Varangerhuset er en enestående hustype som er med på å prege landskapet i Varanger.	Varenkintalo oon uniikki talotyyppi Varenkissa. Se oli talo, jossa oli asumasija ja navetta saman katon alla.
I tillegg kunne det være skjå, lagerrom, badstue, bakeri, brønn og butikk eller annen næringsvirksomhet knyttet til huset.	Lisäksi talon yhtheyessä saattoi olla kaja, laakerihuone, sauna, paakarihuone, kaivo ja kauppa tahi muita näärinkitoimia.
Rommene var bundet sammen av en indre midtgang.	Sisälä talossa oli huonheitten välilä gangi.
Dette er et særtrekk ved Varangerhuset.	Tämä oon se mikä tekkee Varenkintalosta erityisen.
Varangerhuset er et viktig kulturminne.	Varenkintalo oon tärkiä kulttuurimuisto.
Det er en egenartet byggeskikk, og representerer en gjenstående del av Finnmarks førkrigsbebyggelse.	Talon pykäthiin erityiselä tavala, ja siitä näkkee minkälaiset Finmarkun pytinkit olthiin ennen sottaa.
Kombinasjonshus finnes flere steder i verden, men Varangerhuset skiller seg ut.	Tämmösiä taloja oon kans muuala mailmassa, mutta Varenkintalo oon erilainen ko muut talot.
Det har fått sin spesielle form gjennom kulturpåvirkning er og historisk utvikling.	Varenkintalossa oon erityinen malli. Siihen oon vaikuttannu alan histooria ja eri kulttuurit.
Husets mangfoldige løsninger var tilpasset klima og topografi.	Talo oli monipuolinen, ja siinä otethiin huomihoon kliiman ja topografian.
Varangerhuset er en verdifull kulturarv for kvener/norskfinner og den øvrige befolkningen i området.	Varenkintalo oon tärkiä kulttuuriperintö kvääneile/norjansuomalaisile ja kans muule alan väele.
Fire hovedtyper av Varangerhuset er beskrevet av Håvard Dahl Bratrein.	Håvard Dahl Bratrein kirjottaa Varenkintalon neljän päätyypin ympäri.
Disse hustypene er utviklet gjennom 1800- og 1900-tallet.	Nämät talotyypit oon pykätty 1800- ja 1900-luvula.
I utstillingen kan vi se noen av rommene som er typiske for Varangerhus;	Tässä näyttelyssä näemä muutampia tyypilisiä Varenkintalon huonheita;
stue, kjøkken, redskapsbod, mellomgang, fjøs og badstue.	tuvan, köökin, työkaluhuonheen, väligangin, navetan ja saunan.
Vår modell av Varangerhuset viser tidsperioden fra rundt 1930 til 1950-tallet.	Tämä meän Varenkintalon modelli näyttää aikaperioodin, mikä oon nuin 1930-luvulta kiini 1950-luvule.
Finstua var til pynt, mens kjøkkenet var oppholds- og arbeidsrom til matlaging, lineegning og bøting av garn.	Köökissä olthiin arkisin. Kööki oli työhuone, missä tehthiin ruokaa, syötethiin liinoja ja paikathiin verkkoja.
Mellomgangen var fylt av utstyr til bruk i fjøs og kjøkken, og bandt sammen fjøset med boligdelen.	Väligangissa säilytethiin tavaroita, joita käytethiin navetassa ja köökissä. Gangi yhisti navetan ja asumasijan.
Huset viser funksjon og tradisjon.	Näemä kans talon funksuunin ja tradisuunin.
Vi ønsker å vise noe av hverdagslivet fra en tid da folk fortsatt drev kombinasjonsbruk med jordbruk, fiske og annen virksomhet.	Met haluama näyttää jotaki siitä arkipäiväsestä elämästä siihen aikhaan, ko ihmiset vielä saathiin toimheentulon maanpruukista, fiskusta ja muista toimista.
