NRK / Kommentarer og dialoger	Ei hiva tøtta – Hyvä tyttö NORSK
Alle kulturer trenger symboler.	Kaikki kulttuurit tarvithaan symbooliita, eriliikaisesti net mikkä oon uhatut.
Spesielt de som er truet.	Kväänipuku oon tärkkee.
Som leder for Norske kveners forbund var forfatteren Reidun Mellem med på å skape den.	Ko kirjailiija Reidun Mellem oli Ruijan Kveeniliiton johtaaja, oli hän myötä luomassa sen.
Du må ikke slippe ned skjegget, for da forsvinner utsikten her...	Älä laske parttaa, ko silloin kattoo tästä näkymä…
«En gang som barn hadde jeg en vakker drøm.	”Kerran lapsena minule tuli kaunis uni.
Gud sto på tunet en tidlig sommermorgen og skulle hente einkvann.	Yhtenä varhaisenna aamuna seisoi Jumala siljola ja aikoi nouttaat jonku.
Hente meg.	Nouttaat minun.
Det var sol, det var blomster, det var fuglekvitter og viftende bjørkelauv i skogen der heime, og vi var på vei til himmelen.	Ja met kävelimmä kosteessa heinässä kentän yli, mettätietä pitkin, kiikuima rinnettä ylös kohti vaaraa.
Min første bevisste opplæring i kvensk fikk jeg på fanget til faren min.	Aurinko paistoi, oli kukkii, linnut virrelthiin ja lehet heiluthiin mettän koivuissa sielä kotona.
Jeg husker at jeg som to-treåring satt på fanget hans – jeg var veldig glad i å sitte på fang.	Hiljemin mie olen oppinu, ette tie taivhaasseen käypi monele justhiinsa lapsuuen mettän läpi”.
Da satt han og lærte meg navnene på fingrene på kvensk.	«Armon lapset, kaikki täälä, pankkaa pois jo murheenne.
I den tida sang de ennå kvenske salmer i forsamlingene.	Ei oo syytä surhuun meilä, kallis oonpi onneme.»
Derfor skapte man en på bakgrunn av folkedrakter i Finland, svenske Tornedalen og Nord-Norge.	Mie sain ensimäisen kerran kväänin oppitiiman, minkä mie muistan, minun faarin sylissä.
Den ble lansert i 2001.	Sen lanseerathiin vuona 2001.
Else Olsen er en av få som kan sy kvendrakten.	Else Olsen oon yksi niistä harvoista kekkä saatethaan neuloot kväänipuvun.
Hun gir kunnskapene videre til kursdeltakere fra Finnmark.	Hän jakkaa tiettoo etheenkäsin kursilaisile Finmarkussa.
Jeg tenker jeg klipper dem ut først og så setter de merkene...	Mie aijoin klipata nämät ensistä ja sitte panen net merkit tähän.
Det holder med hakk.	Yksi pykälä oon nokko.
Reidun har skrevet mange bøker.	Reidun oon kirjoittannu monta kirjaa.
Den siste skildrer kvensk historie gjennom fem hundre år.	Viimi kirja muistelee kväänihistoorian ympäri läpitte 500 vuoen aijan.
Og så forteller jeg i ti kapitler om hvordan det var når de kom,	Siinä mie muistelen kymmenessä kapittelissa kuinka se oli silloin ko net tulthiin,
og hvordan det endret seg da de ikke lenger var så ønsket her,	mitä net alethiin tekemhään, kuinka heän otethiin vasthaan,
da kvenene begynte å bli en sikkerhetsrisiko for staten.	ja kuinka kaikki muuttui ko net ei olheet ennää niin toivotut täälä,
Skibotn var utgangspunktet for Arthur Ratkes artikler i Morgenbladet i 1935, og boka.	Yykeänperä oli lähtökohta Arthur Ratkesin artikkeliissa Morgenbladet-aviisissa vuona 1935, ja kans kirjassa.
