FFK - Kvensk bibliotektjeneste	Oversatt til kvensk: Kainun institutti - Kvensk institutt 31.05.2017 / Pirjo Paavalniemi
Enkeltord til oversettelse:	Kontakt oss Ota kontaktin
Litteratur Litteratuuri	Kekkä oon kväänit?
Arkiv og forskning Arkiivi ja tutkimus	Alle Kaikki Send Lähätä
Institusjoner Institusjuunit	Mie halluun uutispreevin e-postissa!
Forfatterskap Kirjailiijatyö	Halluutko kontaktin meiđän kans?
Media og ressurser Meedia ja resyrsit	Kirjoita meile mellingin loovhaan mikä oon alapuolela.
Takk for meldingen!	Kiitos mellingin eđestä!
Kvensk bibliotektjeneste ble lansert 1. juni 2017.	Kväänin biblioteekkipalvelun lanseerathiin 1. juunikuuta 2017.
Finnmark fylkesbibliotek produserer innholdet og er ansvarlig for nettsiden.	Finmarkun fylkinbiblioteekki tekkee sisälyksen ja ottaa eđesvasthauksen nettilaiđasta.
Bibliotektjenesten inneholder omtaler av kvenskspråklige utgivelser og omtaler av utgivelser om kvenske/norskfinske forhold på alle språk.	Biblioteekkipalvelussa oon muisteluksii kvääninkielisistä ulosanniista ja kans muisteluksii muunkielisistä ulosanniista kvääniin ja ruijansuomalaisten ympäri.
Nyheter fra kvenske/norskfinske formidlingsarenaer presenteres i kalenderen, og hvert kvartal samles nye innlegg i et nyhetsbrev som kan abonneres på.	Joka kolmas kuukausi kovothaan uussii kirjoituksii ja net annethaan ulos uutispreevissä jonka saatat tilata ittelesti. Tämä palvelu oon jatko etuprosjektille Kväänin biblioteekkipalvelu 2015.
Tjenesten er en oppfølging av forprosjektet Kvensk bibliotektjeneste 2015, et samarbeidsprosjekt mellom Finnmark fylkesbibliote	Se oon yhtheistyöprosjekti jossa oon myötä Finmarkun fylkinbiblioteekki, Tromssan fylkinbiblioteekki, Raisin biblioteekki ja Tromssan Universiteettibiblioteekki.
Nettsiden oversettes til kvensk av Kvensk institutt.	Kainun institutti käänttää nettilaiđan kväänin kielele.
Den nasjonale minoriteten kvener/norskfinner er en folkegruppe med røtter i Nord-Sverige og Finland.	Kväänit/ruijansuomalaiset oon nasjunaali minoriteetti, ja tämän kansanjoukon juuret oon Pohjais-Ruottissa ja Suomessa.
I Nord-Troms er det dokumentert kvensk bosetting fra 1500-tallet av, mens de mer omfattende flyttebevegelsene til Troms og Finnmark pågikk fra første halvdel av 1700-tallet og i andre halvdel av 1800-tallet.	Pohjais-Tromssassa oon dokumenteerattu kvääniin asumista 1500-luvulta saakka, mutta suuremat ihmisjoukot siirythiin Tromsshaan ja Finmarkkhuun 1700-luvun alkupuoliskolla ja 1800-luvun loppupuoliskolla.
Det foreligger ingen offisiell statistikk over hvor mange som regner seg som kvener/norskfinner i dag.	Ei ole mithään ylheistä statistikkii siitä kunka moni räknää ittensä kvääniksi/ruijansuomalaiseksi tääpänä.
Gruppa fikk status som nasjonal minoritet i 1998, da Stortinget ratifiserte Europarådets rammekonvensjon for beskyttelse av nasjonale minoriteter.	Joukko sai nasjunaalin minoriteetin statuksen vuona 1998, ko Isotinka ratifiseerasi Euroopparaatin raamisopimuksen ette suojelhaan nasjunaalit minoriteetit.
Minoriteten representeres av tre interesseorganisasjoner, Ruijan Kveeniliitto/Norske kveners forbund, Norsk-Finsk forbund/Norjalais-Suomalainen Liitto og Kvenlandsforbundet/Kveenimaayhistys.	Minoriteetila oon kolme eri intressiorganisasjuunii, Ruijan Kveeniliitto/Norske kveners forbund, Norsk-Finsk forbund/Norjalais-Suomalainen Liitto ja Kvenlandsforbundet/Kveenimaayhistys.
Minoriteten kaller seg selv kvener og norskfinner, og språket for kvensk eller finsk.	Minoriteetti kuttuu ittensä sekä kvääniiksi ja ruijansuomalaisiksi, ja kielen kväänin tahi suomen kieleksi.
Kvensk er et finsk-ugrisk språk som er nært beslektet med meänkieli i Sverige og med dialekter i Nord-Finland.	Kväänin kieli oon suomalais-ugrilainen kieli. Se oon likkeistä sukkuu Ruottin meänkielen kans ja Pohjais-Suomen dialektiitten kans.
Kvensk ble anerkjent som nasjonalt minoritetsspråk i 2005.	Kväänin kielen tunnustethiin nasjunaaliksi minoriteettikieleksi vuona 2005.
Fra 2011 har begrepene kvener og norskfinner blitt brukt som likestilte som navn på minoriteten.	Vuođesta 2011 alkkain oon minoriteetista käytetty nimmii kväänit ja ruijansuomalaiset. Nämät oon tasa-arvoiset nimet.
Elise Balo-brevsamlingen består av bortimot 200 amerikabrev fra familie, venner og bekjente i Norge, Finland, Sverige og Amerika og dekker perioden 1892 – 1943.	Elise Balo-preevikokhoonpanossa oon melkkein 200 amerikanpreevii perheeltä, ystäviiltä ja tutuilta Norjassa, Suomessa, Ruottissa ja Amerikassa. Preevit oon lähätetty vuossiin 1892 – 1943 aikana.
En god del av brevene er skrevet på finsk/kvensk og disse er også er digitalisert.	Iso osa preeviistä oon kirjoitettu suomeksi/kvääniksi, ja net oon kans digitaliseerattu.
Her er en lenke til de digitaliserte brevene:	Tästä linkistä löyđät digitaliseeratut preevit:
Elise Kristine Balo ble født i 1873 i Vestre Jakobselv som et av Thomas H. og Sofie (f. Tiberg) Lilleeng seks barn.	Elise Kristine Balo syntyi vuona 1873 Annijovessa. Hän oli yksi Thomas H. ja Sofie (s. Tiberg) Lilleengin kuuđesta lapsesta.
Røttene sine hadde de i Tornedalen.	Heiđän juuret olthiin Tornionlaksossa.
Thomas Lilleeng (1847-1914) var lærer, fiskerbonde, herredspolitiker og læstadianer-predikant.	Thomas Lilleeng (1847-1914) oli opettaaja, kalastaajapuuna, komuunin politikkeri ja lestaadiolainen saarnamies.
Elise, hennes to søstre (Annette) og Emma (senere Joki) og fire brødre (Isak, bygdebokfatter Gustav Anton, Andreas og Hans Johan lærte i sin barndom det kvenske språket som ble brukt i det daglige livet hjemme.	Isak (kylänkirjailiija), Gustav Anton, Andreas ja Hans Johan. Kaikin het opithiin kväänin kielen lapsena ja puhuthiin sitä jokapäivälisennä kielenä kotona.
Elise valgte også læreryrket.	Elise valitti kans ittele opettaajan ammatin.