«Fordelen med Varangerhuset var at det var god plass, vi hadde fri utsikt, og kunne se når de andre var ute.	«Varenkintalossa oli paljon sijjaa, sieltä oli hyä näkymä, ja met saatoima nähä koska toiset olthiin ulkona.
Bak huset var vi ute i marka.	Talon takkaa pääsimä suorhaan luonthoon.
Vi gikk på ski opp på fjellet for å få renne og hoppe.	Met hihtasimma ylös tunturhiin jossa saima tyyrätä ja hypätä sivakoila.
Det var mørkt om vinteren, ikke gatelys, og lite lys i husan, men vi var ute hele tida.	Talvela oli pimiä, ei ollu katunäköjä, ja vaan vähäsen näköä sisälä talossa, mutta met olima koko aijan ulkona.
Jeg kan ikke huske at det var dårlig vær.	Mie en muista ette olis ollu huono sää.
Om sommeren badet vi i elva, der det var stillestående vann.»	Kesälä met uima ylhäälä joessa, sielä missä vesi oli tyen.»
Takk til alle bygdelagene, informanter og givere i forbindelse med Varangerhusprosjektet!	Kiitos kaikile kylälaakile, informaatile ja lahjanantajille, jokka oon olheet myötä Varenkintalo-prosektissa!
Kvensk oversettelse: Kainun institutti - Kvensk institutt.	Kvääninkielinen käänös: Kainun Institutti - Kvensk institutt
Helbilde nytt bad i fjøset: Bonytt/Norsk Folkemuseum.	Kuva, uusi pesohuone navetassa: Bonytt/Norsk Folkemuseum,
Utstillingen er finansiert av: Barentssekretariatet og Kommunal- og moderniseringsdepartementet.	Näyttelyä varten oon saatu rahhaa täältä: Barentsinsekretariaatti ja Komunaali- ja uuistusdepartementti
«Og stua ble brukt til kvinneforeningsmøter og hvis de fikk besøk i fra Sør-Varanger»	«Ja tuppaa käytethiin sillon ko kvinneforeeninki kokkoontui ja jos het saathiin vierhaita Etelä- Varenkista»
Stua, eller «finstua», var et rom for helt spesielle anledninger.	Siltiki ette talossa oli ahasta, ei tuppaa käytetty niin usiasti.
Selv om det var trangt om plassen i huset, ble stua sjeldent tatt i bruk.	Arkena talon väki ja krannit kokkoonuthiin köökissä. «Fiinitupa» oli juhlia varten.
I hverdagen var det kjøkkenet som var samlingspunktet for familien og naboene.	Sitä käytethiin jouluna, välhiin sunnuntaisin ja ko tuli vierhaita.
Det ble dermed stor forskjell på hverdag og høytid.	Arjen ja juhlan välilä oli sen tähen suuri ero.
«Og så på lillejul, eller på den 22. da ble juletreet satt inn i den største stua som ikke ble brukt annet enn til søndags»	«Ja sitte pikkujouluna, eli 22. päivänä, tuothiin joulupuun suurimphaan tuphaan, jota ei käytetty ko pyhäpäivinä»
Sjelden bruk av finstua gjorde at den kunne stå kald uten oppvarming store deler av året.	Ko fiinituppaa käytethiin harvoin ja sitä ei lämmitetty, niin se saattoi olla kylmänä suuren osan vuesta.
noe som var nyttig for gårdene.	Sillä laila säästethiin polttoainetta.
«i stua brukte foreldran å sove om sommeren, og så sov de i kammerset om vinteren.	«Kesälä vanhiimet pruukathiin nukkua tuvassa, ja talvela het nukuthiin nukkumahuonheessa.
For da sparte dem på torva».	Ko sillä laila het säästethiin turvetta».
«Ja, det var møtestedet for folk …	«-Joo, sielä ihmiset kokkoonuthiin …
det var en form for kultur.	se oli yhen sortin kulttuuria.
