Karine og den forsvunne regla	Karine ja kađonu loru
Arven	Perintö
Karine besøker bestemor Margrethe på gamlehjemmet.	Karine kyläilee Margrethe-ämmin tykönä vanhoittenkoissa.
– Jeg visste det ikke da, men dette var en av de siste gangene jeg møtte bestemor.	–Mie en tieny sitä silloin, mutta tämä oli yksi viimisistä kerroista ette kohattelin ämmii.
Men før hun døde ga hun meg en helt spesiell arv.	Mutta ennen ko hän kuoli hän antoi minule erilaisen perinön.
Karine og Kine bor i Børselv, en liten bygd langt nord i Norge.	Karine ja Kine asuthaan Pyssyjovessa, pienessä kylässä kaukana pohjaisessa Norjassa.
Den er litt spesiell.	Se oon vähän eriskumhainen.
Mange i bygda snakker et annet språk en norsk.	Moni kyläihminen puhhuu muuta kieltä ko norjaa.
Det kalles kvensk.	Sen nimi oon kvääni.
Både Karine og Kine kan snakke litt kvensk.	Sekä Karine ja Kine saatethaan puhhuut vähän kväänii.
Men ellers er de som unge jenter flest.	Mutta muutoin het oon niin ko usheimat nuoret tyttäret.
De liker å pynte seg, og høre på musikk.	Het tykäthään pyntätä ittensä, ja kuunela musikkii.
Starten	Se oon kesä.
Karine og Kine lager musikk hjemme i Børselv.	Karine ja Kine tehhään musikkii kotona Pyssyjovessa.
De drømmer om å spille inn en låt på cd. –Men hvordan skal vi få til en tekst til låten?	Het unistelhaan siitä ette pelata sisäle lootin cd:heen. –Mutta kunka met saatama tehhä laulun tekstit?
Vi fikk jo ikke til noe i går.	Met emmä pystynheet mihinkhään eilen.
Kanskje vi kan bruke noe som allerede er laget?	Piian met saatama pittäät jotaki mikä oon jo tehty?
Men det må være noe med rytme, tenker Karine	Mutta se häyttyy olla jotaki missä oon rytmi, ajattellee Karine.
Det er morgen.	Se oon aamu.
Karine våkner av høye lyder ute på gårdsplassen.	Karine herrää kovhiin äänhiin mikkä oon ulkkoo siljola.
Hun åpner vinduet.	Hän aukaisee klasin.
Det er pappa som jobber.	Se oon pappa joka työtelee.
– Hvor du bråker, sier Karine.	–Sie mellastat niin paljon, Karine sannoo.
– Jeg bråker ikke, svarer pappa.	–Mie en mellasta, pappa vastaa.
– Er du våken allerede?	–Oletko sie jo valvheila?
Skal vi dra til Lakselv i dag?	Menemäkö Lemmijokheen tääpänä?
–Okei.	–Okei.
I bilen tenker Karine på bestemor.	Piilissä Karine ajattellee ämmii.
Da hun bodde hjemme, fortalte hun mye fra gamle dager.	Ko hän asui kotona, hän muisteli paljon vanhoista aijoista.
Spennende ting som nesten ingen vet om. Noe sånt hadde vært fint å få med i låten.	Jännittääviitä assiita mistä kohta kukhaan ei tiä. Jotaki semmoista olis hyvä olla myötä loothiin.
– Det må vi få til, tenker Karine.	–Sen häymä saaha aikhaan, Karine ajattellee.
I Lakselv drar Karine rett på biblioteket.	Lemmijovessa Karine mennee suorhaan biblioteekkhiin.
Damen bak skranken smiler til henne.	–Hei, mie hajen joitaki kväänin kirjoi, hän sannoo.
– Hei, jeg leter etter noen kvenske bøker, sier hun	–Se ei ole sikkari ette meilä oon kovinkhaan paljon kväänin kirjoi, hän vastaa.
Kanskje jeg likevel kan finne noe her, tenker Karine og ber damen lete.	–Piian mie kuitenki saatan löyttäät jotaki täältä, Karine ajattellee ja kyssyy jos vaimo saattaa hakkeet.
Hun finner noen bøker som de blar gjennom.	Hän löyttää joitaki kirjoi mikkä het plaarathaan läpitte.
Men det står ingenting om kvenske ting.	Mutta siinä ei ole mithään kvääniassiista.
