FFK - Kvensk bibliotektjeneste, 2	Oversatt til kvensk: Kainun institutti - Kvensk institutt 28.08.2017 / Pirjo Paavalniemi
Arbeidet med reising av innvandrermonumentet i Vadsø begynte allerede høsten 1970.	Maahansiirttyyjämonumenttii alethiin pystyttämhään Vesisaaressa jo syksylä 1970.
En komité bestående av Erling Arvola, Peder Grenness og Bjarne Olsen startet prosjektet med å få finansiering i orden.	Komitee jossa Erling Arvola, Peder Grenness ja Bjarne Olsen olthiin myötä, aloitti prosjektin ette saađhaan finansieeringin oorninkhiin.
Den finske billedhuggeren Ensio Seppänen fra Kemi fikk oppdraget med å lage utkast til monumentet.	Suomalainen kuvanveistääjä Ensio Seppänen Kemistä sai tehtääväksi alkkaat suunittelemhaan monumenttii.
I mai 1974 besluttet styret i Norsk-finsk forening å fungere som monumentkomité inntil videre.	Maikuussa 1974 päätti Norjalais-Suomalaisen Yhđistyksen styyri ette se toimii monumenttikomiteena toistaiseksi.
I september samme år vedtok formannskapet å nedsette en komité bestående av representanter fra Vadsø kommune, Finnmark fylkeskommune og Norsk-finsk forening, med Fylkesmannen som formann.	Septemperikuussa samana vuona päätti komuunin työjoukko perustaat komiteen jossa oon myötä representantit Vesisaaren komuunista, Finmarkun fylkinkomuunista ja Norjalais-Suomalaisesta Yhđistyksestä, ja jossa maaherra oon oon komiteen johtaaja.
Følgende personer ble oppnevnt: fylkesmann Anders Aune, Sverre Nilssen og Arnold Dørum fra Vadsø kommune, Arnt Isaksen og Reidar Helgesen fra Finnmark fylkeskommune, Hans Pedersen og Einar Niemi fra Norsk-finsk forening.	Nämät ihmiset nimethiin: maaherra Anders Aune, Sverre Nilssen ja Arnold Dørum Vesisaaren komuunista, Arnt Isaksen ja Reidar Helgesen Finmarkun fylkinkomuunista, Hans Pedersen ja Einar Niemi Norjalais-Suomalaisesta Yhđistyksestä.
Da sistnevnte flyttet til Tromsø, gikk Eimi Vorre	Ko viimiseksi mainittu siirtyi Tromsshaan, tuli Eimi Vorrenista vararepresentantti.
18. juni 1977 ble monumentet endelig avduket øverst i Tollbugata.	18. juunikuuta 1977 monumentin viimen paljastethiin ylhäälä Tollbugatala.
Statsoverhodene president Kekkonen, kong Olav og kong Carl Gustaf var til stede ved høytideligheten sammen med 200 offisielle og flere tusen uoffisielle gjester fra de tre nordiske land.	Staatinjohtaajat presidentti Kekkonen, kuningas Olav ja kuningas Carl Gustaf olthiin myötä tässä korkkeearvoisessa tapattumassa, niin ko kans 200 viralista ja monta tuhatta epäviralista vierasta kolmesta pohjaisesta maasta.
Samme dag ble også Kongesteinen ved kirken avduket i forbindelse med en nordisk gudstjeneste, som et minne om de tre kongers besøk.	Samana päivänä paljastethiin kirkon likelä Kuninkhaankiven joka oon muisto kolmen maanjohtaajan käynistä, ja samala piđethiin kirkossa pohjaismaiset kirkonmenot.
På sitt siste møte i 1977 vedtok monumentkomiteen å oppløse seg selv og overlate sine arkiver til Finmarksbiblioteket.	Vuona 1977 päätti monumenttikomitee heittäät työn ja siirttäät omat arkiivit Finmarkunbiblioteekkhiin.
Arkivet er ordnet og katalogisert i Finnmark fylkesbibliotek mars 2011.	Arkiivin oornathiin ja katalogiseerathiin Finmarkun fylkinbiblioteekissa marsikuussa 2011.
Arkivet utgjør 0,5 hyllemeter.	Arkiivi oon 0,5 hyllymeetterii.
Det finnes også en bildeserie om oppreising og avduking av monumentet i Finnmark fylkesbiblioteks fotoarkiv.	Finmarkun fylkinbiblioteekin fotoarkiivissa oon kans kuvaraito monumentin pystyttämisen ja paljastamisen ympäri.
Bugøynes – Pykeijä 1940 til 1980.	Pykeijä vuosina 1940-1980.
Minner og beretninger fra den finske bygda ved Ishavet	Muistoi ja muisteluksii suomalaisesta kylästä Jäämeren rannala
Denne boka fortsetter der den første boka om Bugøynes´ historie av Alf Salangi sluttet.	Tämän kirja jatkaa siitä mihin ensimäinen Alf Salangin kirja Pykeijän histoorian ympäri loppui.
I Bugøynes-Pykeijä: f insk bygd ved Ishave t (2010) tok Salangi for seg bygdas historie fra siste halvdel av 1800-tallet til 1940.	Kirjassa Bugøynes-Pykeijä: finsk bygd ved Ishavet (2010) kirjoittaa Salangi kylän histoorian 1800-luvun loppupuoliskolta kiini 1940-luvule saakka.
Forfatteren er selv oppvokst i Bugøynes, men er nå bosatt i Kirkenes.	Kirjailiija oon kasunu Pykeijässä, mutta assuu nyt Kirkkoniemessä.
Salangi forteller på en uformell og folkelig måte om sin oppvekst i Bugøynes.	Salangi muistelee epäformellisti ja kansale tutula tavala omasta kassuumisesta Pykeijässä.
Detaljer rundt hvordan folk levde, som nå ikke lenger inngår i dagliglivet, trekkes frem, for eksempel hvordan ovnene og parafinlampene fungerte, hvilke skikker de hadde i forbindelse med begravelser, husdyrhold, fiske i fjorden og mye mer.	Hän muistelee jokapäivälisestä elämästä vanhaasseen aikhaan, niin ko kuinka uunit ja parafiinilamput toimithiin, mikkä tavat olthiin kraviaisissa, elläintenpiđossa ja kalanpyyđössä vuonossa ja paljon muuta.
Samtidig som dette er personlige opplevelser og fortellinger for Alf Salangi, viser boken også utviklingen av Bugøynes og hvordan folket der livnærte seg over tid.	Samala ko nämät oon Alf Salangin ommii kokemuksii ja muisteluksii, näyttää kirja kans Pykeijän kehityksen ja kuinka väki sielä elätti ittensä.
Kulturlivet i bygda skildres i et eget omfattende kapittel om bl.a. fotballag og korps.	Kylän kulttuurielämä oon saanu kirjassa oman laajan kapittelin jossa muistelhaan muun myötä jalkapallolaakista ja korpsista.