Nu er jo kjøkkenan så små.	Nyt oon köökit niin pienet.
Altså dem sitter i stua nu, men det blir ikke det samme».	Kööki oli talon kokkoontumishuone ja tärkein arkihuone.
Kjøkkenet har vært husets samlingsrom og det viktigste hverdagsrommet.	Ko krannit kylästelthiin, het tulthiin köökhiin, ja het saatethiin istua puukassin päälä ja jua kaffia.
Hit kom naboene innom og kunne sitte på vedkassa med en kaffekopp.	Kööki saattoi olla kans nukkumahuone, missä slagpenkki oli sänkynä.
Kjøkkenet var på mange måter husets hjerte, her var varme og godlukt fra matlaging.	Kööki oli monela tavala talon syän, sielä oli lämmin ja hyä ruan haiju.
Her ble det også gjort ulike arbeidsoppgaver, for kvinner og menn.	Köökissä kans tehthiin erilaisia töitä, sekä vaimoitten ja miehitten töitä.
I tillegg til matlaging og håndarbeid, kunne det bøtes garn og egnes line.	Sielä tehthiin ruokaa ja käsitöitä, paikathiin verkkoja ja syötethiin liinoja;
«Vi egna lina, hjemme inne i kjøkken.	«- Met syötimä liinoja, kotona sisälä köökissä.
Ja, kjøkkenet og gangen og, når det var kaldt.	Joo, köökissä ja gangissa kans, ko oli kylmä.
Og når det var varmt om våren og sånn, så egna vi ute.»	Ja sillon ko oli lämmin, niin ko kevhäälä, met syötimä ulkona.»
Noen ganger var kjøkkenet det eneste rommet på gården som ble varmet opp.	Köökiuunin lämmitethiin turpheela, ko Varenkissa löyty enämen turvetta ko puita.
Varmekilden var ofte kombinert med tørkemuligheter.	Muutamisti kööki oli talon ainua huone, minkä lämmitethiin.
På gamle komfyrer var det en stang foran der håndklær kunne henge til tørk.	Vanhoissa komfyyrissa oli etupuolela tanko, johon saattoi henkastaa hantuukin ette kuivuu.
I tillegg var det gjerne en snor eller stativ over ovnen som ble brukt til klestørk.	Lisäksi uunin ylipuolela oli naru tahi statiivi, johon kans saatethiin henkastaa vaattheita.
«Og når alle guttan kom fra sjøen når dem fiska lodde i lag, og dem kom hele dungen hjem da, forfrossen og greier, så var det på kjøkkenet, der alt hang fullt av klær til tørk»	«Ja ko kaikki pojat tulthiin mereltä ko het laakissa pyyethiin lottaa, ja het tulthiin koko roikka kothiin, kylmetyksissä ja sillä laila, niin kaikki vaattheet henkastethiin köökhiin ette kuivuva»
Varangerhusene var bygget uten hel kjeller.	Varenkintalossa ei ollu isoa kellaria.
Derimot kunne kjøkkenet ha en luke i gulvet ned til et kjellerrom, der man oppbevarte mat.	Sen sijhaan saattoi köökin laattiassa olla luukku alas kellarihuonheesseen, missä säilytethiin ruokaa.
Familiene var gjerne selvforsynt med melk.	Kalanpyytö ja maanpruuki antoi monenlaista ruokaa.
Dette ga andre produkter som rømmekolle, eller på lokaldialekten.	Talossa oli elläimiä, ja lisäksi viljelthiin pottuja, kaalia ja raparperia.
Rømmekolla ble satt i store trebutter, kalt rømmekollebunk/fiilibunkki.	Perheelä oli maitoa omasta takkaa, ja siitä tehthiin fiiliä tahi muita ruokia.
Fiili er syrnet melkekultur som har vært vanlig i Norden.	Fiilin panthiin suurheen puuastihaan, eli fiilipunkkhiin.