I 1911 giftet hun seg med fisker Abiel Balo fra Kariel.	Vuona 1911 hän nai kalastaaja Abiel Balon joka oli
Kvengutten Karl – bakgrunn og oppvekst	Kväänipoika Karl - tavusta ja kassuuminen
I denne oppvekstromanen av Henry Pedersen får leseren et innblikk i livet til krigsgenerasjonen i Finnmark.	Henry Pedersen oon kirjoittannu kassuumisromaanin jossa hän muistelee sota-aijan sukupolven elämästä Finmarkussa.
Kvengutten Karl - bakgrunn og oppvekst forteller om hovedpersonen Karls barndom i den lille bygda Vestre Jakobselv på nordsiden av Varangerfjorden.	Kirja Kvengutten Karl - bakgrunn og oppvekst muistelee pääpersoonan Karlin lapsuuđesta pienessä Annijoven kylässä Varenkinvuonon pohjaisosassa.
Romanen er første bind i en serie på tre.	Kirja oon ensimäinen osa romaaniraiđosta jossa oon yhtheensä kolme kirjaa.
Forfatteren vokste selv opp i Vestre Jakobselv og romanen er tydelig biografisk.	Kirjailiija kasus ylös Annijovessa ja romaani oon selkkeesti biograafinen.
Inndelt i korte, frie fortellinger, og med et tydelig språk, er innholdet tilgjengelig for et bredt publikum.	Tarkat miljöökuvvaukset annethaan lukkiijalle kuvan kylänväjen kulttuurista ja jokapäivälisestä elämästä.
Gjennom detaljerte miljøskildringer får leseren et innblikk i bygdefolkets kultur og dagligliv.	Kirjailiija selittää mitä piti tehđä ko alethiin heinäntekhoon, santikanpyythöön ja neulothiin verkkoi.
Han forklarer forberedelsene til høyonna, flyndrefiske og bøting av garn.	Toissaalta nähđään suurpolitikin seurauđet ko aijothaan pakkoevakueerata väkkee.
Tiden etter at tyskerne dro sin vei, er preget av usikkerhet og spenning.	Sen jälkheen ko tyskäläiset lähđethiin pois maasta, tunnethiin epävarmuutta ja jännitystä.
Ryktene vet å fortelle at tyskerne, som nå befinner seg to mil unna, har fått beskjed om å vende tilbake for å brenne ned bebyggelsen som står igjen (Kvengutten Karl 100).	Olthiin kuultu ette tyskäläiset jokka olthiin kahđen miilan päässä, olthiin saanheet käskyn pyörttäät takaisin ja polttaat kaikki rakenukset (Kvengutten Karl 100).
Religion er et annet sentralt tema i boken.	Uskonto oon toinen tärkkee teema kirjassa.
Moren til Karl er læstadianer og Karl deltar på møtene deres, men læstadianismen er noe Karl ikke aksepterer uten videre.	Karlin muori eli äiti oli lestaadiolainen, ja Karl oon myötä heiđän kokkouksissa. Mutta Karl ei hyväksy lestaadionismii juuri niin helposti.
Konfirmasjonen blir et viktig vendepunkt for Karl, ved at han må stå imot sin egen mor og skolestyreren.	Rippikoulu oon tärkkee käänetkohta Karlin elämässä, ko hän häättyy vastustaat ommaa muorii ja koulunjohtaajaa.
Karl mener at denne generasjonskonflikten et kulturelt spenningsfelt mange unge lever i. Han grubler mye over både religionens plass i livet, og fremtidig utdanning.	Karl meinaa ette tämä sukupolvikonflikti oon kulttuuristen jännitheiđen kenttä jossa usseet nuoret elethään. Hän hunteeraa, ette kummoinen rooli uskonolla oon hänen elämässä ja tulleevaa koulutusta.
Han vil bryte med lange familietradisjoner om han tar utdanning i stedet for å drive med jordbruk og fiske.	Hän tullee katkaisemhaan pitkän perhettradisjuunin jos hän aikkoo opiskella eikä työtelä maanpruukin ja kalastuksen kans.
Hvilken vei Karl velger å gå, forteller Pedersen mer om i andre bind av romanserien.	Sen ette minkä tien Karl valittee, muistelee Pedersen enämen romaaniraiđon toisessa osassa.
Romanen ble utgitt på Nordnorsk Forlag i 2005.	Nordnorsk Forlag antoi ulos romaanin vuona 2005.
Om forfatteren	Tiettoo kirjailiijasta
Henry Pedersen (1933-2009) vokste opp i Vestre Jakobselv i Vadsø kommune.	Henry Pedersen (1933-2009) kasus ylös Annijovessa, Vesisaaren komuunissa.
Han utdannet seg innen bygg og anlegg, og flyttet til Bø der han arbeidet som etatsjef.	Hän opiskeli rakentaajaksi ja muutti Bøhön missä hän työteli etaatinjohtaajanna.
I underkant av 20 år arbeidet Pedersen med å bygge skoler og sykehus m.m. for hjelpeorganisasjoner i Afrika.	Melkheen 20 vuotta Pedersen rakensi koului ja sairaaloita m.m. avustusorganisasjuuniile Afrikassa.
Han debuterte som forfatter med første bind om kvengutten Karl i 2004.	Hän aloitti kirjailiijana vuona 2004 ko hän kirjoitti ensimäisen kirjan kväänipoika Karlin ympäri.
Boka fikk navnet Kvengutten Karl – bakgrunn og oppvekst, og de to påfølgende romanene fikk undertitlene – ungdomsår (2006) og – siviltjeneste, utdannelse og familie (2007).	Kirjan nimeksi tuli Kvengutten Karl – bakgrunn og oppvekst, ja kaksi tulleevaa ossaa saathiin alatittelit – ungdomsår (2006) ja – siviltjeneste, utdannelse og familie (2007).
Heftet Kainun reseptii er laget av Karin Larsen som er språk- og kulturmedarbeider ved Kvensk institutt i Børselv.	Karin Larsen oon tehny häftin Kainun reseptii. Larsen oon kieli- ja kulttuurityöntekkiijä Kainun institutissa Pyssyjovessa.
Heftet er tospråklig og inneholder tradisjonelle matoppskrifter fra Børselv-området.	Häfti oon kaksikielinen, kväänin- ja norjankielinen, ja siinä oon tradisjunellit reseptit Pyssyjovelta.
Larsen skriver at råvarer som fisk, kjøtt, bær og melkeprodukter var lokale i og med at mange holdt husdyr på gårdene sine.	Larsen kirjoittaa ette kalan, lihan, marjat ja maitotavarat saathiin likeltä, ko monet piđethiin elläimii kartanossa.
Du finner blant annet oppskrifter på Måseegg-vafler, rognboller og kaffeost.	Häftissä oon muun myötä Kairomuna-vaffeliin, mätikakkoin ja kaffijuuston reseptit.
Det ble utgitt av Kvensk institutt i 2011.	Kainun institutti antoi ulos häftin vuona 2011.
Dokumenterer dagens kvener	Dokumenteeraa nykypäivän kvääniitä
Det hemmelige språket er en dokumentar regissert av Finn McAlinden i samarbeid med professor på Institutt for lingvistikk og nordiske studier ved Universitetet i Oslo, Pia Lane.	Det hemmelige språket oon dokumenttifilmi jonka Finn McAlinden oon tehny yhđessä Oslon universiteetin kielitietheen ja pohjaismaisten kieliin institutin (Institutt for lingvistikk og nordiske studier ved Universitetet i Oslo) professorin Pia Lanen kans.
Filmen handler om kvensk språk og identitet blant de som bruker språket i dag.	Filmissä muistelhaan ihmisistä jokka tääpänä puhuthaan kväänin kieltä ja heiđän identiteetistä.