– Nei, jeg må nok lete andre steder, sier Karine.	–Ei, mie häyn vishiin hakkeet muista paikoista, Karine sannoo.
– Det blir spennende.	–Tästä tullee jännittäävää.
Det er jo rene detektivarbeidet, sier damen.	Se oon justhiin niin ko detektiivityö, vaimo sannoo.
Karine og Kine	Karine ja Kine
Børselv ligger i Porsanger kommune i Finnmark, langt nord i Norge.	Pyssyjoki oon Porsangin komuunissa, Finmarkussa, kaukana pohjaisessa Norjassa.
Denne kommunen var den første i landet som fikk navn på tre språk, norsk, samisk og kvensk.	Tämä komuuni oli ensimäinen maassa joka sai nimen kolmela kielelä, norjaksi, saameksi ja kvääniksi.
Til Børselv kom de første kvenene for mer enn 300 år siden.	Pyssyjokheen ensimäiset kväänit tulthiin enämen ko 300 vuotta aikkaa.
De kom via Karasjok, fra Tornedalen på grensa mellom Finland og Sverige.	Het tulthiin Kaarasjoven kautta, Tornionlaksosta, raja-alalta joka oon Suomen ja Ruottin välissä.
Da bodde det allerede sjøsamer i området, og fjellsamene kom dit med reinene sine hver vår.	Silloin merisaamelaiset asuthiin jo alassa, ja tunturisaamelaiset menthiin sinne porroin kans joka kevväimellä.
Men i dalen ved Børselva bodde det ingen.	Mutta laksossa Pyssyjoven vieressä ei asunu kethään.
Der slo kvenene seg ned.	Sinne kväänit asetuthiin asumhaan.
Karine synes det er morsomt å bo på en gård.	Karinen mielestä se oon soma assuut maapruukissa.
Kine liker å hjelpe henne i fjøset.	Kine tykkää auttaat häntä navetassa.
De gir mat til kyrne og hjelper til med melkingen.	Het annethaan lehmile ruokkaa ja autethaan lypsäät.
Og så like de å erte kyrne og kjele med kalvene.	Ja het tykäthään kans kiusata lehmii ja silittäät vasikoita.
At det blir litt fjøslukt i klærne gjør ingenting.	Ei se tehe mithään ko vaattheissiin tullee navettahaiju.
Hunden Sassy og Karine synes det er morsomt når en av kalvene kommer seg løs.	Koira Sassy ja Karine piethään ette se oon soma ko yksi vasikoista päässee irti.
Da løper den så fort som den klarer, og hopper og danser.	Silloin se laukkoo niin happelasti ko se jaksaa, hyppii ja tansaa.
Sassy bjeffer og Karine ler.	Sassy haukkuu ja Karine nauraa.
Men pappa liker det ikke.	Mutta pappa ei naura.
Det er han som må løpe etter kalven for å fange den med et tau.	Se oon hän joka häyttyy laukkoot sen pörhään ja fangittaat sen narula.
Hvis den får løpe fritt kan den stikke av og bli borte.	Jos se saapi laukkoot vaphaasti se saattaa karata, eikä sitä löyvy ennää.
Men kalven liker slett ikke å bli satt fast.	Mutta vasikka ei ollenkhaan tykkää siitä ko sen otethaan kiini.
Den stritter imot, og er så sterk at det bare er så vidt pappa klarer å få den inn i fjøset igjen.	Se kamppailee vasthaan, ja se oon niin väkkeevä ette pappa pystyy justhiin saamhaan sen taas sisäle navetthaan.
Det som ikke er like morsomt er når oksene skal sendes til slakteriet.	Hän muistelee Pyssyjoven kylästä ja kvääniistä. Ja sitte hän muistelee poplaulusta minkä hän ja Kine tekkee.
Da er det bedre å jobbe med hjemmesida.	Da er det bedre å jobbe med hjemmesida.
Der forteller Karine om seg selv og livet sitt.	Der forteller Karine om seg selv og livet sitt.
Hun forteller om bygda Børselv og om kvenene.	Hun forteller om bygda Børselv og om kvenene.
Og så forteller hun om poplåten hun og Kine skal lage.	Og så forteller hun om poplåten hun og Kine skal lage.
Hun kan sitte timevis foran datamaskina hvis ikke mamma avbryter henne.	Hun kan sitte timevis foran datamaskina hvis ikke mamma avbryter henne.