I Finnmark var det to typer rømmekolle.	Finmarkussa oli kahenlaista fiiliä.
Kvenene brakte med seg sin seige bakteriekultur på sin lange reise til Finnmark på 1700- og 1800-tallet.	Ko kväänit siirythiin Finmarkkhuun 1700- ja 1800-luvula, niin het tuothiin myötä heän oman sitkiän bakteerikulttuurin.
Den norske rømmekolla var kortere og mer geléaktig i konsistensen.	Norjalainen fiili oli lyhykäisempi ja enämen niin ko gelé.
I filmen på kjøkkenveggen finner du oppskrift på rømmekolle.	Filmissä, minkä näjet köökin seinälä, oon fiilin resepti.
I vinduskarmen finner vi trekk fra kvensk byggeskikk.	Köökin klasinkarmi oon yksi esimerkki kväänitten rakenustavasta.
Her ser du skråstilte vindusbrett som holdt kondens og vann borte fra vinduene.	Viinot klasiprätät piethiin kondensin ja veen poissa klasista.
Det sies også at de skrå vinduskarmene skyldtes l æ stadianismen som ikke tillot blomsterpotter og pynt i vinduskarmene.	Sanothaan kans, ette se oli lestadianismin tähen ette taloissa oli viinot klasinkarmit, ko lestadianismi kielsi kukkatörpöt ja koristukset klasinkarmila.
Det var ikke mulig å sette noe på de skrå og ofte smale karmene.	Ko karmit olthiin viinot ja kaitaset, niin se oli mahoton panna jotaki niitten pääle.
«Man blir ren, ordentlig ren!»	«Ihmisestä tullee puhas, kunnola puhas !»
I Varanger står badstua i en særstilling, og er en tradisjon med røtter langt tilbake i tid.	Varenkissa sauna oon erityisen tärkiä, ja sillä oon pitkä tradisuuni.
Dette er en kultur vi knytter til den kvenske/finske bosettingen, og som fortsatt står sterkt i dag.	Se oon kulttuuri, minkä kväänit/suomalaiset tuothiin myötä ko asetuthiin tänne.
Bruken har endret seg fra fellesbad i nabolag og bygder, til private badstuer for familien.	Ennen krannit ja kyläläiset saunothiin yhtheisessä saunassa, mutta nyt perheilä oon omat privaatit saunat.
Begrepet sauna brukes også.	Sanothaan kans, ette kväänit Norjassa pykäthiin ensistä saunan, ja sitte pykäthiin talon.
Det har blitt sagt om kvenene i Norge at de bygget badstua før de bygget huset sitt.	Sauna saattoi olla erilänsä, tahi se saattoi olla talon väligangissa tahi navettaosassa.
Først etter 2. verdenskrig begynte det å bli vanlig med utbygde kjellere, som også kunne inneholde badstuer.	Vasta jälkhiin 2. mailmansoan pykäthiin talhoin kellarin, jossa saattoi olla kans sauna.
Badstulime t, eller, er en tradisjon i badstua.	«Saunavasta» tahi «vihta» oon tradisuuni saunassa.
Denne skal man slå seg med over hele kroppen for å øke blodsirkulasjonen.	Sillä lyöhään ommaa kroppia niin ette verenkierto paranee.
Den har og en rensende effekt.	Se kans puhistaa kropin.
I Varanger har det vært vanlig å bruke rogn eller vier.	Varenkissa oon pruukattu käyttää pihlajaa tahi paijua.
De ulike former for badstue er inndelt etter ovnstype.	Erilaiset saunat nimethään sen jälkhiin minkälainen kiuas niissä oon.
Den eldste typen er røykbadstua, som er et rom uten pipe.	Vanhiin saunatyyppi oon sausauna. Se oon sauna, missä ei ole piippua.