Kvensktalende i alle aldre fra ulike områder i Finnmark og Troms blir intervjuet om hva kvensk språk og kultur betyr for dem. Flere forteller om fornorskning, skam og manglende støtte fra myndighetene, men også om positive opplevelser i senere tid.	Filmissä kaikenikäiset kvääninkieliset ihmiset Finmarkussa ja Tromssassa muistelhaan mitä kväänin kieli ja kulttuuri merkittee heile. Usseet muistelhaan norjalaistamisesta, häppeestä ja ko esivallat ei kuuronheet heitä.
Studenten Osvald Josefsen fra Børselv har valgt å ta emner i kvensk på universitetet, og går opp til muntlig og skriftlig eksamen mot slutten av filmen.	Studentti Osvald Josefsen Pyssyjovesta oon valittennu opiskella kväänii universiteetissa, ja filmin lopussa hän mennee kväänin kielen eksaamenhiin jossa pittää puhhuut ja kirjoittaat.
Betydningen et standardisert skriftspråk har for minoriteten er viet mye plass i filmen.	Filmissä nostethaan esile sen, kunka tärkkee standardiseerattu kieli oon minoriteetile.
Pia Lane forklarer hvorfor språk er en så viktig identitetsmarkør, og hun mener at vi må ta lærdom av tidligere feil i møte med et stadig mer flerkulturelt samfunn.	Pia Lane selvittää miksi kieli oon niin tärkkee identiteetin merkki, ja hän meinaa ette met häyđymä ottaat oppii aijemista virheistä ko kohtaama samfynnin josta oon tulossa yhä enämen monikulttuurinen.
Dokumentaren ble vist på Nasjonalbiblioteket i 2015 i forbindelse med at kvensk da hadde vært anerkjent som offisielt språk i 10 år.	Dokumentin näytethiin Nasjunaalibiblioteekissa vuona 2015 ko kväänin kieli oli ollu viralisena kielenä 10 vuotta. Norja-kvääni fraasisanakirja vanhoinhoittoo varten
Kainun institutti – Kvensk institutt har gitt ut en liten bok med kvenske ord og uttrykk for omsorgspersonale i helsevesenet.	Kainun institutti – Kvensk institutt oon antanu ulos pikkuisen kväänin- ja norjankielisen fraasikirjasen tervheystyötä varten.
Forordet vektlegger hvor viktig det er å kunne kommunisere med eldre på deres morsmål.	Kirjan alkusanoissa nostethaan esile sen ette kunka tärkkee oon kommuniseerata vanhoin kans heiđän omala äitinkielelä.
Det er allment kjent at en som har lært norsk som andrespråk med alder og helsesvekkelse kan miste det innlærte andrespråket, slik at morsmålet igjen er eneste forståelige språk.	Se oonki ylheisesti tieđossa ette jos ihminen oon oppinu norjan kielen toisena kielenä, niin ijän ja heikon tervheyđen myötä hän saattaa sen kans unheettaat. Silloin äitinkieli oon ainua kieli mitä hän ymmärtää.
Norsk-kvensk fraseordbok for pleie og omsorg er derfor et nyttig verktøy som kan bidra til å sikre en god og respektfull behandling av kvensktalende med omsorgsbehov.	Norsk-kvensk fraseordbok for pleie og omsorg oon sen tähđen hyöđylinen työkalu. Se oon myötä varmistamassa ette kvääninkieliset vanhemanpuolen ihmiset saađhaan hyvän ja arvokkhaan hoiđon.
I tillegg til ord og begreper direkte relatert til pleiefaget inneholder boka også oversikt over alminnelige begreper som klokkeslett, årstider, farger og slektskapsforhold, dessuten ordforråd knytta til det gamle arbeidslivet i bygdene, og til dyr og planter, mat og drikke.	Siinä oon kans kellonaijat, vuođenaijat, färit ja sanat jokka liitythään sukulaisuutheen. Lisäksi oon sanat joita käytethään ko puhuthaan kylän töistä vanhaasseen aikhaan, elläimistä, kasvuista, ruovasta ja juomista.
Fadervår er med, naturligvis også høflighetsfraser, hilseord og uttaleregler.	Isä meiđän oon kans myötä, ja tietenki kans höölifraasit, tervettelyt ja kunka sanat sanothaan.
Slik sett kan boka være et godt hjelpemiddel for alle som ønsker å lære seg litt kvensk dagligtale.	Kirja saattaa olla kans hyvä apuneuvo kaikile jokka haluthaan oppiit pikkuisen jokapäivälistä kväänin kieltä.
Språk- og kulturmedarbeider Karin Larsen ved Kainun institutti – Kvensk institutt har gjort et godt arbeid med å skrive, samle og gruppere stoffet.	Kainun institutin kieli- ja kulttuurityöntekkiijä Karin Larsen oon tehny hyvän työn ko oon kirjoittannu, kovonu ja jakanu materiaalin.
Spøkelset og Stjernegutten I & II	Kummitus ja Tähtipoika I & II
Eriksen henter inspirasjon fra naturens formasjoner i sine barnebøker om Spøkelset og Stjernegutten.	Agnes Eriksen oon kirjoittannu lastenkirjat Kummitus ja Tähtipoika I & II. Inspirasjuunin kirjoihin hän oon noutanu luonosta.
Boka er rikt illustrert med fotografier av stein og is som raskt blir til levende figurer hvis man ser godt nok etter.	Kirjassa oon kuvvii kivistä ja jäästä, ja ko oikhein tarkasti kattoo, niin niistä tullee elläävii figuriita.
Spøkelset bor i Steinbygda langt mot nord og Stjernegutten kommer fra en stjerne langt borte.	Kummitus assuu Kivikylässä kaukana pohjaisessa ja Tähtipoika oon kaukhaiselta tähđeltä pois.
I den første boka er det vår og sommer og Stjernegutten har akkurat kommet til Steinbygda.	Ensimäisessä kirjassa oon kevät ja kesä ja Tähtipoika oon justhiin tullu Kivikylhään.
De to hovedpersonene drar på oppdagelsesferd sammen.	Kummitus ja Tähtipoika lähđethään yhđessä tutkimusmatkale.
De treffer en katt som heter Ulv, en kveite som sitter fast i et garn, en snill hai som hjelper Spøkelset opp fra fjæra, en tarefisk som har lagt seg til å sove for vinteren og mange andre.	Het kohđatelhaan kissan jonka nimi oon Hukka, palthaan joka oon jääny kiini verkkhoon, kiltin hain joka auttaa Kummituksen ylös fiervasta, staarakalan joka oon menny talviunile ja monnii muita.
Naturlige fenomener som flo og fjære gis menneskelige egenskaper i Eriksens verden.	Eriksenin mailmassa luonoliset fenomeenit niin ko ullivesi ja fiervavesi saađhaan ihmisen ominaisuuksii.
Det er nemlig når Havkongen trekker pusten at sjøen faller, og når han puster ut igjen at det flør.	Se oon nimittäin silloin ko Merenkuningas vettää hengen ette merivesi sokkuu, ja ko hän hengittää ulos niin merivesi täyttyy.
Årstidene med mørketid og snø, midnattssol og blomster er tilbakevendende motiver i bilder og tekst, og bok to avsluttes nettopp med at vinternatten kommer.	Kuvissa ja tekstissä tullee esile vuođenaikkoin vaihettelut, niin ko pimmeenaika eli kaamos ja lumi, keskiyönaurinko ja kukat. Toinen kirja päättyy siihen ette talviyö alkkaa.
Spøkelset går i dvale og Stjernegutten følger nordlyset hjem til sin stjerne.	Kummitus mennee leppäämhään ja Tähtipoika lähtee taivhaanvalkkeitten myötä takaisin omale tähđele.