Skol	Yhđen toisen kapittelin teema oon koulu ja kristinusko.
Det ble bygget flere båter på Vælitalos Slipp og Båtbyggeri, som startet opp i 1946.	Vælitalos Slipp og Båtbyggeri perustethiin vuona 1946 ja sielä pykäthiin usseita venheitä.
Både navn på båtene og eiere er oppført i boken.	Venheitten nimet ja omistaajat mainithaan kirjassa.
I 1978 ble slippen til og med omtalt i Dagbladet i forbindelse med en båtutstilling på Sjølyst i Oslo.	Vuona 1978 vetotelakan mainithiin Dagbladet-aviisissa ko järjestethiin venetnäyttelyn Sjølystissä Oslossa.
Bugøynes er kjent for å være et finskspråklig fiskevær.	Pykeijän tunnethaan suomenkielisennä kalastuskylänä.
Salangi forklarer hvordan bugøynesfinsken er en blanding av norske dialekter og finsk, og at denne ble brukt av fiskerne.	Salangi selvittää kuinka pykeijänsuomi oon norjan dialektiitten ja suomen sekoitus jota kalastaajat piđethiin.
Forfatteren har brukt både egne og innlånte fotografier, og de informative bildetekstene viser hvor bildene er tatt og hvem som er på bildene.	Kirjailiija oon käyttäny ommii ja lainattui fotokuvvii, ja kuvatekstit muistelhaan missä kuvat oon otettu ja kekkä niissä oon.
Her vil mange kunne glede seg over å se kjente ansikter.	Monet sikkaristi ilahđuthaan ko nähđhään kuvissa tuttui kasvoi.
Boken vil være av interesse for alle med tilknytning til Bugøynes, Øst-Finnmark og liknende kyst- og fjordbygder i Nord-Norge.	Kirja oon sikkaristiki interesantti kaikile joila oon joku siđos Pykeijhään, Öystä-Finmarkkhuun tahi samanlaishiin rannikko- ja vuonokylhiin Pohjais-Norjassa.
Grieg og Sibelius - relasjoner mellom tonekunstnere.	Suomenkieliset lesta a dio lais laulut Varengissa
Tapir Akademisk Forlag.	Hän muistelee ette kummoinen rooli veisuila oli lestaadiolaisissa kokkouksissa ja kirkonmenoissa, ja kuinka näitä virsitradisjuuniita viethiin etheenkäsin esimerkiksi Öystä-Finmarkussa.
2006.	Usseimat näistä 55 virsitekstiistä oon uuđestikirjoitettu norjaksi, ja net oon vierekkäin suomenkielisten tekstiitten kans.
Vårherres blomsterenger - religiøse sanger i Varanger.	Jos lauluin alkupörä oon tieđossa, niin sen mainithaan.
Tapir Akademisk Forlag.	Usseet niistä lauluista jokka oon norjankieliset ja uuđestikirjoitetut, oon nouđettu kirjoista Åndelig sangbok (1950), Åndelige sanger (1988) ja Landstads reviderte salmebok (1937).
2001. Finske læstadianske sanger i Varanger.	Kirjassa oon kans lauluin melodialinja ja besifrinki.
1999.	Lestaadiolaissii laului laulethaan tradisjunellisti ilman komppausta, ja sen tähđen kirja passaaki parhaiten cappella-laulamisheen.
Finske sanger i Varanger. Tapir Akademisk Forlag.	Tapir forlag oon antanu ulos kirjan vuona 1999.
Finske læstadianske sanger i Varanger	109 laittaa. Kirjailiijan ympäri
Reidar Bakke har samlet et utvalg finske læstadianske sanger fra Varanger i denne boken fra 1999.	Reidar Bakke oon ensimäinen amanuensis NTNUssa Trondheimissa jossa hän oon opettannu musikinteoriita vuođesta 1986 alkkain.
Alle sangene er nedskrevet etter lydopptak av Inga Jakola Dørm�	Lisäksi hän oon publiseeranu usseita tutkimusartikkeliita.
Innledningsvis gir Bakke en kort historisk oversikt over læstadianismens begynnelse i Tornedalen i Nord-Sverige og senere utbredelse i Finland og Nord-Norge.	Tämä oon ensimäinen ja tähän asti ainua kväänin kielen grammatikki jonka oon annettu ulos, ja sen oon kirjoitettu kväänin kielelä. Kielentutkiija Eira Söderholm oon tehny tämän suuren työn.
Han forklarer posisjonen salmesang fikk på læstadianske møter og gudstjenester, og hvordan disse salmetradisjonene ble videreført i bl.a. Øst-Finnmark.	Vuona 2017 antoi Kieliraati hänele ja kirjailiija Agnes Eriksenile Kväänin kielipalkinon sen eđestä ko het oon eđistänheet kväänin kieltä ja kulttuurii.
De fleste av de 55 sangtekstene er gjendiktet til norsk, og vises side om side med den finske teksten.	Söderholm muistelee kans kväänin kielen ja grammatikin ympäri histoorialisessa ja tieđolisessa kontekstissa.
Dersom opphavet til sangene er kjent, er dette også ført opp.	Sen tarvithaanki kaikkiin ensimäisessä kväänin kielen grammatikissa.
Flere av sangene er hentet fra Walituita wirsiä ja l a uluja fra 1948 og en versjon av samme bok fra 1961.	Hän muistelee siitä kielipoliittisesta tilasta jonka aikana grammatikki syntyi, nimittäin Kväänin kielitingan ja Kväänin kieliraatin perustamisesta.
Mange av de norske gjendiktningene er hentet fra Åndelig sangbok (1950), Åndelige sanger (1988) og Landstads reviderte salmebok (1937).	Nämät oon kaksi tärkkeetä tappausta kväänin kielen standardiseeraamisessa, niin ko kans oon tämä grammatikki.
Sangene er gjengitt med melodilinje og besifring.	Söderholm muistelee kans probleemiista kielen nimen ympärillä.
Siden læstadianske sanger tradisjonelt synges uten akkompagnement, kan en si at boka passer aller best for a cappella sang.	Sitte hän muistelee ette kummoista oon tutkiit kväänin kielen struktuurii ko ei ole niin paljon materiaalii minkä pohjalta saattaa työtelä.
Om forfatteren Reidar Bakke er førsteamanuensis ved NTNU i Trondheim og har undervist i musikkteori der siden 1986.	Parhaimat materiaalit oon Johan Beronkan kirjoitukset vuosilta 1922 ja 1925, ja Anna-Riitta Lindgrenin tohtorigraadityö Miten muodot muuttuvat.
Fra 1981-1986 var han ansatt ved konservatoriet i Bergen.	Ruijan murteiden verbintaivutus Raisin, Pyssyjoen ja Annijoen kveeniyhteisöissä vuođelta 1993.
Han forsker på nordiske sangtradisjoner. Grieg og Sibelius - relasjoner mellom tonekunstnere.	Paljon arkiivimateriaalii kuiten löyttyy, muun myötä 419 tiimaa ääninauhoi joissa oon kväänin dialektiita.