Røyken blir sluppet ut gjennom en åpning i veggen eller gjennom døra.	Sausaunassa oon suuri kivikiuas. Kiukhaassa oon kivikasa, ja sen alle sytytethään tulen.
Spor av dette ser vi på museumsanlegget Tuomainengården, som hadde en slik badstue i bruk fram til 1932.	Saun päästethään ulos seinän lunkasta tahi ovesta. Jälkiä tästä näemä Tuomaisentalossa, jossa oli sausauna vuotheen 1932 saakka.
Badstue med ovn og pipeløp kom på 1930-tallet.	Sauna, jonka kiukhaassa oli piippu, tuli käytthöön 1930-luvula.
Utover 1950-tallet ble også den elektriske badstuovnen utbredt.	1950- luvula oli kans elektriskinen saunakiuas tavalinen.
Felles for alle badstuovnene er at steinene magasinerer varmen.	Kaikissa kiukhaissa oon kuiten se sama, ette net säilyttävä lämmön.
Steinkvaliteten er avgjørende for god damp.	Kivet pittää olla hyät, niin ette niistä tullee hyä löyly.
Mørk og malmrik stein er best.	Tumma ja malmirikas kivisortti oon paras.
I dag er den elektriske badstuovnen vanlig både i offentlige bad og i private hus.	Nykyaikhaan oon elektriskinen saunakiuas tavalinen sekä ylheisissä pesopaikoissa ja priivaatissa taloissa.
Likevel er det i dag mange i Varanger som sverger til den vedfyrte ovnen.	Varenkissa monet tykkäävä ette puukiuas oon kuitenki paras.
Det sies at denne ovnen har beste dampen.	Sanothaan ette puukiukhaassa oon paras löyly.
Den viktigste forskjellen på Varangerhus og andre kombinasjonshus er mellomgangen som forbinder bolig og fjøs.	Tärkein ero Varenkintalon ja muitten taloitten välilä oon väligangi, mikä yhisti asumasijan ja navetan.
Man kunne gå fra boligen inn til fjøset, uten å måtte gå ut.	Asumasijasta saatethiin kulkia navetthaan ilman ette piti mennä ulos.
Direkte tilgang til fjøset krevde rene rom, og det var vanlig å ha matter på gulvet i mellomgangen.	Ko kuljethiin suorhaan navetthaan, niin gangin piti olla puhas. Sen tähen väligangissa oli matot laattiala.
Mellomgangen var et oppbevaringsrom for mat, kjeler, gryter, rømmekollebunker og melkespann.	Väligangissa säilytethiin ruokaa, kattiloita, patoja, fiilipunkkia ja maitospannia.
Her kunne det også være brensel, støvler og fjøsklær.	Joissaki Varenkintaloissa oli paakariuuni.
I noen Varangerhus fantes det bakerovner.	Paakariuuni saattoi olla kans väligangissa.
Bakerovnen kunne være tilknyttet mellomgangen og dele pipeløp med ovnen i fjøset.	Nämät paakariuunit olthiin isot, ja niissä saatethiin leipoa monta leipää yhelä kerrala.
Dette var gjerne større bakerovner, hvor man kunne bake opptil 20 mange brød av gangen.	Krannivaimot tulthiin kerran viikossa paistamhaan leipää ommaa huushollia varten.
Disse fungerte som fellesbakerier for nabolaget, der kvinnene stekte brød til husholdningen.	Tääpänä oon usiat väligangit pykätty uuesti, ja nyt sielä saattaa olla ulkogangi, pesohuone tahi nukkumahuone.
I dag har man i flere tilfeller bygget om mellomgangen til yttergang, bad eller soverom.	«Ämmi sai huonheen lisäpytinkistä, väligangista mikä oli asumasijan ja navetan välissä.
«Bestemor fikk et rom i tilbygget, i mellomgangen mellom boligen og fjøsen.	Väligangissa oli ovi ämmin nukkumahuonheesseen. Siinä vieressä oli kans jauhokotti.