Bøkene ble utgitt på Ruija Forlag i 2011 med støtte fra Norsk kulturråd.	Ruija Forlag oon antanu ulos kirjat vuona 2011, ja siihen het oon saanheet rahhaa Norjan kulttuuriraatilta.
Om forfatteren	Kirjailiijan ympäri
Agnes Eriksen (f. 1951) kommer fra den flerkulturelle bygda Mårnes i Porsanger kommune.	Agnes Eriksen (s. 1951) oon pois monikulttuurisesta Mouruniemen kylästä joka oon Porsangin komuunissa.
Der vokste hun opp i en søskenflokk på fem med kvensk og norsk som hjemmespråk.	Sielä hän kasus viiđen sisaruksen kans. Kotikielenä olthiin kvääni ja norja.
Eriksen har lenge vært en viktig stemme i arbeidet med å revitalisere kvensk språk.	Eriksen oon jo kauvoin ollu tärkkee vaikuttaaja ko oon revitaliseerattu kväänin kieltä.
Hun har undervist i både kvensk og finsk, og har laget det kvenske læreverket Minun kieli – minun aaret (2014, 2015) for 1-6. klasse.	Hän oon opettannu sekä kväänii ja suomee, ja kirjoittannu 1.-6. klassii varten kvääninkielisen oppimateriaalin Minun kieli – minun aaret (2014, 2015).
Hun har redigert en samling kvenske/finske rim og regler ved navn Piu Pau Paukkuu (2003), og skrevet de tospråklige barnebøkene Kummitus ja Tähtipoika / Spøkelset og Stjernegutten 1 og 2 (2011).	Hän oon tehny kirjan Piu Pau Paukkuu (2003), johon hän oon kovonu ja redigeeranu kväänin-/suomenkielissii riimii ja lorrui. Lisäksi Eriksen oon kirjoittannu kaksikieliset lastenkirjat Kummitus ja Tähtipoika / Spøkelset og Stjernegutten 1 ja 2 (2011).
For sin innsats fikk hun som første mottaker Kvensk språkpris sammen med språkforskeren Eira Söderholm i 2017.	Agnes Eriksen sai ensimäisen Kväänin kielipalkinon yhđessä kielitutkiija Eira Söderholmin kans vuona 2017.
Den første kvenske romanen – Kuosuvaaran takana	Ensimäinen kvääninkielinen romaani – Kuosuvaaran takana
Livet på den tida hadde vært så enkelt.	"Elämä oli siihen aikhaan ollu niin helppoo.
Da krigen kom, ble verden tristere.	Ihmisille oli tullu pölkö ja vaiva.
Folk ble redde og bekymrede. Trusselen om å miste livet ble en følgesvenn.	Jokapäiväinen hengen menettämisen uhkaki oli ollu heiđän matkakumppanina.
All mat måtte rasjoneres (Kuosuvaaran takana 45).	Ja kaikki ruoka kortila. " (Kuosuvaaran takana 45)
Denne oversatte smakebiten er hentet fra første bind i romanserien Elämän jatko av Alf Nilsen-Børsskog.	Tämän pikku tekstin oon nouđettu Elämän jatko -kirjaraiđon ensimäisestä osasta jonka Alf Nilsen-Børsskog oon kirjoittannu.
Kuosuvaaran takana, den aller første romanen skrevet på kvensk, kom ut på Iđut forlag i 2004.	Kirja Kuosuvaaran takana oon ensimäinen romaani jonka oon kirjoitettu kväänin kielelä, ja Iđut-forlaaki antoi sen ulos vuona 2004.
På det tidspunktet fantes det ikke et kvensk skriftspråk og forfatteren måtte selv skape det med utgangspunkt i morsmålet sitt kvensk.	Silloin ei ollu vielä kväänin kirjakieltä, ja niinpä kirjailiija loi itte kirjakielen oman äitinkielen pohjalta.
Det massive verket ble viet mye oppmerksomhet i media og fikk positive kritikker.	Tämä massiivinen kirja sai paljon huomioo meediassa, ja se sai kans paljon positiivista kritikkii.
Kuosuvaaran takana er ikke bare et pionerverk innen kvensk litteratur, men også en treffende skildring av Børselvs nærhistorie.	Kuosuvaaran takana ei ole tyhä kväänikirjalisuuđen pioneerityö, mutta siinä kans kuvathaan hyvin Pyssyjoven likihistooriaa.
Den forteller om den dramatiske høsten 1944 i Porsanger.	Kirjassa muistelhaan dramaattisesta yöstä vuona 1944 Porsangissa.
De tyske okkupantene begynte tilbaketrekningen da krigen ansås tapt, og folk ble beordret evakuert.	Tyskäläiset okkupantit lähđethiin väistymhään takaisin ko heiđän olthiin voitettu sođassa, ja väjen määräthiin evakkhoon.
Romanen følger en gruppe kvener som i frykt for å bli tvangsevakuert flykter til Kuosuruto bak Kuosuvaara – der blir de tvungne til å overvintre i en torvgamme.	Romaanissa muistelhaan yhđestä joukosta kvääniitä jokka pöläthään ette heiđät pakkoevakueerathaan, ja sen tähđen het pajethaan Kuosuvaaran taka Kuosuruthoon.
Det var et mektig bilde som åpenbarte seg for de noen og tjue mennene og kvinnene en solfylt ettermiddag i midten av oktober året 1944. De sto på Kuosuvaaras høyeste topp.	“Mahtava oliki se kuva, jonka nähthiin net hyvin parisenkymmentä miestä ja vaimoo, jokka muutamana, aurinkoisena iltapäivänä oktooberikuun puolivälissä vuonna 1944 olthiin saapunheet Kuosuvaaran korkkeimalle lajele, jolle heistä moni ei koskhaan ennen ollu sattunu laskehan jalkkaa.
Mange av dem hadde aldri satt sin fot der før (Kuosuvaaran takana 9).	” (Kuosuvaaran takana 9) Nilsen-Børsskog muistelee uskottavasti siitä ko joukko pakenee.
Sulten, kulden, samholdet og fortellingene om egen kultur og hjemsted er til dels selvopplevde for forfatteren.	Nälkä, vilu, yhtenäisyys ja muistelukset omasta kulttuurista ja kotipaikasta oon osin kans kirjailiijan ommii kokemuksii.
Innenfra-perspektivet gjør Nilsen-Børsskogs kvenskildring nokså unik og det forsterkes av at ord og uttrykk også er gjengitt på kvensk.	Nilsen-Børsskog näkkee assiit sisältä käsin eli kvääniin omasta perspektiivistä, ja se tekkee hänen kväänikuvvauksesta uniikin.
Møtet med krigen og måten gruppen overlevde på i en tid fylt av uvisshet og frykt er hovedtema i første bind av romanserien.	Romaaniraiđon ensimäisessä osassa pääteemana oon sota, ja kunka sen kohđathiin ja kunka siitä selvithiin vaikka epävarmuus ja pelko oli suuri.
Om forfatteren	Kirjailiijan ympäri
Alf Nilsen-Børsskog (1928-2014) vokste opp i Børselv (Pyssyjoki) i Finnmark.	Alf Nilsen-Børsskog (1928-2014) kasus Pyssyjovessa Finmarkussa.
Han arbeidet som snekker, fisker, skomaker og lærer.	Hän työteli snikkarinna, kalastaajana, suutarinna ja opettaajana.
Miljøet hans i Børselv var kvensktalende, og det er dette miljøet han skildrer i sin litterære produksjon.	Hänen oma miljöö oli kvääninkielinen, ja se oon justhiin tämä miljöö mitä hän kuvvaa omissa tekstissä.
