FFK / Kvensk bibliotektjeneste Kari Digre ja Odd Erik Hansen.	Oversatt til kvensk av Kainun institutti - Kvensk institutt 01.12.2017 / Pirjo Paavalniemi
Badstutradisjon i Nordreisa	Saunatradisjuuni Raisissa
Heftet Badstuer er et resultat av første del av prosjektet «Kvenene i Nordreisa».	Häfti Saunat oon resultaatti «Kväänit Raisissa»-prosjektin ensimäisestä osasta.
Forfatterne Kari Digre og Odd-Erik Hansen gjør først rede for badstubadets historie og utbredning i ulike kulturer og land.	Kirjailiijat Kari Digre ja Odd-Erik Hansen muistelhaan saunan histoorian ympäri, ja kuinka sen oon otettu käytthöön eri maissa ja kulttuuriissa.
Her kommer det mellom annet fram at badstu eller sauna var en felles nordisk badeskikk fram til reformasjonen i 1537.	Häftissä muistelhaan muun myötä ette sauna oli yhtheinen pesotapa pohjaismaissa kiini reformasjuunhiin saakka vuona 1537.
Saunaen har hatt, og har enda en nærmest rituell betydning der den praktiseres mest.	Saunala oon tasan ollu melkheenpä rituaalinen merkitys sielä missä saunothaan eniten.
Det er viktig med god löyly – det vil si den gjennomsiktige dampen som oppstår i møtet mellom ild og vann ved riktig temperatur.	Hyvä löyly oon tärkkee. Löyly oon se läpittenäkkyyvä höyry mikä synttyy ko tuli ja vesi kohathaan oikkeessa lämmössä.
Videre skal en oppføre seg høvisk og respektfullt mens badet pågår, og unngå overflødig snakk.	Saunassa häättyy olla siivosti ja kunnioittaavasti, eikä passaa puhhuut tyyhän tähen.
Men badstuene er også håndfaste kvenske kulturminner.	Sauna oon kans kvääniin kulttuurimuisto.
For den bygningstekniske konstruksjonen av badstuene i Nordreisa viser forfatterne til en rapport av Sonja Westrheim fra 1981, Registrering av faste kulturminner i Reisavassdraget, som beskriver to hovedtyper av badstuer, med og uten forrom.	Ko puhuthaan Raisin saunoin pykkäysteknisen konstruksjuunin ympäri, niin kirjoittaajat peekathaan Sonja Westerheimin raportthiin vuoelta 1981, Registrering av faste kulturminner i Reisavassdraget, jossa mainithaan kaksi saunan päätyyppii: etuhuonheen kans ja ilman etuhuonetta.
Seinere har Kari Digre stått for SEFRAK-registrering i alle deler av Nordreisa kommune, inkludert fotodokumentasjon og intervjuer (SEFRAK: Sekretariatet for registrering av faste kulturminner, landsdekkende bygnings og kulturminneregister), og resultatet presenteres i foreliggende hefte, med nærmere seksti badstuer navngitt og beskrevet.	Hiljemin oon Kari Digre työtely SEFRAK-registreeringin kans koko Raisin komuunissa, kans kuvadokumentasjuunin ja haastatteluin kans (SEFRAK: Sekretariaatti sitä varten ette registreerathaan fastat kulttuurimuistot, maantäkkäävä pytinki- ja kulttuurimuistorekisteri). Resultaatin esitelhään tässä häftissä jossa muistelhaan liki kuuenkymmenen saunan ympäri.
Leseren får informasjon om ildsteder og ovnstyper, badeskikker (menn først, så kvinner og barn, til slutt tjenestefolket) og alternativ bruk av badstua (bolig, føde- og sykestue, røyking/tørking av mat, klesvask).	Lukkiija saapi tiettoo tulisijjoin, uunityyppiin ja pesotavoitten ympäri (ensisti saunothaan miehet, sitte vaimot ja lapset ja lopuksi palveluväki), ja mihin muuhun saunaa käytethiin (synnytys- ja sairastupana, savustethiin ja kuivathiin ruokkaa, pesthiin vaattheita).
