Historie 5 – «Den kvænske forberedelsesklasse i Vadsø»	Histooria 5 – «Valmistava klassi kväänile Vesisaaressa»
Enda på 1950-tallet vokste det opp barn som opplevde fornorskingspolitikk i praksis.	Vielä 1950-luvula oli lapsia kekkä vieläki koethiin norjalaistamispolitikkia.
Flere kunne ikke norsk da de begynte på skolen, og fikk heller fikk ikke lov å snakke språket de hadde med seg hjemmefra.	Usiammat ei osanheet norjaa ko het alotethiin koulun, eikä saanheetkhaan puhua ommaa kotikieltä.
Skolen har vært et viktig arena for språkpolitikk.	Koulu oon ollu tähelinen kielipolitikin areena.
I ulike perioder har det betydd både fornorskning og opplæring i morsmål.	Eri aikhoin se oon tarkottannu sekä norjalaistamista ja äitinkielen opettamista.
Etter skoleloven av 1860 ble skoletiden utvidet til 9-12 uker i året og omgangsskole med undervisning hjemme opphørte.	Koululain jälkhiin vuona 1860 kouluaian laajenethiin, ja nyt oli 9-12 kouluviikkoa vuoessa.
Den definerte språkpolitikken sa at «det norske sproget efterhånden bliver undervisningssproget».	Sitte kiertokoulun, missä opettaja reisas kylhiin ja opetti lapsitten kotona, lopetethiin.
Vadsø var definert som et blandet språkdistrikt, først med samisk og norsk, deretter med kvensk.	Vesisaaren defineerathiin sekakielidistriktiksi. Alussa sielä puhuthiin saamea ja norjaa, ja hiljemin sitte kans kvääniä.
I 1863 fikk Vadsø 100 spesidaler for å opprette en «forberedelsesklasse» for kvenske barn.	Vuona 1863 sai Vesisaari 100 speesidaaleria “valmistavaa klassia” varten kväänin lapsile.
I det interkommunale arkivet i Lakselv fins en skoleprotokoll fra byskolen i Vadsø og den kvenske forberedelsesklassen fra 1881 til 1890.	Lemmijoen interkomunaalissa arkiivissa löytyy kouluprotokolla Vesisaaren kaupunkikoulusta ja kväänin valmistavasta klassista vuositten 1881 ja 1890 välilä.
De skulle lære norsk, men barnas talespråk skulle kunne brukes ved undervisningen.	Lapset piethiin oppia norjaa, mutta heän puhekieltä saatethiin käyttää opetuksessa.
Forberedelsesklasser var en del av allmueskolen og elevene var 6-8 år når de begynte.	Valmistavat klassit olthiin osa kansankoulua, ja koululaiset olthiin 6-8 vuotta vanhat ko het alethiin.
Skoletiden ble forlenget for at de kvenske barna skulle lære seg norsk.	Kouluaian tehthiin pitemäksi niin ette kvääninkieliset lapset oppiva norjaa.
De måtte starte ett år før de norske.	Het hääythiin alottaa vuosi ennen norjankielisiä.
Klassen skulle forberede elevene for videre skolegang i middelskolen.	Klassin piti valmistaa koululaiset koulunkäyntiä varten keskikoulussa.
De to første år skulle de lære å lese på morsmålet, i de to neste årene skulle alt settes inn på å lære dem norsk.	Kaks ensimäistä vuotta het piethiin oppia lukemhaan äitinkielelä, ja kaks seuraavaa vuotta olis pääfookus ette het oppiva norjaa.
Det var mye fravær i skolen, både sykefravær og fordi mange var i arbeid.	Koulussa oli paljon poissaoloa, sillon ko lapset olthiin sairhaat tahi työtelthiin.
Det går igjen kommentarer fra lærere om at «de børn der have forsømt alle dage, have været på fiske i værene».	Monet opettajat oon kommenteeranheet ette “lapset kekkä olthiin kaikki päivät poissa, oon soutanheet mertä».
Etter ny skoleinstruks i 1870 ble det opptil den enkelte skolekommisjon hvor mye kvensk som skulle brukes i skolen.	Vuoen 1870 kouluinstruksin jälkhiin jokhainen koulukommisuuni päätti kunka paljon kvääniä piti käyttää koulussa.
Fra 1875 kom det etter forslag fra sognepresten at kvenske barn skulle lære seg å lese på sitt morsmål, deretter to års norskundervisning.	Vuoelta 1875 ehotti kirkkoherra ette kväänilapset piethiin oppia lukemhaan ommaa äitinkieltä, ja sitte oli kaks vuotta norjan kielen opetusta.
I 1880 kom en ny skoleinstruks som innskjerpet tospråklig læring.	Vuona 1880 tuli uusi määräys joka rajotti kaksikielistä opetusta.
Nå skulle samiske og kvenske barn lære seg norsk helst ved andre hjelpemidler, som bilder, framfor eget morsmål.	Nyt saamenkieliset ja kvääninkieliset lapset piethiin oppia norjaa muila apuneuvoila, niin ko kuvitten avula, ei oman äitinkielen avula.
Den kvenske linja ble opphevet i 1912.	Kväänilinjan lopetethiin vuona 1912.
Instruksen ble formelt først opphevet i 1962/63 da Stortinget drøftet dette etter Samekomiteens anbefaling.	Instruksin lopetethiin formellisti vasta vuona 1962/63 ko Isotinka käsitteli tätä Saamenkomitean (Samekomiteen) neuvosta.