Folk som tilhørte Lappobevegelsen i Finland, mente at alle områder der finsk språk ble brukt, skulle innlemmes i et Stor-Finland.	Ihmiset kekkä olthiin myötä Lappo-liikkheessä Suomessa, meinathiin ette kaikki alat missä puhuthiin suomee, hääythään tulla osaksi Suur-Suomee.
Det bor folk med finske aner også helt sør i vårt land.	Kans Etelä-Norjassa asuthaan ihmissii keilä oon suomalaiset juuret.
Finnskogene strekker seg fra grensa til Sverige og vestover.	Suomalaismettät ulotuthaan Ruottin rajalta läntheen käsin.
Reiduns mann, Åge, har røtter der.	Reidunin äijälä, Ågela, oon juuret sielä.
Oldefar Anton fortalte en gang da jeg var liten like etter krigen, at noen av vårt folk kommer fra Finland.	Anton-äijinäiji muisteli kerran, ko mie olin lapsi varsin soan jälkhiin, ette jokku meän ihmisistä oon Suomesta pois.
De jobber med jern, men de var ikke smeder.	Het työtelhään rauan kans, mutta het ei ole rauttiit.
De kom fra et sted som het Lautarampi, kunne han fortelle.	Het tulhaan paikasta, minkä nimi oon Lautarampi, muisteli hän.
Og det fant de aldri på kartet.	Sitä ei löytyny kartasta.
Så Lautarampi har nok vært Rautalampi, Jernsjøen.	Niin ette Lautarampi oonki ollu Rautalampi.
Reidun ble leder for Norske kveners forbund i 1997.	Reidunista tuli Ruijan Kveeniliiton johtaaja vuona 1997.
Forståelsen for det norske minoritetsfolket var ikke alltid like god.	Ymmärys norjalaisesta minoriteettikansasta ei aina ole ollu yhtä hyvä.
Så vi skulle ikke tro at vi fikk svar bestandig, men det kunne nå komme av og til i alle fall.	Emmä met pitänheet uskoot ette saisima jammisti vastauksii, mutta niitä saattoi tulla kuitenki muutamisti.
Men jeg husker jo en gang vi hadde skrevet til en eller annen organisasjon i Oslo og søkte om penger, for vi måtte jo søke siden vi ikke fikk fra staten.	Mie muistan kerran ko olima lähättänheet rahasööknaadin johonki organsasjuunhiin Oslossa, ko piti söökätä ko emmä saanheet mithään staatilta.
Så fikk jeg svar derfra, og der sto det «Til norske kverners forbund».	Mie sain vastauksen, ja siinä seisoi ette, eli kvääniksi Myllyitten liitole.
Så mye visste de om kvenene!	Niin paljon het tiethiin kvääniistä!
Både Reidun og Åge har i voksen alder tatt kurs i finsk språk i Finland.	Sekä Reidun ja Åge oon raavhaassa ijässä studeeranheet suomen kieltä Suomessa.
Jeg fikk beskjed om at jeg aldri kom til å lære ordentlig finsk, for du begynte altfor sent.	Mie sain kuula, ette mie en koskhaan tulis oppimhaan kunnon suomee, ko aloin liian hiljain.
Du må begynne før du er fire år.	Sie hääyt alkkaat ennen ko olet neljevuotinen.
Og jeg har oppdaget at jeg kan drømme at jeg er i Finland, og ser for meg ansiktene og hvem jeg snakker med.	Mie saatan unistella, ette olen Suomessa, mie näjen kasvoita ja heän, kenen kans mie puhun. Net oon ihmiset kekkä olen tuntenu.
Men det er aldri finsk tekst på de drømmene mine.	Mutta nämät minun unet ei ole koskhaan tekstattu suomeksi.
Et nytt symbol for en gammel kultur som er dypt festet i Reiduns og mange andres menneskers sjel.	Uusi symbooli vanhaata kulttuurii varten, mikä oon syvästi tarttunu Reidunin ja monen muunki sielhuun.