2006.	Söderholm kirjoittaa ette hän alkoi työtelemhään Kainun kielen grammatikin kans vuona 2006 ko hän alkoi opettamhaan kväänin kieltä Tromssan universiteetissa.
Vårherres blomsterenger - religiøse sanger i Varanger. Tapir Akademisk Forlag.	Söderholm kirjoittaa informatiivisesti ette kummoissii haastheita se tuopi myötä ko standardiseerathaan kielen.
Han har i tillegg publisert en rekke forskningsartikler.	Häyttyykö ottaat pohjaksi kaikki dialektit eli tyhä yhđen?
Dette er den første og til nå eneste utgitte kvenske grammatikk, og den er skrevet på kvensk. Det er språkforskeren Eira Söderholm som har gjort dette enorme arbeidet.	Se oon nimittäin monta eri kväänin dialektii, ja Söderholm oon valinu muutaman dialektisen assiin joita hän verttaa eri dialektiissa.
I 2017 ble hun sammen med forfatteren Agnes Eriksen tildelt Kvensk språkpris av Språkrådet for sitt arbeid med å fremme kvensk språk og kultur.	Se anttaa hyvän kuvan siitä kuinka suuri kielelinen variasjuuni kväänin kielessä oon, ja kuinka kieli erottuu suomen kirjakielestä.
Kainun kielen grammatikki inneholder ikke bare grammatikk, men også en innledning der Söderholm plasserer språket og grammatikken i en historisk og vitenskapelig kontekst.	Kainun kielen grammatikki oon ensistä eniten interesantti niile jokka saatethaan suomee tahi kväänii, mutta sitte ko grammatikin käänethään norjaksi, saatethaan usseemat ottaat sen pithoon.
Söderholm skriver at arbeidet med Kainun kielen grammatikki startet i 2006 da hun begynte å undervise i kvensk ved Universitetet i Tromsø.	Eira Söderholm oon aijemin ollu suomen kielen ensimäinen amanuensis Tromssan universiteetissa eli Norjan arktisessa universiteetissa, ja oon nyt pensionisti.
Kainun kielen grammatikki vil i første omgang være mest interessant for de som kan finsk eller kvensk, men når den etter hvert blir oversatt til norsk, vil langt flere kunne ta den i bruk.	Hän oon pitkän karriäärin aikana kirjoittannu usseita artikkeliita muun myötä kväänin kielen suunittelun ympäri.
Boken ble utgitt av Suomalaisen Kirjallisuuden Seura i 2014.	Suomalaisen Kirjallisuuden Seura antoi ulos kirjan vuona 2014.
Kummitus og Tähtipoika møtes igjen	Kummitus og Tähtipoika kohđatelhaan taas
I bok nummer tre om Kummitus (Spøkelset) og Tähtipoika (Stjernegutten) av Agnes Eriksen kommer Stjernegutten igjen på besøk til Spøkelset.	Agnes Eriksen oon kirjoittannu kolmanen Kummitus ja Tähtipoika -kirjan jossa Tähtipoika tullee taas kylästelemhään Kummituksen tykö.
Våren går mot sommer i Steinbygda, og de to møter nye venner blant fugler og dyr og mennesker.	Kevät oon kääntymässä kesäksi Kivikylässä, ja nämät kaksi kohđatelhaan uussii ystävii niin ko linttui, elläimiitä ja ihmissii.
Noen av dem har problemer som må løses i fellesskap.	Joilaki näilä oon probleemiita joita het häyđythään ratkaista yhđessä.
Det meste ordner seg til slutt, også for den som skal lære seg å svømme og er litt redd!	Lopuksi kaikki oornaanttuu, seki ette saattaa oppiit uimhaan vaikka sitä pikkuisen pölkkääki!
Illustrasjonene er Agnes Eriksen egne fotografier av naturformer i fjæra.	Agnes Eriksen oon itte kuvanu kirjan kuvat. Hän oon kuvanu luonon eri haamui fiervassa.
De har menneskelig uttrykk, men har også noe mystisk og flertydig over seg som små og store lesere kan fordype seg i.	Niissä oon paljon inhimillistä, mutta niissä oon kans jotaki mystistä ja moninaista johon pienet ja suuret lukkiijat saatethaan syventtyyt.
Boka har parallell tekst på kvensk og norsk, og teksten er satt opp på en leservennlig måte, med korte setninger og linjeskift for hver ny setning.	Kirjassa oon parallellisti sekä kväänin- ja norjankielinen teksti. Teksti oon kirjassa niin ette sen oon helppo lukkeet, siinä oon lyhykäiset setningit ja jokhainen uusi setninki alkkaa uuđelta linjalta.
Dette er en fin anledning til å gjøre seg kjent med kvensk språk og lære litt replikker, vanlige hverdagsord og ord som har med livet i fjæra å gjøre.	Tällä laila saatama opastuut kväänin kielen kans ja oppiit muutamppii replikkiitä, tavalissii jokapäivälissii sannoi ja sannoi jokka kuuluthaan elämhään fiervassa.
Boka passer best for barn opp til ti år og egner seg ypperlig som sommerlektyre.	Kirja passaa parhaiten lapsile aina kiini kymmenenvuotisille saakka, ja se oon mainio lukukirja kesälä.
Les på kvensk og norsk, og få poeng i den digitale lesekampanjen Sommerles for 1.-7.-klassinger!	Luje «Kummitus ja Tähtipoika 3» sekä kvääniksi ja norjaksi, ja samala saat poengiita digitaalisessa lukukampanjassa Sommerles joka oon 1.-7. -klassilaissii varten!
Kvenlitteratur i nord med spesielt blikk på Idar Kristiansens romaner	Kväänilitteratuuri pohjaisessa ja eriliikaisesti Idar Kristiansenin romaanit
Kaisa Maliniemi Lindbach skriver om marginalisering, identitet og etnisitet i denne doktorgradsavhandlingen fra 2001 om kvenlitteratur i nord.	Kaisa Maliniemi Lindbach kirjoittaa marginaliseeringista, identiteetistä ja etnisiteetistä tässä tohtorigraadityössä jonka hän oon tehny vuona 2001 kväänilitteratuurin ympäri pohjaisessa.
Hun fokuserer spesielt på Idar Kristiansens romanserie i fire deler Kornet og fiskene (sett inn lenke) og den frittstående romanen Nådekvalpenes dal.	Hän tarkastellee eriliikaisesti Idar Kristiansenin romaaniraittoo Kornet og fiskene jossa oon neljä ossaa (sett inn lenke) ja romaanii Nådekvalpenes dal.