Han debuterte som forfatter i pensjonsalder og ble raskt kjent som forfatteren bak den første romanen på kvensk.	Hän kirjoitti ensimäisen kirjan pensionisti-ijässä ja tuli noppeesti tunnetuksi kirjailiijana joka kirjoitti ensimäisen kvääninkielisen romaanin.
Senere fikk han også gitt ut den første diktsamlingen skrevet på kvensk.	Hiljemin hän kans antoi ulos ensimäisen kvääninkielisen poeemikirjan.
Nilsen-Børsskog har skrevet den selvbiografiske romanserien Elämän jatko i fem deler, hvorav fire er utgitt.	Romaaniraiđossa Elämän jatko, jonka Nilsen-Børsskog oon kirjoittannu, oon viisi kirjaa joista nelje kirjaa oon annettu ulos.
Romanene er utgitt på forlaget Iđut.	Iđut-forlaaki oon antanu ulos kirjat.
I de frittstående romanene skildrer Nilsen-Børsskog tiden under og etter andre verdenskrig.	Nilsen-Børsskog kuvvaa näissä romaaniissa toista mailmansottaa ja aikkaa sen jälkheen.
De fire diktsamlingene er utgitt av Kvensk institutt i Børselv.	Kainun institutti Pyssyjovessa oon antanu ulos hänen nelje poeemikirjaa.
Synliggjøring av kvensk språk, kultur og historie var bakgrunnen for at Alf Nilsen-Børsskog ble hedret med Kvensk litteraturpris i 2013.	Alf Nilsen-Børsskog oon tehny näkkyyväksi kväänin kieltä, kulttuurii ja histooriaa, ja tämän työn eđestä hän sai Kväänin litteratuuripalkinon vuona 2013.
Romanserien er per i dag ikke oversatt til andre språk.	Romaaniraittoo ei ole käänetty muile kielile.
Vappu Inkeri Pyykkö har laget en ordliste oversatt til finsk og norsk som kan brukes i lesingen.	Vappu Inkeri Pyykkö oon tehny sanalistan jonka oon käänetty suomeksi ja norjaksi, ja tätä listaa saattaa pittäät apuna lukemisessa.
Listen kan lastes ned fra Kvensk institutts nettsider: http://www.kvenskinstitutt.no/sprak/sana-aitta-ordliste-til-borsskogs-romaner/	Listan saattaa lastata Kainun institutin nettilaiđalta: http://www.kvenskinstitutt.no/sprak/sana-aitta-ordliste-til-borsskogs-romaner/
Romaner	Romaanit
Elämän jatko 1 – Kuosuvaaran takana (Livet går videre 1 – Bak Kuosovaara) (2004)	Elämän jatko 1 – Kuosuvaaran takana (2004)
Elämän jatko 2 – Aittiruto (Livet går videre – Aittiruto) (2007)	Elämän jatko 2 – Aittiruto (2007)
Elämän jatko 3 – Rauha (Livet går videre – Freden) (2011)	Elämän jatko 3 – Rauha (2011)
Elämän jatko 4 – Viimi vuođet (Livet går videre – De siste årene) (2015, utgitt posthumt)	Elämän jatko 4 – Viimi vuođet (2015, annettu ulos posthumt)
Det finnes også et upublisert manuskript til Elämän jatko 5 – Varhaiset vuođet.	Alf Nilsen-Børsskog oon kirjoittannu raiđon viiđenen osan Elämän jatko 5 – Varhaiset vuođet, mutta sitä ei ole publiseerattu.
Muistoin maila (I minnets rike) (diktsamling, 2008)	Lyrikki Muistoin maila (poeemikirja, 2008)
Poiminttoi (Utvalgte) (diktsamling, 2010)	Poiminttoi (poeemikirja, 2010)
Älä unheeta minnuu (Ikke glem meg) (diktsamling, 2010)	Älä unheeta minnuu (poeemikirja, 2010)
Korrui tien varrela (Smykker langs veikanten) (diktsamling, 2010)	Korrui tien varrela (poeemikirja, 2010)
Merimies muistelee (En sjømann minnes) (diktsamling, 2013)	Merimies muistelee (poeemikirja, 2013)
Lydbøker	Äänikirjat
Merimies muistelee (En sjømann minnes) (2015, utgitt posthumt)	Merimies muistelee (2015, annettu ulos posthumt)
Kvenske brev hos Statsarkivet i Tromsø	Kvääninkieliset preevit Tromssan Staatinarkiivissa
På Statsarkivet i Tromsø sine nettsider kan man se en rekke nettutstillinger.	Tromssan Staatinarkiivin nettilaiđala oon usseita nettinäyttelyitä.
Blant disse er et brev skrevet på kvensk av kvenen Petter Posti.	Yksi näistä oon preevi jonka kvääni Petter Posti oon kirjoittannu.
Han skriver til sognepresten angående datterens opplæring i kvensk.	Hän kirjoitti suokananpapile oman tyttären kväänin kielen opetuksen ympäri.
Han er ikke fornøyd med resultatene hunn har oppnådd i kvensk, og vil ta henne ut av skolen.	Hän ei ollu tytyväinen siihen kunka hänen tytär oli oppinu kväänii, ja niinpä hän halusiki ottaat tyttären pois koulusta.
En mann ved navn Holmgren har deretter gjengitt brevet på norsk, slik at sognepresten skulle forstå klagen.	Holmgren-niminen mies käänsi sitte preevin norjaksi, niin ette suokananpappi ymmärtäisi valituksen.
Dette brevet kan også leses på Statsarkivets sider.	Tämän preevin saatat lukkeet Staatinarkiivin nettilaiđasta.
Brevet kan leses her.	Preevin saatat lukkeet tästä.
Veiviser i det mangfoldige nord.	Tiennäyttääjä monikulttuurisessa pohjaisessa.
Utvalgte artikler av Einar Niemi	Einar Niemen valittui artikkeliita
Dette festskriftet til historieprofessor Einar Niemi kom ut i anledning hans 70 års-dag.	Tämä Einar Niemen juhlakirjoitus tuli ulos hänen 70-vuotis syntymäpäivän yhtheyđessä.
Festskriftet består av forskningsartikler som Niemi har skrevet gjennom en lang karriere i akademia, og det er redigert av Fredrik Fagertun som er leder for Institutt for historie og religionsvitenskap ved Universitetet i Tromsø.	Juhlakirjoituksessa oon tutkimusartekkeliita joita Niemi oon kirjoittannu pitkän karriäärin aikana akadeemiassa. Fredrik Fagertun, joka oon Tromssan universiteetin histoorian ja uskontotieđon institutin johtaaja, oon redigeeranu juhlakirjoituksen.
Einar Niemi (f. 1943) er oppvokst i Salttjern i Vadsø kommune og har som historieforsker arbeidet med blant annet samer, kvener, skolehistorie, fiskeri og industri.	Einar Niemi (s. 1943) oon kasunu Salttijärvessä, Vesisaaren komuunissa. Hän oon työtely histooriantutkiijanna ja tutkinu muun myötä saamelaissii, kvääniitä, kouluhistooriaa, kalanpyyttöö ja industriita.
Som kollegene ved Institutt for historie og religionsvitenskap Einar-Arne Drivenes og Hallvard Tjelmeland skriver i innledningen til festskriftet, har Niemis referansepunkt hele veien vært Varanger.	Hänen kolleegat Einar-Arne Drivenes ja Hallvard Tjelmeland, jokka kans työtelhään histoorian ja uskontotieđon institutissa, kirjoitethaan juhlakirjoituksen johđatuksessa ette Niemen referansipunkti oon aina ollu Varenki.