I mengden av faktaopplysninger skinner det tydelig igjennom at forfatterne har en personlig kjærlighet til det de skriver om. Dette gir heftet en ekstra verdi: de to er jo selv tradisjonsbærere som fører arven videre.	Näistä faktatieoista näkkyy ette kirjailiijoila oon syvä rakkhaus siihen minkä ympäri het kirjoitethaan. Tämä anttaa häftile eriliikaisen arvon: nämät kaksi työtelhään itte sen etheen ette viehään tradisjuunii etheenkäsin.
Derfor kommer de også med anbefalinger for god badstupraksis: Vannet skal legges på steinene, ikke kastes.	Sen tähen het muistelhaan kans saunatavoitten ympäri: Veen laskethaan kivviin pääle, ei paiskata.
Ta minst tre omganger i badstua - andre gang med banking med badsturis av rogn – før du avslutter med å vaske deg.	Käy ainaki kolme kerttaa saunassa - toisela kerttaa lyöt kroppaasti vihtala jonka oon tehty pihlajasta - ja viimiseksi peset ittesti.
Og et folkelig ordtak om badstu og helse sier det meste: «Hvis det ikke hjelper med badstu, brennevin eller tjære, er nok døden nære».	Niin ko kansan sananparsi sannoo saunan ja tervheyen ympäri: «Jos sauna, viina tahi terva ei auta, niin sitte se oon kuolemaksi».
Heftet er på norsk bokmål, med et sammendrag på kvensk.	Häfti oon norjaksi, ja siinä oon yhtheenveto kvääniksi.
De nasjonale minoritetene i norske læremidler	Kansaliset minoriteetit norjalaisissa oppineuvoissa
Artikkelsamlinga Folk uten land?	Artikkelikokhoonpanossa Folk uten land?
Å gi stemme og status til urfolk og nasjonale minoriteter (2016) presenterer ny forskning på urfolks og nasjonale minoriteters plass i tekster som er i bruk i norsk skole og utdanning.	Å gi stemme og status til urfolk og nasjonale minoriteter (2016) esitelhään uussii tutkimuksii sen ympäri, kummoinen oon alkupöräiskanssoin ja kansalisten minoriteettiin paikka tekstiissä joita käytethään norjalaisessa koulussa ja koulutuksessa.
Leksikon, wikipedia, skjønnlitteratur, aviser og lærebøker er undersøkt, og redaktørene Norunn Askeland og Bente Aamotsbakken trekker en klar konklusjon i bokas forord.	Sanakirjat, wikipedia, sieväkirjalisuus, aviisit ja oppikirjat oon tutkittu, ja redaktöörit Norunn Askeland ja Bente Aamotsbakken konkludeerathaan kirjan etusanoissa tällä tavala: Se oon «…
et overhengende behov for mer kunnskap om både levesett, språk og kultur for den samiske befolkningen og for folk tilhørende de nasjonale minoritetene», sier de to.	uhkaava tarvet jakkaat tiettoo sekä saamelaisten ja kansalisten minoriteettiin elämäntavan, kielen ja kulttuurin ympäri», het sanothaan.
Særlig er lærebøkene mangelfulle, og selv om urfolk og nasjonale minoriteter nevnes mange steder i læreplanene, er det lite undervisning knyttet til temaet.	Eriliikaisesti oppikirjat oon puutheeliset, ja vaikka saamelaiset ja kansaliset minoriteetit mainithaan monessa paikassa oppiplaanassa, niin se oon kuiten liika vähän opetusta mikä liittyy teemhaan.
I kapitlet «Kunnskap er makt» analyserer Henriette Siljan tekst og billedbruk i artiklene om kvener/norskfinner og skogfinner i norsk Wikipedia.	Kapittelissa «Tieto ja valta» analyseeraa Henriette Siljan tekstii ja kuvvii artikkeliissa joissa muistelhaan kvääniin/norjansuomalaisten ympäri norjalaisessa Wikipediassa.
Den visuelle inngangen til kunnskapen er ikke minst viktig, mener Siljan.	Visuaalinen tieto oon kans tärkkee, meinaa Siljan.
Begge de innledende illustrasjonene har motiver fra fjern fortid som viser naturalhushold og gamle arbeidsmetoder, henholdsvis et Ellisif Wessel-foto (kvensk par i arbeid med melking av reinsdyr i Pasvik) og et maleri av Eero Järnefelt (finsk familie brenner skog til svedjebruk).	Molemat kuvat jokka johatelhaan teemhaan, näytethään motiivin joka oon nouettu kaukkaa menneisyyestä ja muistelhaan luononhuushollin ja vanhoin työtavoitten ympäri. Ensin mainittu kuva oon Ellisif Wessel-kuva (kväänipari lypsämässä porroi Paatsjovessa) ja toinen oon Eero Järnefeltin maalerii (suomalainen peret polttaa mettää kaskiviljelyy varten).