For eksempel for å be henne dra og besøke bestemor.	For eksempel for å be henne dra og besøke bestemor. Ämmi
Lenge bodde bestemor hjemme på gården, men nå er hun flyttet på gamlehjemmet.	Kauvoin ämmi asui kotona maapruukissa, mutta nyt hän oon siirtyny vanhoittenkothiin.
Karine liker å besøke henne.	Karine tykkää kyläilä hänen tykönä.
Hun savner bestemor.	Hän kaippaa ämmii.
Det var fint da hun bodde hjemme.	Se oli fiini ko hän asui kotona.
Da ble det snakket mest kvensk i bygda, men også en del samisk og norsk.	Silloin ämmi muisteli paljon jännittääviitä muisteluksii vanhaasta aijasta, siitä aijasta ko hän oli nuori.
Det er ikke så langt til gamlehjemmet.	Moni assuuja saattoi kaikkee kolme kieltä.
Det er en fin sykkeltur gjennom bygda, forbi kafeen, huset til vennene til mamma og pappa, kirka og bedehusene.	Se oon fiini sykkelimukka kylän läpitte, sivvu kafean, mamman ja papan ystäviitten huonheitten, kirkon ja rukkhoushuonheitten.
– God dag!	–Hyvvää päivää!
Går det bra?	Menneekö hyvin?
spør Karine.	kyssyy Karine.
–Ja, det går bra, svarer bestemor.	–Joo, se mennee hyvin, ämmi vastaa.
Enn med deg?	Entäs sinun kans?
det går bra, svarer Karine.	–Joo, se mennee hyvin, Karine vastaa.
spør bestemor.	–Koska koulu alkkaa?
–Jeg tror det er den 18.	–Mie luulen ette se oon 18. päivä.
Bestemor har lært Karine hva de forskjellige fingrene heter på kvensk- Noen ligner litt på de norske navnene, mens andre er helt forskjellige.	Ämmi oon opettannu Karinelle mikkä net eri sormet oon kvääniksi – jokku muistuttaa vähän norjalaissii nimmii, ko taas toiset oon täysin erilaiset.
Nå vil Karine vite om bestemor kan noen gamle kvenske regler som hun og Kine kan bruke som tekst til poplåten sin.	Nyt Karine halluu tiettäät jos ämmi saattaa joitaki vanhoi kväänin lorrui mikkä hän ja Kine saatethaan pittäät poplaulun tekstinä.
Men da svarer bestemor bare: –Nei, jeg husker ikke.	Jotaki hän oppi lapsena. Mutta sitte ämmi vain vastaa: –Ei, en mie muista.
Hun er trøtt og klarer ikke å tenke.	Hän oon vaipunu, eikä pysty ajattelemhaan.
Karine synes det er synd bestemor er begynt å bli glemsk.	Karine meinaa ette se oon synti ko ämmi oon alkanu unheettaat niin paljon.
Hun kunne jo så mange kvenske regler, men plutselig husker bestemor litt:	Hän kyllä saattoi niin paljon kväänin lorrui, mutta yhtäkkii ämmi muistaa vähän:
– Maanantaina makkarat vallaat, tiistaina tikkhuun tukkit …	–Maanantaina makkarat vallaat, tiistaina tikkhuun tukkiit…
men så husker hun ikke mer.	Mutta sitte hän ei muista ennää.
Annas regle	Annan loru
Det var bra at bestemor husket litt, tenker Karine.	Se oli hyvä ko ämmi muisti vähän, Karine ajattelee.
Hun er sikker på at bestemor har fortalte henne regla om ukedagene før.	Hän oon sikkari siitä ette ämmi oon muistelu hänele viikonpäivälorun varhemin.
Men da var hun yngre, og hørte ikke så nøye etter.	Mutta silloin hän oli nuorempi, eikä kuuntelu niin tarkkhaan.
Kine er enig i at regla hadde passet fint som tekst til låten.	Kine oon sammaa mieltä siitä ette loru olis passanu hyvin laulun teksthiin.
Men skal de kunne ruke den må de finne resten av regla.	Mutta jos het aijothaan pittäät sitä, niin het häythään löyttäät loput lorusta.
Nå har de jo bare mandag og tirsdag.	Nyt heilä oon kyllä tyhä maanantai ja tiistai.
Det er jo fem ukedager igjen å finne.	Sehän oon viisi viikonpäivää mikkä häyttyy vielä löyttäät.
