Følelsen av trygghet	Turvalisuuđen tunnet
I dette magasinet kan du lese om språksenterlederen og avdelingslederen fra fylkeskommunen, de er høflig uenige om hvor vidt kvenene har fast statlig finansiering eller ei.	Tässä makasiinissa sie saat lukkeet muutaman kielisentterin johtaajan ja fylkinkommuunin osakunnanjohtaajan ympäri; het oon höölisti errii mieltä siitä ette oonko kvääniilä fasti staatin finansieeraus eli ei.
«Kanskje det har å gjøre med hvordan man definerer fast finansiering?	«Piian siinä oon kysymys siitä mitä sanapari fasti finansieeraus tarkoittaa?»
» sa språksenterlederen. Ved å peke på behovet for begrepsdefinisjon pekte hun på et problem som når ut over kvenske rekker.	Se oli kielisentterin johtaaja joka totes ette nyt pittää näitten sannoin käsittämisen defineerata, ja puhui sillä probleemistä mikä koskee meiđänki ihmissii.
Evne og spesielt vilje til å enes om hva man snakker om. Språk ble som kjent til for å gi mennesker ubegrenset anledning til å misforstå hverandre, slik at vi gjør klokt i å komme til en første enighet om hva vi er uenige om.	Kielihän annethiin ihmisille sillä ette sen avula saama rajattoman mahđolisuuđen ymmärttäät väärin toinen toisen. Sen tähđen olema viishaat jos ensistä pääsemä yhtheisymmäryksheen siitä mistä meilä ei ole yhtheisymmärystä.
Forutsetningen er naturligvis at man ønsker en slik enighet før uenighet.	Vaatimus tieten oon ette ihmiset ylipään halluuvat päästä yhtheisymmäryksheen erimielisyyđestä.
Den øvelsen betinger ører og empati, noe som gjør det enklere å heller kaste seg på kjepphesten.	Tähän kyllä tarvithaan sekä korvii ette empatiita.
Vifte med cowboyhatten og ri i ring til alt og alle er tråkket på. Vi tror bestemt at kvenfolket når lengre med innestemme, derfor var det ekstra gledelig å høre påminnelsen fra senterlederen.	Helpompi se oon viskata ittensä keppihevoisen sölkhään ja liuhtoot cowboyhatun kansa ja rattastaa ymmyrää kiini siihen asti ette oon polkenu kaikkiin pääle.
Den var lavmælt og brobyggende, noe som etter vår erfaring borger for viktigheten.	Sillä se oli eriliikaisen iloinen assii kuula sentterin johtaajan muistutuksen.
Vi har forståelse for at fylkeskommunen stiller opp for sin tilskuddsordning.	Met ymmärämmä ette fylkinkommuuni puolustaa ittensä avustusoorninkkkii.
Det er rakrygget gjort.	Niinhän sitä pittääki.
Dette altså til tross for at det implisitt er et forsvar av statens – etter vår mening – magre prioriteringer og utrygghetsskapende retningslinjer overfor et raskt økende antall instanser og prosjekter.	Mutta sillä se epäsuorasti puolustaa staatin – meiđän mielestä – laihoi prioriteerauksii ja tekkee ette noppeesti kasvaava määrä erilaissii instanssiita ja prosektiita tunttee ittensä turvattomaksi.
Så hvordan definerer vi egentlig ordet «fast», som i «fast finansiering?	Mitä sitte oikkeesthaan sanala fasti meinathaan siinä sanaparissa fasti finansieeraus?
» Er det tilstrekkelig, som avdelingslederen peker på, med en årlig felles matkasse som statsgarantert aldri forsvinner?	Oonko se nokko, niin ko osakunnanjohtaaja sannoo, ette oon olemassa yhtheinen ruokasäkki, ja staatti takkaa ette se säilyy?
Eller ligger det i begrepet «fast» en forutsetning om årlige statsgaranterte nistepakker til hver enkeltaktør, slik språksenterlederen viser til?	Vain tarkoittako sana fasti sitä ette jokhainen erittyinen toimiija saapi oman taatun niestapakan staatilta, niin ko kielisentterin johtaaja meinaa ette olis oikhein?
Etter å ha tenkt en tid på saken, dras vår mening i sistnevntes retning.	Ja jos met kuitenki olema väärässä, se meiđän mielestä pittää ajatella mihin oorningilla tođesti haluthaan päästä.
Og skulle vi likevel ta feil, peker vi på intensjonen bak ordningen. Intensjonen var, håper vi, å gi trygge økonomiske rammer å arbeide innenfor.	Met omasta puolesta toivoma ette sillä haluthaan päästä siihen ette saisima työtelä ilman pölkkäämättä finansieerauksen vailumista.
Trygghet er ikke bare en teoretisk ting, noe du kan lese deg til i et tilsagnsbrev.	Turvalisuus ei ole tyhä mikhään teoreettinen assii, joku semmonen mikä synttyy siinä ko lujet luppauspreivin.
Trygghet er også en følelse.	Turvalisuus oon kansa tunnet.
Og de faste kvenske aktørene føler i liten grad fast økonomisk trygghet.	Eikä fastit kvääniaktöörit juuri koje ette het oon ekonoomisesti turvassa.
Dette er noe Ruijan Kaiku kan vite, for også vi er i samme båt og føler det samme.	Tämän kyllä tiettää Ruijan Kaiku sillä ko met olema samassa venheessä, ja meistä tunttuu samalta.
Det er i den gode statens mandat å ta høyde for argumenter, men også ta høyde for følelser.	Hyvän staatin tehtävhiin kuuluu kuunela argumenttiita, mutta kans perustaat tuntheista.
Og dagens kvenske følelse er en ganske annen enn en følelse av trygghet.	Ja tääpänä kväänit kyllä tuntteevat ittensä kaikkee muuta ko turvaliseksi.