Siden bildene signaliserer distanse i tid og miljø, kan en moderne leser komme til å forbinde de to minoritetsgruppene med noe fjernt og annerledes.	Sen tähen ko kuvat signaaliseerathaan välimatkaa aijan ja miljöön suhtheen, saattaa nykyaijan lukkiija tuntteet ette nämät kaksi minoriteettijoukkoo oon kaukhaiset ja erilaiset.
I vurdering av teksten gjør hun bl.a. bruk av diskursanalyse, som har som forutsetning at alle tekster har en underliggende sosial mening.	Hän arvioi tekstii diskyrsianalyysin avula, jossa lähtökohtana oon ette kaikissa tekstiissä oon alla joku sosiaalinen meininki.
Ordvalg og innfallsvinkel bestemmes av tekstforfatterens erfaringer og virkelighetsforståelse, og av den sosiale sammenhengen teksten blir til i og virker i. Siljan reflekterer også over utfordringene ved å skrive for leksikonformatet.	Kirjailiijan kokemukset ja käsitys toelisuuesta vaikutethaan sananvalinthaan ja lähenemisvinkkelhiin, sekä se sosiaalinen yhtheys missä teksti synttyy ja mistä se saapi vaikutuksen. Siljan reflekteeraa kans tietosanakirjatyön haastheita.
Tekstene skal være korte, oversiktlige og tilgjengelige, og da kan det være en fare for at nyanser går tapt.	Teksti häättyy olla lyhykäinen, helppo lukkeet ja helppo käyttäät. Silloin oon vaarana ette nyanssit jäähään pois.
I framstillinga av urfolk og minoriteter må det være viktig å framheve egenart og samtidig unngå unødvendig annerledesgjøring og stigmatisering.	Ko muistelhaan alkupöräiskansan ja minoriteettiin ympäri, oon tärkkee nostaat esile erityisyyen ja samala välttäät sen ette heiän tehhään erilaisiksi ja stigmatisoihaan.
Boka er lansert som en vitenskapelig antologi særlig retta mot studenter og lærere i lærerutdanninga og har i alt 12 bidrag, hvorav åtte av ansatte fra Høgskolen i Sørøst-Norge.	Kirja oon tietoantologii jonka oon tarkoitettu eriliikaisesti oppiijoita ja opettaajii varten opettaajankoulutuksessa. Siinä oon 12 kirjoittaajaa, ja kaheksen näistä oon työssä Öystäetelä-Norjan korkkeekoulussa (Høgskolen i Sørøst-Norge).
– Kristiansand: Portal forlag, 2016.	Kuusi pikku raamatunkirjaa kvääniksi
IKO-forlaget har gitt ut en serie bibel-billedbøker for barn med tekst av Kari Lilleaasen.	IKO-forlaaki oon antanu ulos raamattu-kuvakirjoi lapsii varten joissa tekstin oon kirjoittannu Kari Lilleaasen.
Nå er de kommet i kvensk språkdrakt etter initiativ av Porsanger menighet, som fikk innvilga støtte fra Kommunal- og moderniseringsdepartementet til oversettelse og utgivelse.	Nyt kirjat oon präntätty kans kvääniksi. Porsangin seurakunta sai kuurttoo Komunaali- ja uuistusdeparttementilta ette käänttäät ja anttaat ulos kirjat.
Det er i alt seks bøker med klassiske Jesus-fortellinger fra Det nye testamente, oversatt av Terje Aronsen.	Terje Aronsen oon kääntäny kirjat. Se oon yhtheensä kuusi kirjaa joissa oon klassiset Jeesus-muistelukset Uuesta testamentista.
Tekstene er korte, og de fargerike illustrasjonene av Gro Thorvaldsen Rykkelid er stiliserte, med personenes følelsesuttrykk tydelig markert, slik vi kjenner det igjen fra tegneserier.	Gro Thorvaldsen Rykkelid oon tehny värikkhäät kuvat, jokka oon stiliseeratut ja näytethään selvästi persooniitten tuntheet, justhiin niin ko met muistama hänen kuvat muissa kuvaraioissa.