Arbeidet Niemi har gjort om nordlige minoriteter betegnes som nybrottsarbeid i historiefaget.	Se työ minkä Niemi oon tehny pohjaisten minoriteettiin etheen oon raivanu uuđen tien histooriafaakissa.
Blant annet skrev han tidlig om uretten som var begått mot Østsamene i Neiden-området.	Hän oon jo varhain kirjoittannu muun myötä siitä vääryyđestä minkä öystäsaamelaiset Näätämössä oon joutunheet tuntemhaan.
Artikkelen «Østsamene – Urfolk og grenseminoritet» fra 1999 har da også fått plass i jubileumsskriftet.	Artikkeli vuođelta 1999 oon kans myötä juhlakirjoituksessa.
Kvenene er nok den minoriteten Niemi har hatt størst fokus på gjennom mange år som forsker, og det gjenspeiles i festskriftet med artiklene «Den finske kolonisasjon av Nordkalotten – forløp og årsaker» fra 1978, «Kategorienes etikk og minoritetene i nord.	Pitkän karriäärin aikana Niemi oon kirjoittannu eniten kvääniin ympäri, ja se näkkyy kans juhlakirjoituksessa jossa oon myötä artikkelit vuođelta 1978, vuođelta 2002, ja vuođelta 2010.
Festskriftet passer for alle som vil lære mer om minoriteter og urbefolkning på Nordkalotten, men også om sentrale skikkelser som hvalfangstpioneren Svend Foyn og embetsmannen Hans Lilienskiold.	Juhlakirjoitus passaa kaikile jokka haluthaan oppiit enämen minoriteettiin ja alkupöräiskanssoin ympäri Pohjaiskalotilla, ja kans sellaisten sentraaliitten ihmisten ympäri ko valhaanpyyttääjäpioneeri Svend Foyn ja virkamies Hans Lilienskiold.
Som vedlegg til artikkelsamlingen er en komplett bibliografi utarbeidet av Per Aspaas Pippin fra Universitetsbiblioteket i Tromsø og en Tabula gratulatoria.	Artikkelikokohoonpanossa oon kans myötä täyđelinen bibliografia jonka Tromssan universiteettibiblioteekin työntekkiijä Per Aspaas Pippin oon tehny. Lisäksi oon myötä Tabula gratulatoria.
Boka ble utgitt av Orkana forlag i 2014	Orkana-forlaaki oon antanu ulos kirjan vuona 2014.
Muisto og Toivo	Muisto ja Toivo
Kvensk sanggruppe og Barn og unge i Nord-Troms fikk i 2012 gitt ut hver sin CD gjennom Halti kvenkultursenter IKS sitt prosjekt.	Kväänin laulujoukko ja Pohjais-Tromssan Lapset ja nuoret annethiin kumpiki ulos oman CD´n vuona 2012. Tämä tapattui prosjektin «Muisto ja Toivo» yhtheyđessä jonka Haltiin kväänisentteri järjesti.
På begge platene synger de sanger som lenge har vært kjente i Nord-Troms og Finnmark.	Kummassaki CD-plaatassa oon laului jokka oon jo kauvoin olheet tunnetut Pohjais-Tromssassa ja Finmarkussa.
Sangene på Muisto er nok mest gjenkjennelig for den eldre generasjonen, mens Toivo inneholder mange korte sanger for barn som de med opplæring i finsk/kvensk på skolen vil kjenne igjen.	Plaatassa Muisto oon laulut joita vanhempi sukupolvi muistaa parhaiten.
Titlene Muisto som betyr minne og Toivo som betyr håp får utvidet betydning ved at et voksenkor synger om minnene og et barne- og ungdomskor synger om håpet.	Tittelit Muisto ja Toivo saađhaan laajeman merkityksen ko raavhaittenkööri laulaa muistoista ja lapsiin- ja nuortenkööri laulaa toivosta.
Musikken er arrangert av de erfarne musikerne fra Tornedal-bandet Jord, Jan Johansson og Erling Fredriksson.	Tornionlaksolaisen Jord-joukon kokenheet musikkerit Jan Johansson ja Erling Fredriksson oon sovitelheet musikin.
Arrangementene minner mye om Jords egen musikk i stil og valg av instrumenter.	Se oon likelä Jord-joukon ommaa musikkii ja stiilii.
Tre av sporene på Muisto er arrangert av kantor Peter Vang fra Nordreisa.	Raisilainen kanttori Peter Vang oon sovitellu kolme Muisto -plaatan lauluu.
På Toivo er tre av sangene hentet fra Kvenidol, to synges av Barn og unge i Kåfjord, én synges av Stjernekoret i Nordreisa, og én er også hentet fra KorArti’ vol. 13.	Toivo -plaatassa oon kans kolme Kveeni-idolin lauluu ja kaksi lauluu jokka Kaivuonon Lapset ja nuoret laulethaan. Raisin Stjernekoret laulaa yhđen laulun ja yhđen oon nouđettu KorArti’-nettilaiđasta (KorArti’ vol. 13).
Maastamuuttajien laulu - sangtradisjoner fra Finnmark og Troms	Maastamuuttajien laulu - laulutradisjuuniita Finmarkusta ja Tromssasta
Etter avdukingen av Innvandrermonumentet i Vadsø i 1977 reiste dirigenten Matti Yli-Tepsa rundt om i Finnmark og Troms for å samle inn sang og musikk.	Jälkhiin ko olthiin paljastanheet Maahansiirttyyjämonumentin Vesisaaressa vuona 1977, reisas dirigentti Matti Yli-Tepsa ympäri Finmarkkuu ja Tromssaa ja kokos laului ja musikkii.
Dette resulterte i boka Maastamuuttajien laulu (2008) som betyr «utvandrernes sang».	Tästä syntyi kirja Maastamuuttajien laulu (2008).
Den finske musikkgruppen Ruija Trio har spilt inn en CD med utvalgte sanger fra boken.	Suomalainen laulujoukko Ruija Trio oon tehny CDn jossa oon valittui laului kirjasta.
Merja Ylivaara (tidl. Yli-Tepsa) fra musikkgruppen Ruija Trio er oppført som medforfatter av boken.	Merja Ylivaara (aijemin Yli-Tepsa) Ruija Triosta oon kans ollu myötä tekemässä kirjaa.
De fleste arrangementene på CD-en er gruppens egne, men den inneholder også fire arkivopptak gjort av Matti Yli-Tepsa.	Joukko oon itte sovitellu usseimat CDn laulut. Lisäksi siinä oon nelje äänifiilii jokka Matti Yli-Tepsa oon ottanu ylös.
Opptakene er gjort i Finnmark og du kan høre lokale stemmer fra Pasvik, Bugøynes, Neiden og Vestre Jakobselv.	Nämät laulut hän oon ottanu ylös Finmarkusta, ja sie saatat kuula ko lokaalit ihmiset laulethaan laului Paasjovesta, Pykeästä, Näätämöstä ja Annijovesta.
Boka er inndelt i tema som spenner fra barnesanger og ringdans til mer alvorstunge tema som tro og militærtjeneste.	Kirjan oon jajettu eri teemhoin niin ko lastenlaulut, piiritanssit, usko ja militääripalvelu.
De finske tekstene ledsages av enkeltvise kommentarer om Mattis opplevelser på reisen og opplysninger om den han lærte sangen fra.	Matti Yli-Tepsa oon kirjoittannu matkakokemuksiin ympäri, ja hän kans muistelee ihmisten ympäri joilta hän oli oppinu laulut.
Alle tekstene har tilhørende noter og besifring.	Kaikissa tekstiissä oon nuotit ja akkordit.