Det var dør fra mellomgangen til bestemor sitt soverom.	Sen lisäksi oli suuri huone, jota met kuttuima kesäköökiksi.
Ved siden av var det også et kott til mel.	Nyt siinä oon pesohuone. Kesäköökissä puuhathiin kesälä.
I tillegg var der et stort rom, som vi kalte sommerkjøkkenet.	Tuvan ja köökin, mikkä oon päätalossa, pesthiin ja suljethiin.
På sommerkjøkkenet foregikk alt om sommeren.	Talvela kesäkööki oli maitohuonheena.
Stua og kjøkkenet i hovedhuset ble vasket ned og stengt.	Ämmin huonheen yhistethiin tuphaan, jälkhiin ko ämmi kuoli.
Rommet til bestemor ble en del av stua, etter at hun døde.	Met otima pois seinän, mikä oli tuvan ja ämmin huonheen välissä.
Vi tok ned veggen mellom stua og hennes rom.	Hiljemin otethiin pois seinän navettagangin ja tallin välistä.
Fjøsdelen av Varangerhuset ble hovedsakelig brukt til dyrehold fram til 1970-tallet.	Siihen rakenethiin huonheen muoria varten, ko muori ei kyeny ennää kävelemhään.»
I dag står flere fjøs igjen med samme ytre utforming som før, men innvendig er de fleste ombygd og fornyet til dagens standard.	Nykyaikhaan oon moni navetta ulkoa käsin samanlainen ko ennenki, mutta sisälä oon kaikki pykätty uuesti, niin ette se vastaa päivän standardia.
Fjøset er erstattet med moderne bad, badstue, soverom eller garasje.	Navetan sijasta oon nykyaikhanen pesohuone, sauna, nukkumahuone tahi karaasi.
I fjøset hadde man kyr, og noen hadde hest.	Navetassa ihmisillä oli lehmiä, ja joilaki oli hevonen.
Sauer holdt gjerne til i et frittliggende saue fjøs.	Lamphaat olthiin omassa lammasnavetassa, mikä oli erilänsä.
Flere hadde fjøsgryte, der man kokte mat til dyra.	Monila oli hauepata, jossa keitethiin ruokaa elläimille.
Fiskehoder, tang, eller matrester fungerte som supplement til høy.	Heinitten lisäksi elläimille annethiin kalanpäitä, teppuja tahi ruanloppuja.
Fjøsgryta eller kugryta kunne også kokes på kjøkkenet, eller brukes til andre aktiviteter formål.	Hauepata saattoi olla kans köökissä, ja pattaa saatethiin käyttää muuhunki tarkotuksheen.
En mann forteller at de som barn bada i fjøsgryta.	Yks mies muisteli ette lapsena het kylvethiin hauepaassa.
Kvenene var kjent for sin renslighet, også i fjøset.	Kväänit olthiin siistit, kans navetassa.
Om sommeren, når dyra var ute, ble fjøset vasket grundig og dørene sto åpne for lufting.	Kesälä, ko elläimet olthiin ulkona, navetan pesthiin hyvin ja ovet aukasthiin, niin ette ilma pääsi sisäle.
Dette var også nødvendig når fjøset var bygget sammen med boligen.	Tämän tehthiin sen tähen, ko navetta oli samassa talossa ko asumasija.
Det sies at det var lite fjøslukt i huset.	Sanothiin ette talossa oli vähän navetan haiju.
En tjenestemann hadde vært på besøk i et fjøs i Skallelv.	Yksi palvelusmies oli käyny yhessä navetassa Kallijoessa.
Da han syklet derfra, kom han på at han ikke hadde merket fjøslukt.	Ko hän sykläs sieltä pois, hoksas hän ettei ollu tuntenu navetan haijua.
«Fjøsen ble vasket med sand og grønnsåpe.	«Navetan pesthiin hieala ja soopala.