Bøkene passer godt til høytlesing for et lite barn på et fang, men kan også leses på egen hånd av elever fra første til tredje klasse.	Kirjat passathaan hyvin ette lujethaan sylilapsile, mutta kans 1.-3. klassilaiset koulussa saatethaan lukkeet kirjoi omin käsin.
Jeesus ja Bartimeus [Jesus og Bartimeus].	Raportti suomen kielestä toisena kielenä koulussa
Jeesus ja kiitolinen samarialainen [Jesus og den takknemlige samaritan].	Mutta oppiijoitten määrä oon menny siitä alkkain alas käsin.
Jeesus ja lapset [Jesus og barna]. Jeesus ja Sakkeus [Jesus og Sakkeus].	Nyt oon vähemän oppiijoita jokka aloitethaan oppimhaan suomee/kväänii, ja monet kans heitethään pois.
Jeesus kyllältäa viis tuhatta [Jesus metter fem tusen]. Jeesus tyventtää myrskyn [Jesus stiller stormen].	Kouluvuona 2001/2002 oli oppiijoitten määrä 1073, ja vuona 2014/2015 se oli 582, jajettunna 67 eri koulun kesken.
Kan bestilles fra Biblioteksentralen.---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------	Opetusdirektoraatti antoi tutkimusinstitutti Norutille tehtääväksi tutkiit syitä siihen ette mitä vasten oppiijoitten määrä oon menny alaskäsin.
Kartlegging av årsaker til frafall fra finsk som andrespråk. Norut Rapport 14/2015.	Norutin Raportissa 14/2015 selvitethään sitä työtä mitä het oon tehnheet, ja kans probleemiita, tappoi, analyysii ja resyltaattii.
59 laittaa. Rapport om finsk som andrespråk i skolen	Daattan kokkoomisen tehthiin maikuussa-septemperikuussa 2015.
I Norut Rapport 14/2015 gjør de rede for kartleggingsarbeidet de har gjort, med problemstillinger, metoder, analyse og resultater.	Siinä tehthiin kyselyn kouluin rektoriile ja suomen kielen opettaajiile, vanhiimiile ja oppiijoile viiessä valitussa koulussa.
De viktigste er mangelfull informasjon fra skoleeier til foreldre om rettigheter og tilbud, lærerrekruttering og lærerkompetanse, finskfagets plass i timeplanen (timer tas ofte fra andre fag) og mindre motivasjon hos elevene når de har ikke har personer å snakke med eller miljøer å praktisere språket i etter skoletid.	Tutkimuksessa tullee esile ette monet assiit vaikutethaan: vanhiimet ei saa tiettoo koulusta oikkeuksiin ja tarjonan ympäri, opettaajarekryteerinki ja opettaajakompetansi, suomen kielen paikka tiimaplaanassa (tiimat otethaan ussesti jostaki toisesta faakista), ja oppiijoitten motivasjuuni ko het ei saata puhhuut kenenkhään kans tahi ei ole miljöötä missä praktiseerata kieltä koulun jälkhiin.
Kartlegging av årsaker til frafall fra finsk som andrespråk. Norut Rapport 14/2015.	Raportin saatat lukkeet netissä: http://norut.no/sites/default/files/norut_rapport_14-2015.pdf
Leonhard Seppala – gullgraver, hundekjører og folkehelt	Leonhard Seppala – kullankaivaaja, koirala ajaja ja kansansankari
Mange kvener utvandra til USA og Canada.	Monet kväänit siirythiin Amerikkhaan ja Kanadhaan.
De gjorde det av samme årsak som andre emigranter: de ville sikre levebrød og utkomme, og reiste dit de hadde hørt det kunne være gode utsikter.	Het tehthiin sen samasta syystä ko muutki emigrantit: het haluthiin sikkarin elämänleivän ja toimheentulon, ja reisathiin sinne missä het olthiin kuulheet ette oon hyvät olot.
Så også Leonhard Seppala (1877-1967) fra Skjervøy i Nord-Troms, som i 1900 dro til Nome i Alaska, en gruveby med rike gullforekomster.	Niin teki kans Leonhard Seppala (1877-1967) joka oli pois Kieruasta, Pohjais-Tromssasta. Hän lähti vuona 1900 Alaskhaan, paikkhaan nimeltä Nome.