Ruija Trios øvrige medlemmer er Jukka Hannula på trekkspill og kantele, Tapio Miettinen på gitar, mandolin og sang, og gjestemusikant Eemeli Männistö på kontrabass.	Ruija Triossa pelathaan kans Jukka Hannula (haitari ja kantelet), Tapio Miettinen (kitaari, mandoliini ja laulu) ja vierasmusikanttina Eemeli Männistö (kontrabasso).
Boka ble utgitt av Gummerus Kirjapaino Oy i Jyväskylä 2008.	Gummerus Kirjapaino Oy oon antanu ulos kirjan Jyväskylässä vuona 2008.
CDen ble utgitt av Jutarinki ry.	CDn antoi ulos Jutarinki ry. Näin laitama
Rolf Inge Larsen: Religion og fiendebilder: læstadianismen, statskirken og kvenene 1870-1940.	Pyssyjokilainen Kristine Nygård näyttää kunka kovothaan haisuheinää ja laitethaan haisuheinäpalmikoita.
Doktorgradsavhandling levert oktober 2012.	Haldis Samuelsen muistelee kunka hän laittaa kaffijuustoo, ja Sverre Opdahl muistelee kunka poltethaan tervaa.
UiT – Norges arktiske universitet, fakultet for humaniora, samfunnsvitenskap og lærerutdanning, institutt for historie og religionsvitenskap.	Filmissä nämät kolme näytethään kunka työt tehđään ja samala Arvid Petterson kyssyy muutamppii kysymyksii.
Rolf Inge Larsen dekker et tidsspenn på sytti år i sin doktoravhandling.	Filmissä kaikin puhuthaan kväänii niin et Filmin musikki oon rohki fiini!
1870 utgjorde starttidspunkt både for nasjonsbyggingspolitikken og læstadianismen i organisert form i nord, mens 1940 og krigen brakte et brudd i mange samfunnsprosesser.	Vuona 1870 alkoi organiseerattu nasjuuninpykkäyspolitikki ja lestaadionismi vaikuttamhaan pohjaisessa, mutta vuosi 1940 ja sota katkaisi monnii samfynniprosessiita.
Avhandlingens tittel gir assosiasjoner til vår egen tid, med ulike typer fiendebilder i omløp, skarpe skiller mellom og og statlig minoritetspolitikk som redskap for orden og stabilitet.	Tutkimuksen titteli viepi meiđän ajatukset nykypäivhään. Se pyörttää meiđän takaisin erityyppishiin viholiskuvhiin, «meiđän» ja «muitten» erottamisheen ja staatin moniriteettipolitikkhiin jolla freistathaan tuođa oorninkkii ja stabiliteettii.
Med Larsens egne ord er temaet «forholdet mellom læstadianismen og den norske statskirken sett i lys av norske myndigheters fiendebilde av kvenene». Lyngen og Vadsø er valgt som undersøkelsesområder.	Niin ko Larsen itte sen sannoo, niin tutkimuksen teema oon «suhđet lestaadionismin ja Norjan staatinkirkon välilä, ko sitä kattothaan siinä valossa ette kummoinen viholiskuva Norjan hallitusherroila oli kvääniin ympäri».
De har likhetstrekk ved at de begge hadde en tallrik kvensk befolkning og stor oppslutning om læstadianismen.	Hän oon valinu Yykeän ja Vesisaaren alat joita hän tutkii. Kummassaki paikassa oli paljon kvääniväkkee ja luja lestaadionismi.
Forfatteren undersøker hvordan og hvorfor fiendebildene oppstod, og hvilke strategier de ulike aktørene tok i bruk.	Larsen tutkii ette kunka viholiskuva syntyi ja kummoissii strategiita kukainenki käytti.
Han vil finne ut i hvor stor grad kirken, representert ved biskop og sogneprest, var lojal overfor norsk minoritetspolitikk, som hadde assimilasjon som mål.	Hän halluu tiettäät ette kunka paljon kirkko, eli pispa ja suokananpappi, oli lojaali Norjan minoriteettipolitikin kans jonka meininkinnä oli assimilasjuuni.
Han er også opptatt av hvilke teologiske lærespørsmål som var viktige i forholdet mellom statskirken og i læstadianismen.	Hän kans tutkii ette mikkä teoloogiset oppikysymykset olthiin tärkkeet staatinkirkon ja lestaadionismin välilä.
Framstillingen har mange interessevekkende deltitler underveis, som «Et luthersk toppmøte i Skibotn», en begivenhet som fant sted 22. juni 1931, da læstadianernes bedehus i Skibotn ble innviet til statskirkekapell.	Tutkimuksessa oon monta interesanttii osatittelii, niin ko «Lutherinen kokkous Yykeänperässä» jonka piđethiin 22. juulikuuta vuona 1931, ko lestaadiolaisten rukkoushuonet Yykeänperässä vihithiin staatinkirkkokapelliksi.
Av andre kapitler kan nevnes «Læstadiansk vekkelse i et samfunnsperspektiv» og «Kvensk etnisitet i forhold til stat, kirke og forsamling».	Lisäksi saattaa mainita kapittelit «Lestaadiolainen herätys samfynniperspektiivistä kattottunna» ja «Kvääni-etnisiteetti staatin, kirkon ja kokkoontumisen yhtheyđessä».
Avhandlingen beskriver også alle geistlige ledere i de to prestegjeldene Lyngen og Vadsø fra 1870 til 1940, bl.a. presten og språkforskeren Johan Arnt Beronka i Vadsø, og har tilsvarende omtale av de viktigste læstadianske lederskikkelsene.	Tutkimuksessa muistelhaan kans kaikkiin pappisjohtaajiitten ympäri jokka työtelthiin Yykeän ja Vesisaaren kirkkopitäjiissä vuossiin 1870-1940 aikana, niin ko muun myötä vesisaarilaisen papin ja kielentutkiijan Johan Arnt Beronkan ympäri.
Selv om det er en akademisk publikasjon, er «Religion og fiendebilder» godt lesbar for et allment publikum.	Vaikka «Uskonto ja viholiskuvat» oon akadeeminen tutkimus, saatethaan kaikin sen hyvin lukkeet.
Om en vil gjøre seg kjent med hovedinnholdet uten å lese alt, er det mulig å lese de grundige, men oversiktlige oppsummeringene etter hvert hovedkapittel.	Jos et halluu lukkeet koko kirjaa, oon jokhaisen pääkapittelin lopussa lyhykäisempi selvitys kapittelin sisälyksen ympäri.
Avhandlingen kan leses i fulltekst på nettet http://munin.uit.no/handle/10037/4739, men er også utgitt i bokform og kan lånes på biblioteket.	Koko tutkimuksen saattaa lukkeet netissä http://munin.uit.no/handle/10037/4739. Tutkimuksen oon annettu ulos kans kirjana ja sen saattaa lainata biblioteekista.
Rolf Inge Larsen er førsteamanuensis ved Institutt for lærerutdanning og pedagogikk ved UiT Norges arktiske universitet.	Rolf Inge Larsen oon ensimäinen amanuensis Tromssan universiteetin opettajakoulutuksen ja pedagogikin institutissa.
Han deltar i flere forskningsprosjekter, og er bl.a. leder av styringsgruppe for LLL Online, som har som mål å samle inn, digitalisere, analysere og synliggjøre alt tilgjengelig materiale etter Lars Levi Læstadius.	Hän oon muun myötä LLL Online´n styyrinkijoukon johtaaja, ja tämän joukon meininkinnä oon kovota, digitaliseerata, analyseerata ja nostaat esile kaiken sen materiaalin mikä oon olemassa Lars Levi Læstadiuksen ympäri.
I sin nye ungdomsroman Elvesang tar Ellen Hofsø leseren med til 1860-tallets Tornedal.	Uuđessa nuoriinromaanissa Elvesang ottaa Ellen Hofsø meiđän myötä 1860-luvun Tornionlakshoon.