Karine leter på internett.	Karine hakkee internetistä.
Det står litt om kvener der, men ikke så mye.	Sielä lukkee vähän kvääniistä, mutta ei paljon.
Og når hun søker på ordet kven, havner hun ofte på nynorske sider, for på nynorsk er kven det samme som hvem på bokmål.	Ja ko hän hakkee sanala kvääni, niin hän ushein jouttuu uusnorjan sivvhuin, ko uusnorjaksi “kven” on sama ko “hvem” kirjanorjaksi.
Kvenene er en av fem nasjonale minoriteter i Norge …	Kväänit oon yksi Norjan viiestä nasunaalista minoriteetista …
leser Karine.	Karine lukkee.
Kvensk er godkjent som et eget språk …	Kväänin oon hyväksytty ittenäisenä kielenä …
leser hun et annet sted.	hän lukkee toisessa paikassa.
Men den gamle regla til bestemor finner hun ikke..	Mutta ämmin vanhaata lorruu hän ei löyä..
Karine gir opp letingen på internett.	Karine anttaa alle sen kans ette hakkeet internetistä.
I stede blir hun med mamma og pappa på fisketur.	Sen sijhaan hän mennee mamman ja papan myötä kalanpyytömukale.
Ved Børselva er det mange fine steder.	Pyssyjovessa oon paljon hyvvii pyytöpaikkoi.
I dag drar de opp til et sted der elva skjærer seg gjennom fjellet i en trang dal.	Tääpänä het menhään ylös johonki paikkhaan missä joki leikkaa vaaran ahthaan lakson läpitte.
Rett nedenfor er det en flott fiskeplass.	Justhiin alhaala oon hyvä pyytöpaikka.
Der er kan man stå oppe på berget og se fisk i elva hvis man er forsiktig,	Sielä se saattaa seissoot pahan päälä ja nähhä kalat jovesta jos oon varovainen.
Da de kommer fram er Anna allerede der.	Ko het oon perilä niin Anna oon jo sielä.
Hun er en av de ivrigste laksefiskerne.	Hän oon yksi ankarista lohenpyyttääjistä.
Nå har hun tent bål og tatt seg en kaffepause.	Nyt hän oon sytyttänŧ valkkeen ja ottanu kaffipausin.
–Å, kommer det folk, sier hun.	–O, se tullee ihmissii, hän sannoo.
Sett dere ned og drikk kaffe, sier hun.	Istukkaa alas ja juokkaa kaffii, hän sannoo.
Karine vil høre om Anna har hørt regla bestemor husket begynnelsen på, den om ukedagene.	Karine halluu kuula jos Anna oon kuulu lorruu jonka alkuosan ämmi muisti, se joka oon viikonpäivistä.
Anna er en av de som har kvensk som morsmål, og fortsatt bruker språket.	Anna oon yksi harvoista kenelä oon kvääni äitinkielenä, ja vieläki pittää kieltä.
Men Anna kan ikke denne regla.	Mutta Anna ei saata tätä lorruu.
Hun har hørt den hos Karines bestemor, men husker noe av den.	Hän oon kuulu sen Karinen ämmiltä, mutta ei muista mithään siitä.
–Men jeg kan sangen de brukte å synge til barna når de skulle sove.	–Mutta mie saatan sitä lauluu mitä het pruukathiin laulaat lapsile silloin ko het piethiin nukkuut.
– Tullan, lullan, tupakkarulla …	–Tullan, lullan, tupakkarulla …
synger Anna.	Anna laulaa.
Etter å ha fisket og spist pølser legge Karine seg til å sove.	Sen jälkhiin ko oon pyyetty kallaa ja syöty makkaroita Karine pannee nukkumhaan.
Hun drømmer om bestemors regle …	Hän unistellee ämmin lorusta …
maanantai, tiistai …	maanantai, tiistai...
Jakten fortsetter	Hakeminen jatkuu
Det må jo være noen her i Børselv som husker den gamle regla, tenker Karine.	Sehän häyttyy olla joku täälä Pyssyjovessa joka muistaa sen vanhaan lorun, Karine ajatellee.
Kanskje jeg må spørre noen av de eldre?	Piian mie häyn kyssyyt vanhemanpuolen ihmisiltä?
På kventreffet er det jo mange som kan det gamle språket.	Kväänitapattumassa oon kyllä paljon jokka saatethaan vanhaata kieltä.