Opprinnelig var det meningen å vende tilbake til Norge etter en tid, men han ble værende for godt i det nye landet.	Se oli kruuvakaupunki jossa oli paljon kulttaa. Ensisti hänelä oli meininki palata takaisin Norjhaan, mutta hän asettuiki maahan.
Han hadde arbeid i gruveindustrien, men fikk etter hvert ry som en dyktig hundekjører og hundeoppdretter, med alle nødvendige vinneregenskaper i konkurranser.	Hän työteli kruuvaindustriissa, mutta vähitellen hänen alethiin tietämhään seppänä ajamhaan koirila ja kans kasvattamhaan niitä. Hänelä oli kaikki tarpheeliset ominaisuuet ette voittaat kilpailuita.
Virkelig legendarisk ble han etter sin innsats for å bringe serum til difterisyke barn i Nome under en epidemi vinteren 1925, da han og flere andre kjørere frakta medisin med hundespann over en lang strekning under ekstreme værforhold.	Hänestä tuli legendaarinen ko hän kuljetti seerumii Nomheen lapsile joila oli difterii. Tämä tapattui epidemiin aikana talvela vuona 1925, ko hän ja monet muut ajajat frahathiin medisiinii koirakelkala pitkii matkoi ekstreemissä säässä.
Boka skildrer hvordan hundeløpsporten ble en arena for kamp om ære, berømmelse og økonomisk vinning, med bånd til reklameindustri og film.	Kirjassa kuvathaan kuinka koirakilpailusportista tuli kilpailun ja kunnian areena. Sillä sai ihailuu ja ekonoomista voittoo, ja se oli tie reklaami-industriihin ja filmhiin.
Sepp hevda seg godt også her.	Sepp pärjäs hyvin myös tässä.
Han hadde sans for å være i rampelyset og iscenesette sin egen person, gjennom f.eks. reklameoppdrag og foredragsturnéer.	Hän osas olla ramppivaloissa ja tuoa esile oman persoonan esim. reklaamiissa ja muistelusturneela.
Forfatter Nina Kristin Nilsen har gjort grundige studier i et stort kildemateriale og har hatt tilgang til Sepps upubliserte selvbiografi fra 1958.	Kirjailiija Nina Kristin Nilsen oon tehny perustheelissii tutkimuksii joissa hän oon käyttäny suurta lähetmateriaalii. Hän oon saanu käytthöön Seppalan omabiografiin joka oon vuoelta 1958, ja jota ei ole annettu ulos.
Boka er redigert i bolker rundt de forskjellige stadiene i Sepps liv, og de mange fotnotene til tross er den lettlest og spennende, med korte setninger og interessevekkende illustrasjoner.	Kirjan sisälyksen oon jajettu eri oshiin joissa kuvathaan Seppalan elämää eri aijanjaksoina. Kirjan oon helppo lukkeet, se oon jännittäävä, ja siinä oon lyhykäiset sätningit ja interesantit kuvat.
Forfatteren tar seg iblant den frihet å skildre hendelsene fra hovedpersonens perspektiv, og sammen med bruken av historisk presens bidrar det til et inntrykk av autentisitet og tilstedeværelse: «Den 7. januar 1927 har Leonhard på seg lys pelsparkas…»	Muutamasti kirjailiija kuvvaa tapattummii pääpersoonan perspektiivistä käsin. Hän käyttää histoorialista preesenssii, ja se anttaa tottuuenmukhaisen tuntheen: «7. päivä januaarikuuta vuona 1927 oon Leonhardla päälä vaalee peski (pelsparkas)…»
Leonhard Seppalas kvenske bakgrunn er et tilbakevendende tema i boka.	Leonhard Seppalan kväänitavusta oon tärkkee teema kirjassa.
Familiehistorie og oppvekstmiljø blir belyst, og det kommer f.eks. fram at spørsmålet om å skifte etternavn - til et mer standardisert, nøytralt klingende navn - diskuteres blant de kvenske emigrantene.	Kans perethistoorian ja kassuumismiljöön ympäri muistelhaan. Tullee kans esile ette kvääniemigrantit hunteerathiin vaihettaat sukunimen, niin ette nimi olis enämen tavalinen ja nöytraali.