Da oppgaven ble levert var det få som hadde skrevet om kvener i litteraturen, og Maliniemi Lindbachs innledende diskusjon av begrepet kvenlitteratur er derfor et sentralt bidrag i prosessen med å skille kvensk litteratur fra nordnorsk litteratur generelt.	Aijemin ei monikhaan ollu kirjoittannu kväänilitteratuurista, ja Maliniemi Lindbach aloitti diskusjuunin kväänilitteratuurin ympäri ja oon sen tähđen ollu sentraalisti myötä prosessissa jossa tehđhään eron kvääninkielisen litteratuurin ja pohjaisnorjalaisen litteratuurin välilä.
Noen temaer peker seg ut i det forskeren definerer som kvenlitteratur.	Muutampi teema noussee esile ko tutkiijat määritelhään kväänilitteratuurin.
I bøker av Bente Pedersen, Hans Kristian Eriksen og Idar Kristiansen finner man igjen temaene sult og nød i Finland som årsak til utvandringen, reisen til Varanger og læstadianismen.	Bente Pedersenin, Hans Kristian Eriksenin ja Idar Kristiansenin kirjoissa löyđythään nämät teemat: nälkä ja hätä Suomessa jonka tähđen lähđethiin vajeltamhaan pois maasta, matka Varenkhiin ja lestaadionismi.
Et annet viktig aspekt ved kvenlitteraturen er at den bygger på en muntlig fortellertradisjon om blant annet opphav.	Toinen tärkkee aspekti kväänilitteratuurissa oon ette sen perustanna oon suulinen kansantradisjuuni esimerkiksi alkupörän ympäri.
I Kornet og fiskene forteller Kristiansen flere anekdoter og fabler gjennom ulike personer i teksten.	Kristiansen muistelee kirjassa Kornet og fiskene usseemppii anokdoottiita ja faabeliita eri persooniitten kautta.
Maliniemi Lindbach plasserer kvenlitteraturen i ulike kontekster.	Maliniemi Lindbach käsittellee kväänilitteratuurii eri kontekstiissa.
Blant annet diskuterer hun hvordan kvenlitteraturen har blitt mottatt og hvilken status verkene får i ettertiden.	Hän muun myötä diskuteeraa kuinka kväänilitteratuurin oon otettu vasthaan ja kummoisen statuksen kirjat saađhaan tulleevaisuuđessa.
Har landets litteraturinstitusjoner bidratt til å undergrave minoritetslitteraturen?	Oonko maan litteratuuri-institusjuunit pitänheet minoriteettilitteratuurii vähäisennä?
Det finnes ikke noe entydig svar, men Maliniemi Lindbach peker på strukturer som gjør at denne litteraturen sjelden blir kanonisert.	Selkkeetä vastausta ei ole, mutta Maliniemi Lindbach peekkaa struktuurhiin joka tekkee sen ette minoriteettilitteratuurin harvoin kanoniseerathaan.
En av årsakene til at litteratur av marginaliserte grupper ikke inngår i kanon er at litteraturinstitusjonene ikke forstår problematikken i fiksjonsuniverset, skriver hun.	Yksi syy ette pienten joukkoin litteratuuri ei pääse kaanonhiin oon se ette litteratuuri-institusjuunit ei ymmärä fiksjuunin mailmankaikkeuđen problematikkaa, kirjoittaa hän.
De kjenner ikke kulturen og samfunnet som beskrives.	Het ei tunne kulttuurii ja samfynnii joista kirjoitethaan.
Hovedkulturen gjenkjenner altså ikke kampene som utkjempes i minoritetskulturene.	Pääkulttuuri ei tunne niitä kamppailuita joita minoriteettikulttuuriissa kamppailhaan.
For å kunne gjøre det må man ha kunnskap om historiske, økonomiske, sosiologiske og politiske faktorer som har innvirkning på gruppen.	Ette se olis mahđolista, niin häytyis olla tiettoo histoorialisista, ökonoomisista, sosioloogisista ja poliittisista assiissta jokka vaikutethaan joukossa.
Maliniemi Lindbachs argumentasjon virker overbevisende og betimelig for denne leseren.	Maliniemi Lindbachin argumentasjuunit oon vakuuttaavat ja aijankohthaiset.
Postkolonialistisk teori som teoretisk tilnærming	Postkolonialistinen teorii teoreettisenna perustanna
Forskeren ser verkene i lys av postkolonialistisk teori av blant andre Homi Bhaba, Edward Said og Gayatri Spivak.	Tutkiijat nähđhään kirjat postkolonialistisen teoriin valossa jonka perustanna oon muun myötä Homi Bhaban, Edward Saidin ja Gayatri Spivakin teoriit.
Postkolonialistisk teori brukes blant annet til å forstå litteratur fra tidligere koloniserte stater – post koloniale stater.	Postkolonialistista teoriita piđethään muun myötä ette ymmärethään niitten staattiin litteratuurii jokka oon aijemin olheet koloniseerattui staattiita eli postkoloniaalissii staattiita.
Disse statene går gjennom en kulturell, politisk og økonomisk avkoloniseringsprosess og dette gjenspeiles i kulturproduksjonen.	Nämät staatit käyđhään läpi kultturellisen, poliittisen ja ökonoomisen prosessin ko haluthaan irti kolonialismin alta, ja tämä näkkyy kans kulttuuriproduksjuuniissa.
Kvenene hadde aldri noen stat som ble kolonisert på den måten, men mange av de underliggende maktstrukturene i såkalte postkoloniale samfunn ligner på kvenenes situasjon i Norge – for eksempel en nedvurdering av kvenenes språk og kultur.	Kvääniilä ei ole koskhaan ollu vasittuu staattii jota olis koloniseerattu, mutta monet postkoloniaalisen samfynnin valtastruktuurit muistutethaan kvääniin tillaa Norjassa – niin ko esimerkiksi se ette piđethään kvääniin kielen ja kulttuurin alemassa arvossa.
Hovedkulturens dominans er ikke utjevnet før kulturell, politisk og økonomisk likeverd er etablert.	Pääkulttuurin dominansin ei ole tasattu ennen ko saađhaan kultturellisen, polittisen ja ökonoomisen tasa-arvon.
Idar Kristiansens romaner Sjangeren i romanserien Kornet og fiskene er vanskelig å bestemme.	Romaaniraittoo Kornet og fiskene oon vaikkee määritellä.
Maliniemi Lindbach diskuterer ulike muligheter og faller ned på sjangeren mytisk realisme.	Maliniemi Lindbach hunteeraa eri mahđolisuuksii ja määrittellee sen lopuksi mystiseksi realismiksi.
Det er de mange fortellingene om det overnaturlige i folketroen som gjør at denne betegnelsen passer.	Hänen mielestä se passaa ko kirjassa oon monnii muisteluksii yliluonolisista assiista kansanuskossa.
Idar Kristiansen har hentet inspirasjon fra muntlige fortellinger om draugen, troll og tusser, og ikke minst er det flere av personene som har synske evner.	Idar Kristiansen oon noutanu inspirasjuunii suulisista muisteluksista joissa muistelhaan meriraukasta, trollista ja menninkäisistä, ja usseista ihmisistä joila oon näkkiijän kyvyt.