Kventreffet er på Bungalåven, en gammel fjøs som er bygget om til kafe.	Kväänitapattuma oon Bungalåvenissa, vanhaassa navetassa jonka oon rakenettu kafeaksi.
Her møtes folk for å spise saltkjøtt, rognboller og blodklubb.	Täälä ihmiset kohatelhaan toinen toista siksi ette syyä suolalihhaa, mätikakkkoo ja verikakkoo.
Men det viktigste av alt er at her møter de andre de kan snakke kvensk med.	Mutta kaikista tärkkein oon ette het kohatelhaan muita joile puhhuut kväänii.
På kventreffet møter Karine, Egil.	Kväänitapattumassa Karine kohattelee Egilin.
Kanskje han kan hjelpe?	Piian hän saattaa auttaat.
–Jeg forsøker å finne en gammel regle som bestemor pleide å fortelle, den handler om ukedager, forteller Karine.	–Mie freistaan löyttäät vanhaan lorun jonka ämmi pruukas muistela, se oon viikonpäivistä, Karine muistelee.
–Jeg har nå hørt litt om disse ukedagene, svarer Egil.	–Mie olen kans kuulu näistä viikonpäivistä, Egil vastaa.
–Var det den som begynte med maanantaina?	–Oliko se joka alkoi maanantaina?
–Ja, svarer Karine.	–Joo, Karine vastaa.
– Tiistaina tikkhuun tukkiit, det er noe sånt jeg har hørt, sier Egil.	–Tiistaina tikkhuun tukkiit, jotaki semmoista olen kuulu, sannoo Egil.
– Keskiviikkona keittäät, tuorestaina syöä, kan jeg huske.	–Keskiviikkona keittäät, tuorestaina syöä, mie saatan muistaat.
Jeg kan ikke huske hva man skulle gjøre på fredag og lørdag, sier Egil.	Mie en saata muistaat mitä pittää tehhä perjantaina ja sunnuntaina, Egil sannoo.
– S å fint at Egil husket litt mer av regla, tenker Karine der hun sitter hjemme foran tven og spiser kjeks og drikker melk.	–Niin fiini homma ko Egil muisti vähän lissää siitä lorusta, Karine ajattelee ko hän istuu kotona tv:en eessä ja syöpi keksii ja juopi maittoo.
Sassy har hoppet opp på fanget hennes.	Sassy oon hyppiny hänen sylhiin. Hän kans halluu keksii.
Han vil også ha kjeks.	Se oon fiini kesäilta.
På denne tiden av året går sola ikke ned, men skinner døgnet rundt.	Tähän vuoenaikhaan aurinko ei laske, mutta paistaa janturin ympäri.
Derfor kalles Finnmark ofte også for midnattsolens land.	Siksi kuttuthaan Finmarkkuu keskiyöauringon maaksi.
Karine har problemer med å få sove.	Karinela oon vaikkeuksii saaha unta.
Lyset er hun vant til, men regla slipper ikke taket.	Näkhöön hän oon harjaintunnu, mutta loru ei päästä irti.
De hun endelig sovner drømmer hun om den.	Silloin ko hän viimein nukattaa niin hän unistellee siitä.
Maanantaina…	Maanantaina…
–Kanskje bestemor husker mer nå når hun har funnet flere dager?	–Piian ämmi muistaa lissää nyt ko hän oon löytäny lissää päivii?
tenker Karine.	Karine ajattellee.
–Hei, bestemor, sier Karine.	–Hei, ämmi, Karine sannoo.
–Hei, svarer bestemor.	–Hei, ämmi vastaa.
–Hvordan går det med foten din?	–Kunka se mennee sinun jalan kans?
–Det går bra.	–Se mennee hyvin.
–Jeg har funnet en ny setning av regla du fortalte meg.	–Mie olen löytäny uuen setningin siihen lorhuun minkä muistelit minule.
Det er sånn: Keskiviikkona keittäät …	Se mennee näin: Keskiviikkona keittäät …
husker du mer av regla nå?	muistatko sie lissää lorusta nyt?
–Nei, svarer bestemor.	–En, ämmi vastaa.
Å jeg må få bestemor til å huske mer.	O, mie häyn saaha ämmin muistamhaan lissää.
Sa ikke Egil noe om torsdagen også?	Eikö Egil sanonu jotaki tuorestaista kans?