I bokas register er ´kvener´ og ´kvensk´ oppslagsord, og i et tillegg dokumenteres hele rekken av konkurranser som Leonhard deltok i, pluss en imponerende liste over minnesmerker, konkurranser og priser med Seppala-tilknytning.	Kirjan rekisterissä oon hakusanoina ´kväänit´ og ´kvääni´. Lisäksi muistelhaan usseitten kilpailuitten ympäri joissa Leonhard oli myötä, sekä muistomerkkiin, kilpailuitten ja palkinoitten ympäri jokka liitythään Seppalhaan.
Nina Kristin Nilsen: Sepp: en biografi om Leonhard Seppala.	Kuinka valittemma nimen lapsele, ja mikä oon oikkee kirjoitustapa?
Cappelen Damm, 2017----------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Namn i det fleirspråklege Noreg.	Artikkelikokohoonpano Namn i det fleirspråklege Noreg (2015) kattothaan paikannimmii, ihmisten nimmii ja sukunimmii eri vinkkeliistä ja hunteerathaan ette mitä probleemiita niihin liitythään.
Historisk og språkleg opphav blir gjort greie for, og spørsmål som gjeld normering og offentleg bruk (skilting, kart) blir drøfta.	Kirjassa selvitethään nimmiin histoorialista ja kielelistä alkupörrää, sekä hunteerathaan normeerinkkii ja ylheistä käyttöö (kyltit, kartat).
I kvensk/norskfinsk samanheng kan bidraga frå Irene Andreassen (Kvenske stedsnavn i Norge), Gulbrand Alhaug/Minna Saarelma (Møte mellom to ulike namnesystem – det finske og det norske) og Anna-Riitta Lindgren (Personnavn på tre språk i Nordreisa) ha særleg interesse.	Ko hunteerathaan kvääniin/pohjassuomalaissii nimmii, niin nämät artikkelit saatethaan olla eriliikaisen interesantit: Irene Andreassen (Kväänin paikannimet Norjassa / Kvenske stedsnavn i Norge), Gulbrand Alhaug/Minna Saarelma (Kaksi nimisysteemii kohathaan – suomalainen ja norjalainen / Møte mellom to ulike namnesystem – det finske og det norske) ja Anna-Riitta Lindgren (Kolmikieliset persoonanimet Raisissa / Personnavn på tre språk i Nordreisa).
Men heile boka byr på spennande lesnad, også om namn og namnebruk som gjeld samisk, romani, skogfinsk og teiknspråk.	Mutta koko kirja oon kyllä interesantti, kans se mikä koskee saamenkielissii-, romani-, ja mettäsuomalaissii nimmii, sekä viittomiskieltä.
Nokre enkelttema kan nemnast:	Joitaki teemoi:
byte frå finsk til norsk etternamn på 1900-talet	ko vaihetethiin suomalaisen sukunimen norjalaisheen 1900-luvula
norske stadnamn som har oppstått i område der det har vore snakka samisk og kvensk	norjalaiset sukunimet jokka oon tulheet esile alala jossa oon puhuttu saamee ja kväänii
utanlandsk namnekultur som har påverka namngiving i Noreg	ulkomaalainen nimikulttuuri joka oon vaikuttannu Norjassa ko oon annettu nimmii
namngiving i finsk-norske familiar i dag	nimet suomalais-norjalaisessa perheissä tääpänä
Og visste du at det finst ein ti-på-topp-namnestatistikk for kvenar/norskfinnar for året 1900?	Ja tiesitkö sie ette kvääni-/suomalaisten nimistä vuona 1900 oon olemassa nimistatistikki?
Ifølgje Alhaug/Saarelma er det Marie, Anna, Sofie og Ida som toppar lista for kvinnene sitt vedkomande, medan Johan, Karl, Hans og Isak er dei vanlegaste mannsnamna.	Alhaug/Saarelma jälkhiin oon nimet Marie, Anna, Sofie ja Ida olheet eniten pietyt vaimoin nimet, ko taas Johan, Karl, Hans ja Isak oon olheet tavaliset miesten nimet.
Boka har i alt 13 artiklar, dei fleste skrivne av forskarar tilknytt forskningsgruppa «Språk og samfunn» ved Universitetet i Tromsø.	Kirjassa oon 13 artikkelii. Tutkiijat jokka kuuluthaan Tromssan universiteetin -tutkiijajoukkhoon, oon kirjoittanheet usseimat näistä artikkeliista.