Her trekker Maliniemi Lindbach paralleller til religion og Lars Levi Læstadius’ skildring av underjordiske.	Maliniemi Lindbach vettää yhtheyksii uskonthoon ja Lars Levi Læstadiuksen kuvvakshiin maanalhaisista.
Både i Kornet og fiskene og Nådekvalpens dal forklarer forskeren hvordan læstadianismen kommer til uttrykk.	Tutkiija muistelee kuinka uskonto tullee esille kirjoissa Kornet og fiskene ja Nådekvalpens dal.
Samtidig som Kristiansen viser noen av læstadianismens verdier på en positiv måte, kritiserer han også predikantene for å være hyklerske.	Samala ko Kristiansen näyttää muutamppii lestaadionismin arvoi positiivisesti, niin toissaalta hän kans kritiseeraa predikanttiita ette het oon mukama pyhät.
Kapitlet om kjønnsforskjeller i Kornet og fiskene er svært interessant.	Kapitteli jossa muistelhaan sukupuoliin välisisten eroitten ympäri, oon erityisen interesantti.
Der viser forskeren hvordan Heikkis mannlige identitet utvikles og gradvis fjerner seg fra kvinnelige identitetsmarkører.	Siinä tutkiija näyttää kuinka Heikin miehinen identiteetti kehittyy ja vähitellen naiseliset identiteettimarköörit jaukuthaan.
Reising er en viktig del av dette.	Reisaaminen oon tärkkee osa tästä.
Diskusjonen av den stereotypiske fremstillingen av kvinner i romanene er også nyansert og spennende.	Diskusjuuni romaaniitten stereotyyppisen vaimokuvan ympäri oon kans jännittäävä ja siinä oon monta nyanssii.
Maliniemi Lindbach identifiserer flere typer i teksten: den kjærlige moren Hilma, den lettsindige Inkeri, den jomfruelige Marja og den maktsyke Kreeta.	Maliniemi Lindbach tunnistaa monta eri tyyppii tekstissä: rakastaava Hilma-muori, kevveemielinen Inkeri, neitokainen Marja ja vallankippee Kreeta.
Avhandlingen gir en bred innføring i kvenlitteratur og ikke minst i Idar Kristiansens forfatterskap.	Tutkimus anttaa laajan kuvan kväänilitteratuurin ja erityisesti Idar Kristiansenin litteratuurin ympäri.
I tillegg har den et kapittel om finnskoglitteratur.	Lisäksi siinä oon kapitteli mettäsuomen litteratuurin ympäri.
Maliniemi Lindbach er ikke bare opptatt av litteratur i oppgaven, men også andre kulturelle uttrykk som sang og dans.	Tässä työssä Maliniemi Lindbach ei perusta tyhä litteratuurista, mutta kans muusta kulttuurista niin ko laulusta ja tanssista.
Avhandlingen viser bred historisk kunnskap om kvenene og samfunnsvitenskapelig kunnskap om minoriteter og identitet.	Tutkimustyö näyttää laajan histoorialisen tieđon kvääniin ympäri ja samfynnitieđon minoriteettiin ja identiteetin ympäri.
Kaisa Maliniemi Lindbach har skrevet en rekke artikler om kvenske forfattere og kvenske forhold.	Kaisa Maliniemi Lindbach oon kirjoittannu usseita artikkeliita kväänikirjailiijoitten ja kvääniin suhtheitten ympäri.
Hun har også forsket på minoriteter i arkivene generelt og på kvenskspråklig arkivmateriale fra Kistrand i Porsanger.	Hän oon kans tutkinu minoriteettiita arkiiviissa ja kvääninkielistä arkiivimateriaalii Ryssämarkassa Porsangissa.
Hun har arbeidet ved Kvensk institutt, og er i dag avdelingsleder ved Vadsø museum – Ruija kvenmuseum.	Hän oon työtely Kainun institutissa ja oon tääpänä osastonjohtaaja Vesisaaren museumissa (Vadsø museum – Ruija kvenmuseum).
Kvenskfinsk tradisjon i Norge.	Kvääni tradisjuuni Norjassa.
Minner fra barndom og ungdom	Muistoi lapsuuđesta ja nuoruuđesta
Det er Elin Seppola Brandvoll, Väinö Nilssen og Bjørnar Seppola som står bak denne utgivelsen, og som synger på den første av de to CD-ene.	Elin Seppola Brandvoll, Väinö Nilssen ja Bjørnar Seppola oon tämän CD-plaatan takana ja het kans laulethaan laulut. Tämä oon ensimäinen kahđesta CD-plaatasta.
De presiserer at de ikke er profesjonelle musikere, men de synger godt alle tre, og spesielt vakre er de åndelige sangene Elin Seppola Brandvoll synger alene uten musikk til.	Het tarkenethaan ette het ei ole ammattimusikkerit, mutta het kuitenki laulethaan hyvin, ja eriliikaisen kaunhiit oon net hengeliset laulut jokka Elin Seppola Brandv laulaa yksin ilman musikkii.
Den nostalgiske undertittelen «Minner fra barndom og ungdom» gir et presist inntrykk av albumets innhold.	Nostalginen alatitteli «Muistoi lapsuuđesta ja nuoruuđesta» muistelee tarkasti albumin sisälyksen ympäri.
Sangene er melankolske og lengselsfulle, slik finsk og kvensk musikk ofte er.	Laulut oon melankooliset ja täynä kaippausta, justhiin niin ko suomalainen ja kväänimusikki pruukkaa usseesti olla.
De fleste sangene fremføres uten akkompagnement, og der det er musikk til brukes det et enkelt munnspill eller trekkspill.	Usseimat lauluista laulethiin ilman musikkii, ja jos oli musikkii niin silloin pelathiin suupellii tahi haitarii.
Utgivelsen består av to CD-er og et hefte, og bærer også det kvenske navnet Kveeniperintheitä Norjassa – muistoja lapsuuesta ja nuoruuesta.	Tässä produktissa oon kaksi CD-plaattaa ja yksi häfti, ja sillä oon kans kvääninkielinen nimi Kveeniperintheitä Norjassa – muistoja lapsuuesta ja nuoruuesta.
Utformet som en liten bok med plass til to CD-er og et integrert hefte er layouten gjennomført profesjonell.	Se oon niin ko kirja jossa oon sija kahta CD-plaattaa varten, ja häftin layout oon tehty profesjonellisti.
Videre følger et kort kapittel om fornorskingen og et om kvenske musikktradisjoner i Norge, begge deler oversatt til engelsk.	Häfti
Den første CD-en, med 28 sanger, er spilt inn med de tre ovennevnte sangerne som alle er aktive i Kvenlandsforbundet.	Ensimäisessä CDssä jossa oon 28 lauluu, laulethaan net kolme laulaajaa jokka oon mainittu ylipuolela. Het oon kaikin kans aktiivit Kveenimaayhistyksessä.