Da husker bestemor alle dagene til og med torsdag.	Silloin ämmi muistaa kaikki päivät ja vielä tuorestain.
Tuorestaina tungan tukkiit …	Tuorestaina tungan tukkiit …
Men så vil ikke bestemor mer.	Mutta sitte ämmi ei ennää halluu enämen.
Hun er trøtt.	Hän oon vaipunu.
Drømmen	Uni
Kine og Karine overnatter ofte hos hverandre.	Kine ja Karine yötythään ushein toinen toisen tykönä.
De skøyer og ler og prater om alt mulig til langt på natt.	Het ilvetithään, naurethaan ja praatithaan kaikesta maholisesta kauvoin yöhön saakka.
Men denne gangen tenker Karine mest på den gamle regla hun ikke har klart å finne.	Mutta tällä kerrala Karine ajattellee ennimiitten vanhaata lorruu mitä hän ei ole pystyny löytämhään.
–Vi mangler jo enda tre av ukedagene, kanskje vi bare skal glemme hele regla, tenker hun.	–Meiltä kyllä vielä vailuu kolme viikonpäivää, piian met vain unheetamma koko lorun, hän ajattelee.
Men det synes ikke Kine, og ikke Karine heller, egentlig.	Mutta Kine ei ole sitä mieltä, eikä oikkheesti Karinekhaan.
De må jo få til en kvensk rapp.	Hethän häythään saaha aikhaan kväänirapin.
Men så skjer det noe merkelig.	Mutta sitte se tapattuu jotaki viekasta.
Da Karine titter i speilet ser hun ikke seg selv, men ei jente i gamle klær.	Ko Karine kattoo peilhiin niin hän ei näje itteensä, mutta tyttären vanhoissa vaattheissa.
Det ligner på bestemor som barn.	Hän muistuttaa vähän ämmii lapsena.
–Hva var det?	–Mikä se oon?
–Har jeg begynt å bli sprø?	–Olenko mie alkanu hourata?
tenker Karine.	Karine ajattellee.
Den natta drømmer Karine mye.	Sinä yönä Karine unistellee paljon.
Hun ser et stort jorde der noen barn leker.	Hän näkkee ison kentän missä jokku lapset tierathaan.
Det må være i gamle dager for barna har andre klær enn de man bruker nå for tiden.	Se häyttyy olla vanhaassa aijassa ko lapsila oon muita vaattheita ko nykyaijan lapsila.
De løper og hopper og leker at skjell fra fjæra er forskjellige dyr.	Het laukothaan, hypithään ja tierathaan ette fiervan raakut oon erilaiset elävät.
I drømmen ser hun igjen jenta som ligner på bestemor som ung.	Unessa hän taas näkkee tyttären joka muistuttaa ämmii nuorena.
Jenta sier regla Karine jakter på.	Tytär sannoo lorun jota Karine hakkee.
Maanantaina…	Maanantaina...
Tiistaina…	Tiistaina …
helt frem til torsdag.	aivan tuorestaihin saakka.
Akkurat da kommer mamma og vekker Karine.	Justhiin silloin mamma tullee ja herättää Karinen.
– Du må stå opp.	–Sie häyt nousta.
Jeg har laget frokost.	Mie olen tehny sinule aamuruvan.
Dermed får ikke Karine vite resten av regla i drømmen.	Sitte Karine ei unessa saa tiettäät lorun loppuu.
Løsningen	Ratkaisu
Karine vekker Kine.	Karine herättää Kinen.
–Vi må ut og sykle.	–Met häymä mennä ulos ja syklätä.
Hun forteller Kine om drømmen.	Hän muistelee Kinele unesta.
–Det var en rar drøm, sier Karine.	–Se oli viekas uni, Karine sannoo.
Kine synes også det.	Kine meinaa sammaa.
Karine er sikker på ut hun har sett jordet i drømmen før.	Karine ei ole sikkari jos hän oon nähny unen kentän varhemin.
–Vi må ut og lete, Kine.	–Met häymä mennä ulos ja hakkeet, Kine.
Så sykler de av gårde gjennom bygda.	Niin het lähethään sykläämhään kylän läpitte.
Plutselig bråstopper de.	Yhtäkkii het topathaan.
– Der er jordet, sier Kine.	–Sielä oon niitty, Kine sannoo.
–Det var dette jordet jeg så i drømmen.	–Se oli tämä kenttä minkä mie näjin unessa.