Kyrne hadde det fint.	Lehmilä oli fiinit oltavat.
Det luktet bare når kyrne hadde gjort fra seg.	Navetassa haisi vaan sillon ko lehmät paskanethiin.
Vi var nøye med det.	Met olima nuukat sen suhtheen.
Kyrne gikk på teppe når de gikk ut og inn.	Lehmät kuljethiin maton päälä ulos ja sisäle.
Teppet ble tatt bort etterpå.	Maton otethiin pois jälkhiin.
Vi hadde ikke samme klærne i fjøsen.	Meilä ei ollu samat vaattheet navetassa.
De hang i fjøsgangen.»	Net henkathiin navettagangissa.»
Fjøs og melking var stort sett kvinnene sitt domene.	Navettatyöt ja lypsäminen oli enimästi vaimoitten hommaa.
Med økt dyrehold, måtte menn også bidra.	Mutta ko tuli lissää elläimiä, piti miehitten olla kans myötä.
«Det var ikke populært da at gubban gikk i fjøsen, det ble nærmest gjort narr av».	«Siitä ei tykätty ette äijät käythiin navetassa, sitä melkheinpä pilkathiin».
Men For flere menn var det naturlig å gå i fjøsen.	Monet miehet piethiin ette se oli luonolinen käyä navetassa.
Mennene hadde oppgaven med å slå jordene, ta torv og slakte dyr.	Miehitten hommaa oli ette niittää, ottaa turpheita ja lahata elläimiä.
Menn måtte stort sett også ta kyrne til okse.	Miehet kans pruukathiin ottaa lehmät myötä sonnin tykö.
Vinduene har blitt betegnet som husets øyne.	Sanothaan ette ikkunat oon talon silmät.
Når man skifter til nye vinduer, skifter også huset sitt utseende.	Ko ikkunat vaihetethaan, niin talon ulkomuoto kans muuttuu.
I det gamle Varanger kan vi spore finske og nordsvenske tradisjoner på vinduene.	Vanhaassa Varenkissa saatama nähä taloitten ikkunoissa suomalaisen ja pohjasruottalaisen tradisuunin.
På flere hus, som Kumpulagården og Hallonengården, ser vi små liggende vinduer i 2. etasje.	Usiassa talossa, niin ko Kumpulantalossa ja Hallosentalossa, oon pienet ikkunat 2. kerrassa.
Disse ligger i linje over de store vinduene i 1. etasje på langfasaden.	Nämät oon linjassa isoitten ikkunoitten ylipuolela, jokka oon 1. kerrassa talon pitkälä fasaadilla.
Et annet typisk trekk var gavlvinduer på boligdelen, som på oversiden av omrammingen hadde en trekantet form.	Toinen tyypilinen träkki oli asumaosan päätyikkuna, jossa raamitten ylisyrjä oli kolmikantin mallinen.
De første glassrutene var håndstøpte.	Ensimäiset ikkunanklasit valethiin käsin.
Glasset hadde ulik tykkelse, det seg ned etter en tid, og ga også liv og variasjon i glasset.	Klasit olthiin eri vahvuset, ja aijan myötä klasi valos alaskäsin. Se teki klasista elävän ja antoi siihen variasuunii.
Gamle hus hadde smårutete vinduer, siden teknikken for å lage store glass enda ikke var utviklet.	Vanhoissa taloissa oli pieniruutuset ikkunat, ko suuria ruutuja ei osattu vielä tehä.
Vindusproduksjonen er totalt endret de siste 50 år.	Ikkunoitten tekeminen oon kokonhansa muuttunu viimi 50 vuen aikana.
Moderne vinduer bygges som to- og trelagsvinduer.	Uuenaikhaset ikkunat oon kahen- ja kolmenkertaset.
Tidligere brukte man innervindu for å hindre trekk.	Aijemin käytethiin sisäikkunaa ette tuuli ei puhala sisäle.