På CD 2 er det samlet 32 opptak av korte viser sunget av syv ulike sangere.	Toisessa CDssä seittemän eri laulaajaa laulethaan 32 lyhykäistä lauluu.
Alle sangere blir presentert gjennom korte biografier i heftet.	Häftissä muistelhaan kaikista lauluista.
Arkivopptakene er spilt inn tidligere enn sangene på den første CD-en, det hører man også på lydkvaliteten, som er varierende.	Arkiivilaulut oon pelattu nauhale paljon aijemin ko ensimäisen CDn oon tehty, ja sen kuulee kans äänikvaliteetista mikä vaihettellee.
Materialet ble samlet inn av Bjørnar Seppola og Terje Aho.	Bjørnar Seppola ja Terje Aho oon kovonheet materiaalin.
Dette er ikke Bjørnar Seppolas første utgivelse av kvenske sanger.	Tämä ei ole ensimäinen kerta ko Bjørnar Seppola anttaa ulos kväänilaului.
I 1996 ga han ut sangboken Ruijan laulukirja sammen med Terje Aho.	Vuona 1996 hän teki laulukirjan Ruijan laulukirja yhđessä Terje Ahon kans.
CD-ene ble utgitt av Etnisk Musikklubb i 2012.	Etnisk Musikklubb oon antanu ulos CD-plaatat vuona 2012.
Agnes Eriksen har skrevet lærebøkene Minun kieli.	Agnes Eriksen oon kirjoittannu oppikirjat Minun kieli.
Minun aaret 1-6.	Minun aaret 1-6.
Kainun kielen ja kulttuurin oppikirja.	Kainun kielen ja kulttuurin oppikirja.
I 2017 kommer den siste boken i serien ut, og med det er læreverket i kvensk for barneskolen komplett.	Vuona 2017 tullee ulos viimi kirja tässä raiđossa, ja sen myötä oon kväänin kielen oppimateriaali lastenkouluu varten valmis.
Innholdet i bøkene er lagt opp etter læreplanen i finsk som 2. språk.	Kirjoin sisälyksen oon tehty suomen kieli 2. kielenä oppiplaanan jälkhiin.
Læreplanen inneholder blant annet kompetansemål innen språktilegnelse og kommunikasjon.	Oppiplaanassa oon kompetanssimoolit kielen omaksumista ja kommunikasjuunii varten.
Etter syv år skal elevene kunne forstå enkle tekster om emner de kjenner fra før, kommunisere med dagligdagse ord og fraser, og kunne noe grammatikk.	Seittemen vuođen jälkhiin häyđyttäis oppiijat ymmärtäät simppelii tekstii sekä assiita joita het tunnethaan jo aijemin, pittäät jokapäivälissii sannoi ja fraasiita ja saattaat pikkuisen grammatikkii.
Læreplanen har også kompetansemål innen kultur, samfunn og litteratur.	Oppiplaanassa oon kans kompetanssimoolit jokka koskethaan kulttuurii, samfynnii ja litteratuurii.
Dette har Eriksen fulgt opp på en god måte.	Näitä Eriksen kuoraa hyvin.
Hun har valgt å ha med tradisjonelle rim og regler fra steder som Børselv og Lakselv.	Hän oon valinu myötä riimii ja lorrui jokka oon tradisjunellit esimerkiksi Pyssyjovessa ja Lemmijovessa.
Man kan for eksempel lære ukedagene gjennom en regle fra Børselv.	Oppiijat saatethaan oppiit esimerkiksi viikonpäivät pyssyjokilaisen lorun avula.
Bøkene er utformet forskjellig.	Kaikki kirjat oon erilaiset.
Bok 1 og 2 er engangsbøker;	Kirjoi 1 ja 2 piđethään tyhä yhđen kerran;
Lærere som ønsker å ta materialet i bruk finner lærerveiledninger til lærebøkene som Kvensk institutt har publisert.	eli oppiijat tehđhään tehtä�lærerveiledninger til lærebøkene. Kainun institutti oon publiseeranu materiaalin.
Læreverket er laget med tanke på undervisning på barnetrinnet, men voksne som vil friske opp kunnskapene sine eller lære seg grunnleggende kvensk vil også kunne ha glede av disse bøkene.	Oppikirjat oon tarkoitettu lastenkoulun opetusta varten, mutta kirjoista oon suuri ilo kans raavhaile jokka haluthaan friskata ommaa kielitaittoo tahi oppiit kväänin kielen perusassiita.
Minun kieli.	Porsangin komuuni oon antanu ulos kirjat Minun kieli.
Minun aaret er gitt ut av Porsanger kommune med støtte fra Fylkesmannen i Finnmark og Fylkesmannen i Troms i 2014-2017.	Minun aaret. Finmarkun maaherra ja Tromssan maaherra oon kuuronheet prosjektii vuossiin 2014-2017 aikana.
Cora Alexa Døving oon senioritutkiija Holocaustin ja elämäntapaminoriteettiin opintosentterissä (Senter for studier av Holocaust og livssynsminoriteter).	Minun kieli.
Ingvill Thorson Plesner oon senioritutkiija Norjan ihmisoikkeussentterissä (Norsk senter for menneskerettigheter), ja hänelä oon yhtheyksii kans Holocaustin ja elämäntapaminoriteettiin opintosentterhiin (Senter for studier av Holocaust og livssynsminoriteter).	Minun aaret 1-6.
Cappelen Damm akademisk, Oslo 2017	Kainun kielen ja kulttuurin oppikirja
Nasjonale minoriteter og urfolk i norsk politikk fra 1900 til 2016	Kansaliset minoriteetit ja alkupöräiskansa norjalaisessa politikissa vuosina 1900-2016
Dette er en artikkelsamling som viser utviklingen i den norske statens politikk overfor de nasjonale minoritetene jøder, kvener, skogfinner, rom, romani og urfolket samer fra 1900 frem til i dag.	Tässä artikkelikokhoonpanossa näytethään kuinka Norjan staatin politikki oon kehittynny kansalisten minoriteettiin suhtheen alkkain vuođesta 1900 ja kiini tähän päivhään saakka. Kansalisheen minoriteetthiin kuuluthaan juutalaiset, kväänit, mettäsuomalaiset, rom-kansa, romanit ja alkupöräiskansa saamelaiset.
Artikkelforfatterne er anerkjente forskere som har minoriteter og urfolk som sine forskningsfelt.	Artikelin kirjoittaajat oon tunnustetut tutkiijat jokka tutkithaan minoriteettiita ja alkupöräiskanssoi.
Samlingen innledes med en historisk oversikt over hendelser og strømninger som har påvirket beslutningstakerne i Norge.	Kokhoonpanon alussa oon histoorialinen ylheisnäkymä niitten tappauksiin ja virttauksiin ympäri jokka oon vaikuttanheet päätöstentekkiijöihin Norjassa.
Med det skaper redaktørene Nik.	Siihen laihin redaktöörit Nik.