Ho inneheld også eit nyttig register over emne, geografiske namn, personnamn og terrengtypar som er behandla i teksten.	Kirjassa oon kans rekisteri assiitten ympäri joita käsitelhään tekstissä, niin ko teemat, geograafiset nimet, ihmisten nimet ja maastotyypit.
Redaktørar er Gulbrand Alhaug og Aud-Kirsti Pedersen.	Redaktöörit oon Gulbrand Alhaug ja Aud-Kirsti Pedersen.
Namn i det fleirspråklege Noreg. – Oslo: Novus forlag, 2015.	Päivän sana meänkielelä ja kahelakymmenelläneljälä muula kielelä
Forfatteren, forlagsmannen, presten og språkforskeren Bengt Pohjanen er den store pioneren i arbeidet med å skriftfeste og videreutvikle meänkieli som sjølstendig språk.	Kirjailiija, forlaakimies, pappi ja kielentutkiija Bengt Pohjanen oon suuri piuneeri siinä työssä ette meänkielen kirjoituskieltä kehitethään ja meänkieltä ittenäisenä kielenä eistethään.
Han er fra Kassa i Pajala i svensk Tornedalen og definerer seg som et trespråklig grensemenneske.	Pohjanen oon pois Ruottin Tornionlaksosta, Pajalan Kassan kylästä. Hän defineeraa ittensä kolmikieliseksi rajaihmiseksi.
For grensemennesket er grensa ikke en strek og et skille, men et rom som åpner opp for verden på den andre sida.	Rajaihmiselle raja ei ole tyhä streekki tahi jotaki mikä erottaa, mutta paitti tila joka avvautuu mailmhaan mikä oon rajan toisela puolela.
Han har en lang rekke utgivelser bak seg: romaner, skuespill, sakprosa, grammatikkverk og ordbøker og bøker om ortodoks tro.	Hän oon antanu ulos paljon: romaaniita, näyttämäpelliitä, assiipruusaa, grammatikkii ja sanakirjoi, ja kirjoi ortodoksisen uskon ympäri.
Karkaavia runoja – Flyende dikter er ei samling kortdikt utgitt i 2015.	Karkaavia runoja – Flyende dikter oon kokhoonpano jossa oon lyhykäissii runnoi eli diktiitä, ja sen oon annettu ulos vuona 2015.
Diktene ble skrevet som ei dagbok i løpet av 2012, ett for hver dag.	Runot oon kirjoitettu vuoen 2012 aikana. Kirja oon niin ko päiväkirja, yksi runo jokhaista päivää varten.
Men språkmannen Pohjanen nøyde seg ikke med det.	Mutta kielimies Pohjanen ei ollu tytyväinen tyhä siihen.
Han oversatte diktene fra meänkieli til svensk, publiserte enkelte av dem på facebook og fikk dem tilbake i ny språkdrakt fra venner og følgere med andre morsmål.	Hän käänsi meänkieliset runot ruottiksi ja antoi muutamppii niistä ulos facebookissa, ja hänen ystävät ja kuoraajat käänethiin näitä runnoi omile äitinkielile ja lähätethiin hänele takaisin.
Resultatet er blitt ei vakker bok der teksten på meänkieli og svensk er trykt side om side, med ujevne mellomrom tilføyd oversettelser på all verdens språk, fra Sveriges fem minoritetsspråk til hviterussisk, tigrinja og luxemburgisk.	Tästä syntyi kaunis kirja jossa meänkieliset ja ruottinkieliset tekstit oon vieritysten, ja välistä muilaki mailmankielilä, alkkain Ruottin viiestä minoriteettikielestä ja kiini valkoryssän, tigrinjan ja luxemburgin kielheen.
Diktene er som japanske haiku – tankevekkende øyeblikksbilder av dyr, natur og hverdagslige hendelser.	Runot oon niin ko japanilaiset haiku -runot – hetkelissii kuvvii elläimiitten, luonon ja päivälisten tapattumiitten ympäri jokka herätethään tuntheita.
Boka er et funn for språk- og poesielskere, men kan også fungere som ei lesebok for dem som vil gjøre seg bedre kjent med språket meänkieli.	Kirja oon rohki interesantti niile jokka rakastethaan kieltä ja puesiita, mutta kans lukukirjaksi niile jokka haluthaan opastuut meänkielen kans.