Romanen handler om kvenjenten Kaarina som blir sendt til kysten av Nord-Norge, Ruija, av sine foreldre.	Romaanissa hän muistelee kväänitytär Kaarinan ympäri, ja kunka vanhiimet lähätethiin hänen Pohjais-Norjan rannikolle eli Ruijhaan.
I Tornedalen der hun kommer fra er det hungersnød, og hun og lillebroren Daniel må klare seg som best de kan på vei til det nye landet.	Tornionlaksossa, mistä hän oon pois, oon nälänhätä, ja hän ja pikkuveli Daniel häyđythään pärjätä niin hyvin ko kyethään matkala uutheen maahan.
De reiser nordover sammen med samene, men kommer bort fra hverandre.	Het matkustethaan pohjaisheen yhđessä saamelaisten kans, mutta öksythään toinen toisesta.
Kaarina mistrives i sitt nye norske hjem, og rømmer for å finne lillebroren igjen.	Kaarina ei triivastu uuđessa norjalaisessa kođissa, ja niinpä hän pakenee ja freistaa löyttäät taas oman pikkuveljen.
Romanen ble lansert denne uken og har enda ikke kommet til vårt bibliotek.	Romaanin lanseerathiin tällä viikola, eikä se ole vielä tullu meiđän biblioteekkhiin.
En mer utfyllende omtale vil komme når vi har fått boken i hus.	Enämen tiettoo tullee sitte ko olema saanheet kirjan.
Utgitt av ČálliidLágádus – ForfatternesForlag i 2017	ČálliidLágádus – ForfatternesForlag oon antanu ulos kirjan vuona 2017.
Kvenshistoria i kotre trekk (Kvenfolkets 500 år ved kysten)	Kirjassa Kvenfolkets 500 år ved Ishavskysten kirjoittaa Reidun Mellem lyhykäisesti kvääniin histooriasta, alkkain siitä ko vajelus Jäämeren rannikolle alkoi ja kiini tähän päivhään saakka.
Om forfatteren	Lestaadiolaisissa kokkouksissa oli kuiten vielä lupa puhhuut kväänii, ja se kans vaikutti siihen ette kieli säilyi, kirjoittaa Mellem.
Johanne Andrea Engstad Nilsen skrev i 2015 mastergradsoppgave om ungdommers holdninger til kvensk språk og kultur i Skibotn.	Kirjassa muistelhaan tyypilisistä kvääniin tradisjuuniista – kunka het pesthiin vaattheita, mitä het syöthiin ja kunka het saunothiin vanhaasseen aikhaan.
Oppgaven har fått tittelen En kvalitativ studie av ungdommers meninger om kvensk språk og kultur i Skibotn.	Mellem muistelee kans sen ympäri ko kamppailthiin kväänin kielen ja kulttuurin etheen ja aloitethiin etnopoliittisen työn ette säilytethään net.
Er ungdom i Skibotn arvtakere av kvensk språk og kultur?	Nämät passathaan rohki hyvin yhtheen histooriamuisteluksiin kans.
Oppgaven kan leses her.	Tiettoo kirjailiijan ympäri
Engstad Nilsen har fokus på identitet, etnisitet og språklig bevissthet hos informantene sine.	Hän oon antanu ulos kirjoi sitte 1970-luvulta alkkain, ja hän tekkee jamma lissää tekstiitä joita anttaa ulos.
Hun er selv vokst opp i Skibotn og kjenner området og kulturen godt, og oppgaven bygger på arbeid hun har gjort i Skibotn tidligere.	Vuona 2013 hän kirjoitti ensimäisen lyrikkikirjan Med helsing frå heimbygdas bakkar. Kirjan teemat oon kväänit, sota, pakeneminen ja lestaadionismi.
Oppgaven består av en analyse av innsamlet materiale og en fagdidaktisk del – Engstad Nilsen gikk nemlig på lektorprogrammet i nordisk språk og litteratur ved Universitetet i Tromsø.	Haluthaanko nuoret kväänii? Johanne Andrea Engstad Nilsen kirjoitti vuona 2015 mastergraaditehtäävän jossa hän selvitti nuoriin ajatuksii kväänin kielen ja kulttuurin ympäri Yykeänperässä.
En målsetting for henne er å vise hvordan en undersøkelse av ungdommers holdninger til kvensk er relevant i skolesammenheng og da spesielt i norskfaget.	Tehtäävän nimi oon En kvalitativ studie av ungdommers meninger om kvensk språk og kultur i Skibotn.
Hun knytter kompetansemål fra læreplanen i norsk til sin egen problemstilling.	Er ungdom i Skibotn arvtakere av kvensk språk og kultur? Mastergraaditehtäävän saatat lukkeet tästä.
Kompetansemålene inkluderer blant annet kunnskap om minoriteter og flerspråklighet, og i den generelle delen av læreplanen fremheves også samarbeid med lokalsamfunn, kulturell kompetanse og styrking av egen identitet.	Engstad Nilsen kirjoittaa informanttiin identiteetin, etnisiteetin ja kielelisen ymmärtämisen ympäri. Hän oon kasunu Yykeänperässä ja tunttee sen alan ja kulttuurin hyvin.
Engstad Nilsen prøvde ut to undervisningsopplegg på elever i Skibotn.	Tehtäävässä Engstad Nilsen analyseeraa materiaalin minkä hän oon kovonu, ja lisäksi siinä oon faakididaktinen osa – hän nimittäin opiskeli Tromssan universiteetin pohjaisten kieliin ja litteratuurin lektoriprogramissa.
I oppsummeringen konkluderer Engstad Nilsen med at informantene hovedsakelig ser på seg selv som norske, og ikke har klare formeninger om egen kvensk identitet eller etnisitet.	Yhtheenveđossa Engstad Nilsen muistelee ette informantit nähđhään ittensä pääassiissa norjalaisina, eikä heilä ole selkkeetä meininkkii oman kvääni-identiteetin tahi etnisiteetin ympäri.
De har kunnskaper om Skibotns flerkulturelle historie, men plasserer ikke seg selv direkte inn i denne fortellingen.	Heilä oon tiettoo Yykeänperän monikulttuurisen histoorian ympäri, mutta het ei tunne ette het itte kuuluthaan suorhaan tähän muisteluksheen.
De fleste informantene identifiserer seg ut fra dagens kultur i Skibotn og ønsker ikke å lære seg kvensk eller arbeide med kvensk kultur.	Usseimat informantit identifiseerathaan ittensä nykyaijan kulttuurhiin, ja het ei halluu oppiit kväänii tahi työtelä kväänin kulttuurin kans.
Revitaliseringstiltakene ser ut til å ha hatt begrenset effekt, konkluderer hun.	Näyttää siltä ette elästyttämistoimila oon olly tyhä rajalinen vaikutus, tuumaa Engstad Nilsen.
Informantene anser ikke tiltak som festival og musikkprosjekt som relevante for dem selv, men etterlyser samtidig mer relevante tiltak.	Informantit ei tunne ette festivaalit ja musikkiprosjektit oon heitä varten, mutta samala het kuiten toivothaan enämen relevanttiita toimii.
Undervisningsoppleggene ga noen av de samme resultatene, men Engstad Nilsen er likevel optimistisk på vegne av kvensk kultur.	Opetuksen yhtheyđessä hän sai saman tuloksen, mutta Engstad Nilsen oon kuiten optimistinen kväänin kulttuurin puolesta.
Holdningene til de utvalgte ungdommene vil selvsagt kunne endre seg over tid.	Näitten nuoriin ajatuksethan saatethaan tieten muuttuut aijan myötä.