Vi er veldig fornøyd med den og får så god tilbakemelding fra folk som ikke har kjennskap til denne drakten fra før.	Met olema hirmu tytyväiset sen kans, ja saama niin hyvvää takaisinmellinkkiitä ihmisiltä, kekkä ei ole nähnheet tätä pukkuu aijemin.
De ser med en gang at den er litt spesiell og at det er noe ekstra ved den.	Het nähhään varsin ette se oon vähäisen erikoinen ja ette siinä oon jotaki ekstraa.
Det syns vi er godt å høre, for det stemmer jo.	Se oon hyvä kuula, ko sehän stemmaaki.
«Dyre er dagene her.	Tyyrhiit oon päivät täälä.
utenfor vinduet – dalen, fjellene, fjorden, som ei glede framfor ansiktet.	klasin ulkopuolela – lakso, vaarat, vuono, niin ko ilo kasvoitten eessä.
Øynene mine trenger disse bakkene.	Minun silmät tarvithaan nämät luokat.
Føttene mine trenger disse stiene, nær huset jeg bygde med egne hender.	Jalat tarvithaan nämät käimätiet, likelä huonetta minkä rakensin omin käsin.
Barn trippa over golvene her, lekte og lo, de, som nå henter meg til byen,	Lapset juoksenelthiin yli laattiitten täälä, het tierathiin ja naurethiin, het, kekkä nyt nouethaan minun kaupunkhiin,
nå, jeg er gammel og alene.	nyt, mie olen vanhaa ja yksin.
Fra Hedmark til Karelen – Hedmarkista Karjalhaan	KVENSK
Vi er i Nordreisa i Troms.	Met olema Raisissa, Tromssassa.
Det er slutten av mars måned.	Se oon marsikuun loppupuoli.
Bente vokste opp som bondejente fra Løten i Hedemark.	Bente kasus ylös puunatyttärennä Løtenissä, Hedmarkissa.
Hun var sterkt språkinteressert, og etter at hun hadde tatt mellomfag både i norsk, tysk og finsk i Oslo, tok hun hovedfag i finsk i Tromsø.	Hänelä oli kova halu oppiit kielii, ja jälkhiin ko hän oli ottanu keskifaakin norjan-, tyskän- ja suomen kielissä Oslossa, otti hän pääfaakin suomen kielessä Tromssassa.
Hun endte opp som lærer i Nordreisa.	Hän alkoi työtelä opettaajana Raisissa.
Også alle disse gluggene i veggen.	Seinässä oon ikkuna, aukaise sen.
Der er en glugg i veggen, ta den opp.	Hyvä, Gunhild!
Og så må du hive på hjertet der, badstuas hjerte, den litt store stenen med rundt hull.	Ja sitte hääyt viskata tuohon syämen pääle, se vähän iso kivi jossa oon ymmyräinen reikä.
Bente har skrevet lærebøker i finsk språk og en bok om gamle stedsnavn i Nordreisa.	Bente oon kirjoitannu suomen kielen oppikirjoi ja yhen kirjan vanhoin paikannimmiin ympäri Raisissa.
Etter utallige intervju utformet hun også en bok om tradisjonen med kvenske personnavn.	Ko hän oli puhuttannu rohki monnii ihmissii, teki hän kans kirjan kvääniin persoonannimmiin tradisjuunin ympäri.
Bente er pensjonist, men fortsatt like opptatt av den rike og viktige finske og kvenske kulturarven i Norge.	Bente oon pensionisti, mutta hän työtelee vieläki rikkhaan ja tärkkeen suomen ja kväänin kulttuuriarvan etheen Norjassa.
Hennes livslange reise, fra Hedmarken til Karelen, har ført henne inn i er verden hun aldri hadde hørt om som barn.	Hänen elämänpitukainen matka Hedmarkista Karjalhaan oon vieny hänen mailmhaan josta hän ei koskhaan ollu kuulu lapsena.
Men jeg trengte det litt, for håret sin del.	Pyöriskelemäkö pikkusen? Joo vain!
Dokumentar: Kjell Johansen	Tuliko taas lunta sinun pääle?