Vi må ta bestemor med hit.	Met häymä ottaat ämmin myötä tänne.
Kanskje hun husker mer da.	Piian hän silloin muistaa enämen.
Mamma og Karine henter bestemor på gamlehjemmet.	Mamma ja Karine hajethaan ämmin vanhoittenkoista.
De kjører til jordet.	Het ajethaan niityn tykö.
Med seg har de et bilde av husene som sto der før i tida.	Myötä heilä oon kuvat taloista mikkä seisothiin sielä ennen.
Det var mange små tømmer hus som de som bodde der hadde bygget selv.	Se oli paljon pienii hirsitalloi mikkä het kekkä asuthiin sielä olthiin itte rakentanheet.
De hadde et hus til å bo i, et til å lagre mat i, et annet til å lagre ting i, en sauna eller badstue til å bade i og en torvgamme eller fjøs til dyrene.	Heilä oli huonet missä assuut, yksi missä laitethiin ruokkaa, toinen missä säilytethiin tavaroita ja neuvoi, sauna missä saunothiin ja turvetgammi tahi navetta elläimiitä varten.
–Der er huset der bodde i, og der bodde Antin-Kirsti, sier mamma.	–Sielä oon se huonet missä het asuthiin, ja sielä asui Antin-Kirsti, mamma sannoo.
–Se Karine der er huset som bestemor vokste opp i.	–Katto Karine, sielä oon talo missä ämmi kasus ylös.
–Husker du nå den gamle regla, den om ukedagene, spør Karine.	–Muistatko sie nyt sen vanhaan lorun, sen joka oon viikonpäivistä, Karine kyssyy.
Og der ute på jordet husker bestemor alle ukedagene, og hva man skulle gjøre da.	Ja sielä ulkona kentälä ämmi muistaa kaikki viikonpäivät, ja mitä silloin häythiin tehhä.
For regla handler egentlig om å lage pølser.	Sillä loru oon oikkeestansa makkaroitten laittamisesta.
Den forteller om alt man gjør helt fra man fyller kjøttmassen i tarmer på mandag, til man tørker seg om munnen på søndag etter å ha spist pølsene.	Se muistelee sen ympäri mitä piethään tehhä siitä saakka ko laitethaan lihamassan suolhiin maanantaina, siihen kiini ko sunnuntaina pyhkii suun sen jälkhiin ko oon syöny makkarat.
Til slutt synger bestemor heler regla.	Lopuksi ämmi laulaa koko lorun. –Viimen!
Nå kan vi snart spille inn rappen, tenker Karine.	Nyt met saatama joukon heti pelata rapin sisäle, Karine ajattellee.
Nå har hun både hele teksten og inspirasjon til melodien.	Nyt hänelä oon sekä koko teksti ja inspirasuuni melodiita varten.
Regla og sangen	Loru ja laulu
–Kvensk er et kult språk!	–Kvääni oon soma kieli!
tenker Karine da hun og venninnene går til skolen første skoledag etter sommerferien.	Karine ajatellee ko hän ja ystävät menhään koulhuun ensimäisenä joulupäivänä kesäfeeriän jälkhiin.
Hun og Kine har fått skrevet ned teksten til regla og laget melodi til den.	Hän ja Kine oon kirjoittanheet lorun tekstit ja tehnheet melodiin sille.
Det blir en låt med trøkk i. Og selv om den bare handler om pølser høres den utrolig kul ut på kvensk.	Siitä tullee looti jossa oon paino. Ja vaikka se oon tyhä makkaroitten ympäri se kuulostaa joukon somalta kvääniksi.
Litt senere på høsten får Karine og Kine komme i studio og spille inn låten.	Vähän hiljemin syksylä Karine ja Kine saahaan tulla studihoon ja pelata sisäle lootin.
Dyktige musikere og lydteknikere hjelper dem, og i god tid før jul ligger CDen klar for salg, Den første kvenske poplåten er blitt til.	Ensimäinen kväänin poplaulu oon olemassa.
Og når to andre ungjenter lager en musikkvideo til låten føler Karine og Kine at seg litt som store artister de har sett på tv.	Ja ko kaksi muuta nuorta tytärtä tehhään musikkivideon lootile, niin Karine ja Kine tunnethaan ette het oon vähän niin ko suuret artiistit mikkä het oon nähnheet tv:stä.