Brandal, Cora Alexa Døving og Ingvill Thorson Plesner en ramme rundt de enkeltstående forskningsartiklene.	Brandal, Cora Alexa Døving ja Ingvill Thorson Plesner luođhaan raamin eri tutkimusartikkeliitten ympärille.
Boken har tre hoveddeler.	Kirjassa oon kolme pääossaa.
Den første handler om politikken som ble ført overfor minoritetene på 1900-tallet.	Ensimäinen osa käsittellee minoriteettipolitikkii 1900-luvula.
Den andre viser hvordan denne historien påvirker minoritetene i dag.	Toisessa osassa näytethään kuinka tämä histooria vaikuttaa minoriteetthiin tääpänä.
I den siste delen er det fokus på fremtidsperspektivet – hvordan man basert på tidligere erfaringer kan gi minoriteter en bedre behandling fra nå av.	Viimi osassa kattothaan tulleevaisuutheen – kuinka aijeman kokemuksen perustheela saatettais anttaat minoriteetiile pareman kohtelun tulleevaisuuđessa.
De enkelte artiklene fokuserer på ulike minoriteter og varierte aspekter ved norsk politikk, men noen observasjoner er likevel mer gjennomgående.	Eri artikkelit fokuseerathaan eri minoriteetthiin ja monenlaishiin aspekthiin norjalaisessa politikissa, mutta muutamppii havainttoi käyđhään kuiten enämen läpitte.
Blant disse er fokuset på hvordan	Näitten fokus oon siinä ette kuinka minoriteettiin ympäri oon muisteltu sekä aviisissa ja politikissa.
Redaktørene skriver at utviklingen av det moderne samfunn med det det innebar av standardiserte måter å ha kontroll over innbyggerne på, for eksempel gjennom skattelegging, gjorde at de som ikke passet inn i denne modellen måtte lukes ut.	Usseissa kirjoituksissa kirjoitethaan ette minoriteetit (paitti juutalaiset) oon esim Redaktööri kirjoittaa ette modernin samfynnin kehitys ja standardiseeratut tavat kontrolleerata ihmissii, niin ko esimerkiksi verottaminen, teki sen ette net jokka ei passanheet tähän modellhiin suljethiin ulos.
Det gjaldt blant andre minoritetene.	Tämä koski muun myötä minoriteettiita.
Tradisjonelt livsgrunnlag som håndverk, handel m.m. ble truet av industrialisering og modernisering.	Uuđistaminen ja industriin tuleminen uhkasi tradisjunelliita elinkeinoi niin ko käsityö, hanteli jne.
Historieprofessor Einar Niemi skriver om fornorskingspolitikken som ble ført overfor samer og kvener.	Histoorianprofessori Einar Niemi kirjoittaa norjalaistamispolitikista jonka tarkoituksena oli norjalaistaa saamelaiset ja kväänit.
Niemi går tilbake til 1800-tallets minoritetspolitikk for å forklare tankene bak tiltakene som ble satt i verk for å kontrollere minoritetene i nord.	Niemi kattoo takaisinpäin 1800-luvun minoriteettipolitikkhiin ko hän selvittää meininkkii niissä toimissa joita otethiin pithhoon ko kontrolleerathiin minoriteettiita pohjaisessa.
Flere av tiltakene gjaldt skole- og språkpolitikk.	Usseet toimet koskethiin koulu- ja kielipolitikkii.
Hovedmålet til myndighetene var assimilasjon, altså at minoritetene skulle bli mest mulig lik majoritetsbefolkningen.	Hallitusherroin mooli oli assimilasjuuni, eli ette minoriteetit häyđythiin tulla mahđolisiman paljon samanlaisiksi majoriteettiväjen kans.
Det betød også å snakke norsk fremfor samisk eller kvensk/finsk.	Se meinas kans sitä ette saamen tahi kväänin/suomen kielen sijasta häyđythiin puhhuut norjaa.
I nord ble minoritetspolitikken flettet sammen med utenrikspolitikken på grunn av samenes og kvenenes tilhørighet til flere nasjoner.	Pohjaisessa minoriteettipolitikin liitethiin ulkomaanpolitikkhiin sen tähđen ko saamelaiset ja kväänit kuuluthiin usseemphaan eri kanshaan.
Det ble reist tvil om grenseminoritetenes lojalitet og tilhørighet.	Tämä nosti eppäilyn rajaminoriteettiin lojaliteetin ja kuuluvuuđen ympäri.
Verena Schall fra Språkrådet gjør rede for de ulike minoritetsspråkenes status i Norge i dag – deriblant kvensk.	Verena Schall Kieliraađista selvittää eri minoriteettikieliin statusta Norjassa tääpänä – näitten joukossa oon kans kväänin kieli.
En av grunnene til av kvensk fremdeles finnes tilskriver Schall læstadianismen.	Schall mainittee ette lestaadionismi oon yksi niistä syistä miksi kväänin kieli oon yhä elossa.
I forsamlingene fikk kvenene bruke sitt eget språk, mens det var mange andre steder de ikke fikk bruke språket sitt.	Kokkouksissa kväänit saathiin puhhuut ommaa kieltä, mutta samala se oli monta muuta paikkaa missä het ei saanheet pittäät oman kielen.
Schall gjør også kort rede for arbeidet med standardiseringen av kvensk språk.	Schall muistelee kans lyhykäisesti työstä kväänin kielen standardiseeraamisen kans.
Hun gir Alf Nilsen-Børsskog (sett inn lenke) æren for å ha skapt grunnlaget for en slik prosess.	Hän anttaa Alf Nilsen-Børsskogille (sett inn lenke) kunnian sen eđestä ette hän oon luonu pohjan tätä prosessii varten.
Videre forklarer hun at Kvensk språkråd og Kvensk språkting ble opprettet i 2007 for å komme med henholdsvis anbefalinger og vedtak.	Schall muistelee ette vuona 2007 perustethiin Kväänin kieliraađin ja Kväänin kielitingan jokka saatethaan tehđä ehđotuksii ja päätöksii.
Eira Söderholm utarbeidet samtidig en kvensk grammatikk (Kainun kielen grammatikki, sett inn lenke).	Samala Eira Söderholm teki grammatikkii kväänin kieltä varten (Kainun kielen grammatikki, sett inn lenke).
Boken vil naturligvis blir brukt ved høyskoler og universitet, men stoffet er presentert slik at det også er av allmenn interesse.	Kirjan piđethään tieten korkkeekouluissa ja universiteetissa, mutta sen oon kirjoitettu siihen laihiin ette kaikin saatethaan sen lukkeet.
Svanevinger i nord	Joukhaisen siivet pohjaisessa
Dette er første bok i Idar Kristiansens tetralogi Kornet og fiskene.	Tämä oon ensimäinen kirja Idar Kristiansenin tetralogiissa Kornet og fiskene.