Vinger og røtter – Siivet ja juuret	Mutta mie tarvittin sen, hyksiin tähen.
Etter et liv ute i verden synes Kjell Johansen det er godt å være pensjonist i Lakselvdalen.	Jälkhiin pitkän elämän mailmalla, pittää Kjell Johansen ette se oon hyvä olla pensionistina Lemmijovenlaksossa.
Som flyger har han hatt mange oppdrag og blant annet fløyet nødhjelp og krigsskadde for Røde Kors i krigssoner i Afrika og Sørøst-Asia.	Hän oon lenttääjä, ja hänelä oon ollu monta työtehtäävää. Hän oon lentäny hätäappuu ja soassa loukkaantunheita Punaiselle Ristile Aafrikassa ja Öystäetelä-Aasiassa.
Nå er vi på vei til Tornedalen, til grenseområdet mellom Sverige og Finland.	Nyt met olema matkala Tornionlakshoon, Ruottin ja Suomen rajale.
Kjell skal lete etter gården der hans forfedre kom fra.	Kjell aikkoo hakkeet paikan mistä hänen esivanhiimet olthiin pois.
Nord i Norge er det mange som har sine røtter i Sverige og Finland.	Pohjaisessa Norjassa monila oon juuret Ruottissa ja Suomessa.
Kvenene tok med seg sitt språk og sine tradisjoner fra elvedalene og kysten av Bottenviken.	Kväänit otethiin myötä oman kielen ja tradisjuunit Pohjanlahen jokilaksoista ja rannikolta.
Det har preget områder i Norge fram til i dag.	Se näkkyy vissiilä aloila Norjassa vielä tänäki päivänä.
Endelig er vi ved grensa mot Sverige.	Viimen olema Ruottin rajala.
Noen hundre år tidligere gikk grensa bare noen kilometer ovenfor Kjell sitt hus.	Muutama sata vuotta hiljemin oli raja tyhä muutaman kilomeetterin Kjellin huonheen ylipuolela.
Først i 1751 ble de indre delene av Finnmark med i Danmark-Norge.	Vasta vuona 1751 liitethiin sisä-Finmarkun yhtheen Tanmarkku-Norjan kans.
Vi krysser Muonio-elva og kjører inn i Sverige.	Met ylitämmä Muonio-joven ja ajama Ruotthiin.
Fram til 1809 var det ingen grense her.	Ennen vuoen 1809 tässä ei ollu mithään rajjaa.
Elva renner ut i Torneelva nær Pajala.	Joki virttaa ulos Tornionväylhään likelä Pajalaa.
Her lå Kengis bruk som var hovedstedet for jernutvinningen langs Torneelva fra 1640-tallet.	Tässä oli Kengisin pruuki mikä oli Tornionväylän tärkkein rautapruuki 1640-luvula.
En del av Kjells slekt blir kalt Rautio, smedslekta.	Osan Kjellin suvusta käskethään nimelä Rautio, rauttiinsuku.
Smelting og bearbeiding av jernmalm var det valonere fra dagens Belgia som innførte i Tornedalen.	Valuunerit senaikhaisesta Belgiasta tuothiin rauttiin työn Tornionlakshoon.
De lærte også Kjells forfedre god smedkunst.	Het opetethiin Kjellin esivanhiimiile kuinka sulatethaan rautamalmii ja työtelhään sen kans.
I de fleste år av sitt liv har Kjell pendlet mellom verdensdeler,	Suuriman osan elämästä oon Kjell kulkenu eri maanositten välilä,
fra krigssoner i Afrika,	Aafrikan sota-aloilta
til oljefelt i Midt-Østen	kiini Keski-Öystän öljykentile
Han har opplevd store kontraster, lidelse og håp, krig og fred.	Hän oon kokenu suurii kontrastiita, kärsimystä ja toivoo, soan ja rauhan.
Kjell har nettopp fått kontakt med slektninger i finsk Pello.	Kjell oon äskön saanu kontaktin sukulaisten kans Suomen Pellossa.
