuuh já tai härvinâsâb njurguuh láá tijpâliih Aanaarjäävri čäcilodeh.
Suuri järvi vetää puoleensa myös harhailijoita ja kiertelijöitä valtamereltä.	Stuorrâ jävri kiäsut meiddei väldimeerâst čájádeijeid já vajâldeijeid.
Merikotka ja merimetso ovat jokavuotisia vieraita, ja etenkin myrskyjen jälkeen on tavattu myös joitakin lintuvuorten lajeja kuten kiisloja, lunneja ja pikkukajavia.	Merâkuáskim já skarfâ lává jyehi-ihásiih kyesih, já aainâs-uv šuármui maŋa láá kuáhtájum meiddei motomeh loddevarij šlaajah tegu kiislah, povtâžeh já skiäruh.
Myös luonnonmukaiseen veden korkeuden vaihteluihin sopeutuneiden kalojen kutu häiriytyy säännöstelyssä, vaikka se onkin enimmillään vain pari metriä vuoden aikana.	Meiddei luándulâš čäciase mulsâšudmân vuáhádum kuolij kođo hemâduvá heiviittâlmist, veikkâ tot lii-uv enâmustáá tuše muáddi meetter ive ääigi.
Kaloista tärkeimmät ovat monet lohikaloihin kuuluvat lajit kuten eri siikalajit, taimen, rautu ja ajoittain myös muikku.	Kuolijn tergâdumoseh láá maaŋgah luosâkuolijd kullojeijee šlaajah tegu jieškote-uvlágáneh šapšâšlaajah, kuávžur, rávdu já motomin meiddei muikku.
Vuosittain istutetaan Inariin huomattava määrä kalojen poikasia korvaamaan säännöstelyn aiheuttamia haittoja.	Ihásávt ištâduvvojeh Aanaarjáávrán merhâšitteeverd kuolij uđâgááh čäcitääsi heiviittâlmist šoddâm hemâdâsâi sajan.
Inarijärven erikoisuus on suuren koon lisäksi myös sen pohjoisuus ja erämaisuus, jotka tekevät siitä Suomen muista suurjärvistä varsin poikkeavan.	Aanaarjäävri spesiaalvuotâ ton stuáruduv lasseen lii meiddei ton taavaapiälááš já meccilágán sajadâh, moi keežild tot spiekâst merhâšittee verd Suomâ eres stuorrâjaavrijn.
Jäiden lähtö tapahtuu normaalisti touko-kesäkuun vaihteessa, mutta suuret selät sulavat vasta juhannukseksi ja kovien talvien jälkeen vieläkin myöhemmin.	Jieŋah suddeh táválávt vyesi-kesimáánu jorgálduvâst, mut stuorrâ joorŋah suddeh iäskán jonsahpiäiván já korrâsuboi taalvij maŋa vala-uv maŋeláá.
Järven suuri vesivarasto luovuttaa lisäksi lämpöä pitkään syksyllä ja tasaa kesällä vuorokautisia lämpötilaeroja.	Jäävri stuorrâ čäcivuárkká luovât lieggâs kuhás čoohčân já tässee keessiv pirrâmpiäiválijd liegâsvuođâiäruid.
Suuret selkävedet ja niiltä puhaltavat tuulet vaikuttavat Inarijärven puustoon.	Stuorrâ jorŋâčääsih já toi mieldi possoo piegah vaikutteh Aanaarjäävri muoráid.