Nordavinden og solen diskuterte en dag hvem av de to som var den sterkeste, da de så en reisende som passerte forbi innhyllet i en tung kappe.	Pohjaistuuli ja aurinko puhuthiin yks päivä sen ympäri ette kumpi heistä oli lujjiin ko het nähthiin reisumiehen joka meni sivvu ja jolla oli raskas kaapu päälä.
De ble da straks enige at den første av dem som lyktes i å få ham til å ta av seg kappen han bar, skulle regnes som den sterkeste.	Het päätethiin ette se kuka ensisti jaksaa saaha häneltä kaavun pois päältä oon lujjiin.
Nordavinden satte i gnag å blåse så sterkt han kunne, men dess mer han blåste, dess mer tyllet den reisende kappen rundt seg.	Pohjaistuuli puhalsi kovin ja mitä enämen hän puhalsi sen enämen mies pani kaavun niin ette tyhä nokka ja silmät nävythiin.
Slik at til slutt måtte den stakkars nordavinden gi opp.	Niin lopuksi pohjaistuuli riepu piti anttaat ylös.
Da begynte solen å stråle med all sin varme og straks tok den reisende kappen av seg.	Silloin aurinko alkoi paistahan kaikkiin lämpimiimmin ja reisumies pani kaavun varsin pois.
Slik ble nordavinden tvunget til innrømme at solen var den sterkeste av de to.	Sillä laila pohjaistuulela oli pakko myönttäät ette aurinko oli heistä lujjiin.