Paavo Eero har samlet flere av dem, og Kjell får vite hvor slektsgården Eero lå.	Paavo Eero oon saanu sukulaissii kovole, ja Kjell saapi tiettäät missä Eeron sukukartano oli.
Deler av den gamle Eero-gården ligger i dag under hovedveien gjennom Pello.	Osa vanhaasta Eero-kartanosta oon tääpänä päätien alla mikä mennee Pellon läpitte.
Dokumentar: Johan Beddari, Pasvikdalen	Piian Kjell Johansen oon niin ko lohi.
Johan Beddari fra Pasvikdalen i Sør-Varanger er pensjonist, men også en allsidig mann.	Johan Beddari oon pois Paatsjovenlaksosta Etelä-Varengista. Hän oon pensionisti mutta kans monipuolinen mies.
Av Pasvik-tømmer bygger han båter som egner seg for innlandsfiske.	Hän oon paatsjovenlaksolainen kehämies, ja hän tekkee venheitä järvipyythöön.
Båttypen har han konstruert selv.	Venheen mallin oon hän hoksanu itte.
En tid av året leier han ut hytteanlegget han har bygd på en høyde ved vannet.	Yhen aijan vuoesta hän laikottaa ulos hyttärustinkkii jonka hän oon pykäny luokan pääle likelä järvee.
Anlegget består av flere bygninger, og hovedhuset kan ta i mot tjue personer.	Rustingissa oon usseempi pytinki, ja päätalossa oon sija kiini kahelekymenelle ihmiselle.
Alt har han bygd med egne hender.	Kaiken hän oon pykäny omin käsin.
Johan bor midt mellom to naboland.	Johan assuu kahen krannimaan rajala.
Skogfoss ligger i et område med grenser til Finland i vest og Russland i øst.	Hakokoski oon Norjan, Suomen ja Ryssän raja-alala.
Han bodde en tid i Russland, da han arbeidet i Murmansk for et norsk firma.	Hän asui yhen aijan Ryssässä, ko hän työteli Murmanskissa norjalaisele firmale.
Men han har ikke skaffet seg grenseboerbeviset, som gir visumfri adgang til Russland.	Mutta hän ei ole hankkinu ittele raja-assuujan toistusta mikä anttaa pääsyn Rysshään ilman viisumii.
Johan lager flere typer sleder.	Johan tekkee usseeman tyyppissii rekkii.
Én av dem er en russisk slede som trekkes av to eller flere rein.	Yksi niistä oon ryssän reki jota kaksi tahi usseempi poro veethään.
Han har vært reineier og har ennå noen få rein i svigersønnens flokk.	Hän oon ollu poromies, ja hänelä oon vielä muutampi poro vävyn tokassa.
Trekkspillet gir kjær avveksling.	Haitarinsoitto oon rakas aijankuluhomma.
Han øver hver morgen og komponerer også selv, blant annet Snekkervalsen og Takrennepolka.	Hän harjoittellee joka aamu ja tekkee kans itte musikkii, niin ko Kirvesmiehen valssin ja Kattorännipolkan.
Nå er snart det viktigste gjort med sledemeiene.	Nyt oon heti tärkkeimät tehty reenjalasten kans.
Det er enklere, det som gjenstår av arbeidet med oldebarnet Mikkels slede.	Se oon helpompi työ mikä oon jäljelä lapsen lapsenlapsen Mikkelin reen kans.
Alta-skiferen er kjent i store deler av verden.	Alattion rahtu oon tunnettu suuressa osassa mailmaa.
Pæska er det største skiferfeltet.	Peska oon suurin rahtufeltti.
Her er det tatt ut skifer i mer enn 100 år.	Täältä oon otettu rahtui kauvoimin ko 100 vuotta.
Nils Eriksen fra Transfarelv er 77 år, men ønsker å fortsette med sitt skiferarbeid.	Nils Eriksen Kaitusjovesta oon 77 vuotta vanhaa, mutta halluu jatkata rahtutyötä.