Dette ga også status.	Tämä antoi kans statusta.
Da husmor- og panoramavinduet kom på 1960- og 1970-tallet, ble mange gamle vinduer skiftet ut.	Ko husmor- ja panoraamaikkunat tulthiin 1960- ja 1970-luvula, niin usiat vanhaat ikkunat vaihetethiin pois.
Dette førte til at hele huset mistet sitt gamle opprinnelige preg.	Tämä meinas sitä, ette koko talo mistansi vanhaan ja alkupöräsen tyylin.
Ønsker man den gamle stilen tilbake, er det i dag mulig å få tak i vinduer i gammel stil.	Jos nyt haluthaan sen vanhaan tyylin takasin, niin nykyaikhaan se oon maholinen ette saaha vanhaantyyliset ikkunat.
Om du vurderer å bytte vindu på ditt gamle hus, sjekk først om de gamle lar seg restaurere.	Jos sie meinaat vaihettaa ikkunat sinun vanhaassa talossa, niin katto ensistä jos saatat restaureerata vanhaat ikkunat.
Dette vil bevare det unike særpreget.	Sillon erityinen tyyli säilyy.
Nye vinduer har mye kortere levetid enn de eldre.	Uuet ikkunat ei kestä niin kauvoin ko vanhaat ikkunat.
Gamle vinduer kan vare nesten evig og er som oftest laget av førsteklasses materialer, kjerneved av furu.	Vanhaat ikkunat saatethaan kestää melkhein ikusuuen. Net pruukathiin tehä hyästä materiaalista, pötäjän yinpuusta.
250 år gamle vinduer kan være fullt brukelige.	250 vuotta vanhaat ikkunat saatethaan olla rohki käyttökelposet.
Det er fortsatt mulig å få kjøpt håndlaget glass. Inngangspartiet er husets blikkfang.	Talon sishääntulon tahi porstuan piti olla semmonen ette se tarttuu silmhään.
Det var gjerne ekstra påkostet og forseggjort.	Sen piti olla erityisen fiini ja huolela tehty.
Mange Varangerhus har dører som ofte er to-fløyet fyllingsdør med overlysvinduer.	Monissa Varenkintaloissa oli kahenosanen ovi, niin kuttuttu peiliovi. Oven ylipuolela oli ikkuna.
I enkelte tilfeller hadde også uthusdørene overlysvinduer, slik vi ser på gårder som Tuomainengården og Karakkagården på Skallneset.	Muutamisti oli ulkohuonheen oven ylipuolela kans ikkuna, niin ko esimerkiksi Tuomaisentalossa ja Karakkantalossa Kalliniemessä.
Flere inngangspartier fikk en omramming med en portal med listverk eller søyler som var vanlig fra empirestilen.	Usiasti pääoven koristethiin empiirityyppisillä listoila ja tolpila.
Overlysvinduene ga lys og var med på å skape en monumental virkning i fasaden.	Ylipuolen ikkuna päästi näön sisäle ja teki monumentaalisen vaikutuksen.
I Vadsø by hadde de fleste husene en trapp med gelender opp til inngangspartiet.	Vesisaaressa pruukas taloitten porstuissa olla traput, jossa oli gelenderi.
Dette gjaldt også for mange av Varangerhusene.	Niin oli kans usiassa Varenkintalossa.
Selv om de ikke hadde kjelleretasje, kunne huset ligge i skrånende terreng, som skapte behov for trapper og fremhevet inngangen.	Vaikka talossa ei ollukhaan kellaria, niin talon saatethiin pykätä paikkhaan missä maa oli kaltossa, ja sen tähen tarvithiin traput ja näkyvän sishääntulon.
På eldre hus var det skikk at dørene vendte innover, som skulle vise at gjester var velkomne.	Vanhoissa taloissa pruukathiin ovet aueta sishäänkäsin, ja sillä laila haluthiin näyttää ette vierhaat oon tervettulheet.