Historie 6 – Kven, finlender, norskfinne, etterkommer etter…	Histooria 6 – Kvääni, suomalainen, norjansuomalainen, sen ja sen jälkeläinen...
Selve kvenbegrepet og forholdet mellom kvener-norskfinner og finlendere har vært innfløkt til tider.	Kväänikäsitys ja relasuuni kväänitten/norjansuomalaisten ja suomalaisten välilä oon ajottain ollu monimukkanen.
Det har vært gjenstand for store diskusjoner og debattklimaet har vært hardt.	Siitä oon puhuttu paljon ja debatitten kliima oon ollu kova.
På grunn av fornorskingspolitikken som ble ført fra 1870-tallet og fram til andre verdenskrig, ble kven oppfattet som en negativ betegnelse.	Norjalaistamispolitikin tähen, jonka viethiin läpi 1870-luvulta kiini toisheen mailmansothaan saakka, ihmiset ajatelthiin ette sana “kvääni” oli negatiivinen nimitys.
Noen vegrer seg derfor mot begrepet, og velger å bruke ordet norskfinne eller finskættet istedenfor kven.	Sen tähen muutamat ei halua käyttää tätä nimitystä, ja het haluava käyttää sannaa norjansuomalainen tahi suomensukunen kväänin sijasta.
Samtidig er det mange finlendere som har bodd mesteparten av livet sitt i Norge som kaller seg norskfinner.	Samala monet suomalaiset jokka oon elänheet isoman osan elämästä Norjassa kuttuthaan itteänsä norjansuomalaisiksi.
Da Vadsø norskfinsk-forening startet i 1963, og senere andre foreninger, var det en forening for alle med finsk avstamming, både kvener og nyinnvandrede finlendere.	Ko Vesisaaren Norja–Suomi-seuran perustethiin vuona 1963, ja hiljemin kans muut seurat, niin se oli seura kaikile kekkä oon suomensukuset, sekä kväänile ja äskönsiirtynheile suomalaisile.
Senere har enkelte av foreningene differensiert seg, og det er egne foreninger som jobber for kvenske og norskfinske interesser, i tillegg til foreninger for finlendere bosatt i Norge.	Hiljemin jokku näistä seuroista oon jakkaintunheet, ja tääpänä oon omat seurat mikkä työtelevä kväänitten ja norjansuomalaisten intressitten eestä, niitten seuroitten lisäksi mikkä oon Norjassa asuvia suomalaisia varten.
De fleste lokallagene har medlemmer fra alle gruppene representert og skiller ikke på tilhørighet.	Usiammissa paikalislaakissa oon jäsenet kaikista joukoista, ja näissä ei eroteta ette mihin joukkhoon kukaki kuuluu.
De tre største landsdekkende organisasjonene er Norske kveners forbund stiftet i 1987, Norsk-finsk forbund etablert i 1982, og Kvensk finsk riksforbund dannet i år 2000.	Kolme issointa maantäkkävää liittoa oon Ruijan kvääniliitto, minkä perustethiin vuona 1987, Norjalais-suomalainen liitto, minkä perustethiin vuona 1982, ja Kveeni Suomi liitto, minkä perustethiin vuona 2000.
I dag er det et definisjonsspørsmål hvem som er kvener – ekteskap over tidligere etniske grenser har gjort befolkningen mye mer blandet.	Tääpänä oon definisuunikysymys ette kekkä oon kväänit – avioliitot entisten etnisten rajoitten yli oon sekottanheet väen.
Det blir et valg for den enkelte, og flere familier opplever at de definerer seg ulikt;	Siitä oon tullu jokhaisen oma valinta, ja monissa perheissä ihmiset defineeraava ittensä eri tavala;
de eldste kaller seg kanskje norsk, de yngste oppfatter seg kanskje som same eller kven.	vanhimet kuttuva ittensä piian norjalaisiksi, nuorimat kattova ittensä piian saamelaisiksi tahi kvääniksi.
For mange, særlig de yngre, er det ikke et mål å definere seg som én ting, de operer med ulike identiteter samtidig eller til ulike tider.	Monele, olletikki nuorile, mooli ei ole defineerata ittele tyhä yhen identiteetin. Heilä oon erilaisia identiteettiä samala tahi eri aikhoin.
Felles for mange er at de etter hvert blitt stolte av sin bakgrunn, og har bevisst valgt å føre den kvenske arven videre.	Monele oon yhtheistä se ette het aian myötä oon tulheet ylpeiksi omasta taustasta, ja het oon tietosesti valinheet viehä kväänin perinön etheenpäin.
Samtidig flytter stadig nye finlendere og finskættede til Nord-Norge.	Samala siirtyvä usiammin ja usiammin uuet suomalaiset ja suomensukuset Pohjas-Norjhaan.
Fra 1990-tallet mest helsepersonell og bygningsarbeidere, men også andre yrker.	1990-luvulta saakka enniimiten tervheyen työntekijöitä ja rakenustyöntekijöitä, mutta kans muitten ammatitten työntekijöitä.
De kommer hit på grunn av arbeidsledighet eller for å jobbe en kort periode – helsepersonell ofte bare noen uker eller måneder av gangen.	Het tuleva tänne työttymyyen tähen tahi tekemhään työtä lyhkäiseksi aiaksi – tervheyen työntekijät usiasti tyhä muutamaksi viikoksi tahi kuukaueksi.
Vi er tilbake til de gamle sesongvandringer, men kanskje blir også noen av disse værende?	Meilä oon taas entiset sesonkivaelukset, mutta piian kans joku näistä jääpi asumhaan?