Boken handler om unggutten Heikki som vokser opp i fattige kår i Finland på 1850-tallet.	Kirjassa hän muistelee nuoren poijan, Heikin, ympäri. Heikki kassuu ylös köyhissä oloissa Suomessa 1850-luvula.
Heikki ivrer etter å bli voksen og ta på seg arbeidsoppgavene til foreldrene.	Heikki halluu kovasti tulla raavhaaksi ja ottaat vanhemiitten työtehtäävät ittele.
Allerede i begynnelsen av tenårene får han bli med faren Taavi for å brenne tjære i milen og frakte tjæretønner til Oulu på elva.	Jo nuoruuđen alkuvuosina hän saapi Taavi-isän kans polttaat tervahauttaa ja kuljettaat tervatynnyriitä jokkee myöten Oulhuun.
Det tunge arbeidet holder også unna den påtrengende seksualiteten og de vanskelige følelsene for Marja.	Raskas työ pittää poissa alkaavan seksualiteetin ja vaikkeet tunttheet suhtheessa Marjhaan.
Vintrene er harde for den fattige familien, og de vet aldri om de kommer til å ha nok mat vinteren gjennom.	Talvet oon kovat köyhäle perheele, ja het ei koskhaan tienheet jos het saađhaan nokko ruokkaa läpitte talven.
Når familievennen Matti forteller om havets åker i Ruija vekkes en drøm i Heikki – han vil til Ruija.	Ko perheen ystävä Matti muistelee meren pelloista, herättää se Heikissä unelman – hän halluu Ruijhaan.
Sult, nød og eventyrlyst gjør at Heikki etter hvert bestemmer seg for å dra nordover.	Nälkä, puutet ja seikkailunhalu tekkee sen ette Heikki päättää lähteet pohjaisheen käsin.
I litteraturen er reiser ofte sammenfallende med personlig utvikling;	Litteratuurissa matkat meinathaan usseesti persoonaalista kehitystä;
det er også tilfellet for Heikki.	tämä koskee kans Heikkii.
Han får plutselig mer ansvar enn han ba om, og det krever at han tar voksne avgjørelser.	Äkisti hän saapi enämen eđesvastausta ko oli tahtonu, ja se vaattii ette hän tekke raavhaan ihmisen ratkaisuita.
Reisen nordover blir og mer spennende enn han i utgangspunktet hadde sett for seg – både mennesker og natur viser seg vennlige og farlige.	Matka pohjaisheen käsin oon jännittäävämpi ko minkä hän aluksi oli kuvitellu – ihmiset ja luonto olthiin sekä ystävälliset ja vaaraliset.
Kristiansens språkføring er leken og variert, ispedd kvikke, lokale ordspråk.	Kristiansenin kieli oon leikkivää ja monenlaista, ja siinä oon noppeeta, lokaalii sanakieltä.
Personenes stemmer har fått nordnorsk dialekt.	Persooniitten äänet oon saanheet pohjaisnorjalaisen dialektin.
Han aner ikke hva han kan forvente.	Se
I denne romanen som i så mange av Kristiansens andre utgivelser, er ensomhet, lengsel og identitet sentrale tema.	Niin ko monissa muissaki Kristiansenin kirjoissa, oon yksinäisyys, kaippuu ja identiteetti tämänki romaanin sentraalit teemat.
Romanen kan være interessant og underholdende lesning	Romaani saattaa olla interesantti ja hauska kirja sekä nuoremppii ja vanhemppii raavhaita varten.
Utgitt av Grøndahl & Søn forlag, 1978.	Kirjan oon antanu ulos Grøndahl & Søn forlag vuona 1978.
Om forfatteren	Kirjailiijan ympäri
Idar Kristiansen (1932-1985) vokste opp i Honningsvåg i Finnmark og Kåfjord i Troms.	Idar Kristiansen (1932-1985) kasus Honningsvågissa Finmarkussa ja Kaivuonossa Tromssassa.
Han debuterte som lyriker med Sanger fra en tundra i 1957, og i 1961 ble en ny diktsamling gitt ut, Alt du trodde glemt.	Hänen ensimäinen kirja oli poeemikirja Sanger fra en tundra vuona 1957, ja vuona 1961 annethiin ulos uuđen poeemikirjan Alt du trodde glemt.
I 1970 kom Korstog mot Kautokeino, om Kautokeino-opprøret på 1850-tallet.	Vuona 1970 tuli Korstog mot Kautokeino, jossa muistelhaan Kautokeinon kapinan ympäri 1850-luvula.
Denne konflikten trekkes også frem i første bind av romanserien Kornet og fiskene.	Tämä konflikti tullee esile kans romaaniraiđon ensimäisessä osassa Kornet og fiskene.
Svanevinger i nord fra 1978.	Svanevinger i nord vuođelta 1978.
Dette er første roman i tetralogien om Heikki fra Finland som reiser til Nord-Norge.	Tämä oon ensimäinen romaani tetralogiissa jossa muistelhaan suomalaisesta Heikistä joka matkustaa Pohjais-Norjhaan.
I neste bind i serien, Den salte åkeren, er hovedpersonen Heikki kommet til Vadsø, der han tjener penger som fisker.	Kirjan toisessa osassa, Den salte åkeren, oon pääpersoona Heikki tullu Vesisaarheen missä hän tienaa rahhaa kalanpyyttääjännä.
I tredje bind, Stiene fører til havet (1980), har Heikki vært tilbake i Finland i flere år, før han igjen begir seg nordover.	Kolmanessa osassa, Stiene fører til havet (1980), oon Heikki ollu takaisin Suomessa usseeman vuođen aijan ennen ko hän taas lähtee pohjaisheen.
Guds nåde nordpå (1981) avslutter romanserien.	Guds nåde nordpå (1981) oon romaaniraiđon viimi kirja.
I 1982 kom dikt- og novellesamlingen Brenninger forut, og året etter krimromanen Regnskap i rødt.	Vuona 1982 tuli poeemi- ja novellikokhoonpano Brenninger forut, ja vuosi sen jälkhiin rikosromaani Regnskap i rødt.
Romanen Nådekvalpenes dal ble utgitt posthumt i 1985.	Romaanin Nådekvalpenes dal annethiin ulos posthumt vuona 1985.
Idar Kristiansen fikk Aschehougs litteraturpris og ble nominert til Nordisk Råds litteraturpris etter å ha utgitt tredje bind i serien Kornet og fiskene.	Idar Kristiansen sai Aschehougsin litteratuuripalkinon ja hänen nomineerathiin Nordisk Råds litteraturpris -palkinon yhtheyđessä sen jälkhiin ko hän oli antanu ulos kolmanen osan kirjaraiđossa Kornet og fiskene.
Filmen Havlandet (1985) regissert av Lasse Glomm er basert på de to første bindene av Kornet og fiskene.	Lasse Glomm oon tehny Filmin Havlandet (1985), ja sen perustanna oon kirjaraiđon Kornet og fiskene kaksi ensimäistä ossaa.