Den kvenske bosettingen var etablert i Alta på slutten av 1600-tallet, men kvenene hadde ikke tradisjoner for bruk av skifer.	Fasta kvääniasutus tuli Alattihoon 1600-luvun loppupuolela, mutta kväänit ei pruukanheet pittäät rahtui.
Det store gruveanlegget i Kåfjord kom i drift i 1826.	Suuri kruuvarustinki Kaivuonossa aloitti toimet vuona 1826.
Vante gruvefolk ble hentet fra Nord-Østerdalen og Nord-Gudbrandsdalen.	Harjaantunutta kruuvaväkkee nouvethiin Pohjais-Østerdalenista ja Pohjais-Gudbrandsdalenista.
Gruveeierne vervet mange hundre arbeidere fra både svensk og finsk side av Tornedalen.	Kruuvanomistaajat värväthiin saoittain työtelijöitä sekä Ruottin ja Suomen puolen Tornionlaksosta.
Idar Suhr er en venn av Nils i skiferberget.	Idar Suhr oon Nilsin ystävä kivivaarassa.
Begge har deltatt i skiferarbeid fra de var barn.	Kumpiki oon olheet myötä rahtutyössä lapsesta saakka.
Det er fortsatt noen som bearbeider steinen oppe i berget, men det meste av råstoffet ble fra 1970-tallet, frakta ned til Alta sentrum.	Vieläki oon jokunen kekkä työtelhään rahtukivviin kans ylhäälä vaarassa, mutta 1970-luvun jälkhiin enniin osa raakamateriaalista frahathiin alas Alattion sentrumhiin.
Kvartsittskiferen i Alta er slitesterk.	Alattion kvartsittirahtu oon luja.
Gjennom moderne industriell behandling blir den forvandlet til trappetrinn og golv- og veggfliser, som eksporteres til mange land.	Modernissa industriissa se muuttuu trapun pykäliksi ja laattii- ja seinäfliisiksi mikkä lähätethään monhiin maihiin.
Det var de katastrofale bybrannene i Hammerfest i 1890, og Ålesund i 1904, som økte etterspørselen etter stein til brannsikre tak.	Kaupunkipalot Hammerfestissa vuona 1890 ja Ålesundissa vuona 1904 tehthiin suuren tuhon. Tämän jälkhiin ihmiset haluthiin katthoin paloturvalista rahtuu.
Altaskiferen ble kjent ute i verden og antallet arbeidere i skiferfeltene økte.	Alattion rahtu tuli mailmantunnetuksi, ja työtelijöitten määrä lissäintyi.
Kvenene i Alta kombinerte skiferdriften med ishavsfangst.	Alattion kväänit olthiin sekä rahtutyössä ja jäämerenpyyössä.
Da gruvedriften i Kåfjord ble trappet ned, var det fangsten, sammen med skifer, fiske og gårdsdrift som ble redninga.	Ko kruuvatoimen Kaavuonossa alethiin vähentämhään, niin se oli pyytö, rahtutyö, fisku ja maanpruki millä pärjäthiin.
Nils har kombinert sitt skiferarbeid med gårdsdrift utenfor Alta sentrum og fiske i Altafjorden.	Nilsilä oon ollu rahtutyön lisäksi maanpruuki Alattion sentrumin ulkopuolela, ja hän oon pyytäny kallaa Alattionvuonossa.
Laksefisket holder han ennå på med.	Hän pyyttää vieläki lohta.
Nils har fått kjørt skiferblokker hjem, slik at det er enklere å arbeide hele året.	Nilsin tykö ajethaan rahtuu niin ette se oon helpompi työtelä läpi vuoen.
Han må likevel ofte tilbake til den lille hytta i Pæska.	Mutta kuitenki hän käypi usseesti pikku hytässä Peskassa.
Skiferarbeidet gir pensjonisten noen ekstra kroner.	Rahtutyö anttaa pensionistile muutamppii lisäkruunui.
Stein kan ennå bli til brød.	Vieläki saattaa kivestä tulla leippää.