Velg side	Ota kontaktii – Kontakt oss
Kvensk-norsk parallelltekst: «Men i det store Finland, der er det en stor hjord av troende»	Ruijan Kaijusta – Om Ruijan Kaiku Kvensk – norsk parallelltekst: «Mutta isossa Suomessa oon iso tokka uskovaisista»
I Norske kvener Midt-Norge er det stor interesse for å lære mer om den kvenske historien og kulturen.	Norske kvener Midt-Norge – yhđistyksessä oon iso interessi oppiit lissää kvääniitten histooriasta ja kulttuurista.
Da kommer man ikke utenom læstadianismen.	Silloin se ei saata mennä sivvuu lestadiolaisuutta.
Skjetne beskrev Læstadius som en usedvanlig begavet og mangfoldig prest.	Skjetne muistelee ette Laestadius oli pappi, joka oli kauheen seppä ja saattoi paljon.
Han kom fra en familie preget av fattigdom på grunn av farens alkoholisme, men kom seg likevel på universitetet.	Hän tuli perheestä, joka oli köyhä siksi ko faari oli juoppo. Kuitenki hän pääsi universiteethiin.
Som botaniker oppdaget og klassifiserte han flere nye plantearter – som prest satte han hele nordkalotten i brann.	Kasvitiettääjänä eli botanikkarina hän löysi ja klassifiseeras paljon uussii kasvii, ja pappina hän sytytti herätyksen valkkeen koko Pohjaiskalothiin.
Lars Levi Læstadius elsket å vandre i ødemarkene, snakket svensk, samisk og finsk, fikk æresmedalje av det franske vitenskapsakademiet, harselerte med eliten i samfunnet, og ble desto bedre likt av de fattige.	Lars Levi Laestadius rakasti sitä ko sai kävelä auttiimaala. Hän puhui ruottii, saamee ja suomee, ja sai kunnianmitalin franskalaiselta tietoakademiialta.
Han skapte rom i kirka for vanlige folk som aldri før hadde funnet seg til rette der.	Lisäksi hän pilkkas samfynnin elittii, ja tästä syystä köyhät tykäthiin hänestä enämen.
Sammen om troen I dag finnes det flere ulike fraksjoner innen læstadianismen i Norge.	Kirkkhoon hän loi paikan tavalisile ihmisille jokka ei koskhaan ennen olheet kokenheet sitä omaksi.
Men i mange år etter at den store vekkelsen begynte i Karesuando på 1840-tallet, skulle læstadianismen bli en samlende kraft for folkene på nordkalotten, sa Skjetne i sitt foredrag.	Skjetne sanoi faakimuisteluksessa, ette lestadiolaisuuđesta tuli yhđistävä voima Pohjaiskalotin ihmisille. Ja se tapattui monta vuotta sen jälkhiin ko herätys sai alkhuun Karesuannossa 1840-luvula.
– I Norge bidro den til å bevare identitet og språk både for samer og kvener.	– Norjassa se oli yksi assii joka säilytti niin saamelaisten ko kvääniitten identiteetin ja kielen.
Men i tillegg bidro den til å utjevne motsetninger mellom disse minoritetene og den norske befolkningen.	Lisäksi se pienensi erroi näitten kahđen minoriteetin ja norjalaisten väjen välilä.
Man var først og fremst Guds barn, dernest nordmenn, samer og kvener.	Ensiksi ihmiset olthiin Jumalan lapset, ja vasta sen jälkhiin norjalaiset, saamelaiset ja kväänit.
Dette finner man eksempel på i teksten, fra Samuli Paulaharjus bok (), og som gjestene på foredraget fikk kopi av.	Tästä löyttyy esimerkkii tekstistä, joka oon otettu Samuli Paulaharjun kirjasta «Ruijan äärimmäisillä saarilla».
Gjennom et innblikk i en læstadiansk husforsamling i Kamøyvær på Magerøya, får man se hvordan nordmenn, samer og kvener samles over en gammel finsk bibel og en Læstadius-postill.	Ko opastumma lestadiolaisheen huonetkokkouksheen näjemä kunka norjalaiset, saamelaiset ja kväänit tulthiin yhtheen ja kuunelthiin ko lujethiin vanhaasta suomalaisesta Raamatusta ja yhđestä Laestadius-postillasta.
Læstadianismen fikk tidlig sterkt fotfeste i Finland, og ble ført til Norge ikke minst av finner som vandret til Ruija.	Lestadiolaisuus sai varhain jalansijan Suomheen, ja siirttyi Norjhaan ko suomalaiset vajelthiin Tromsshaan ja Finnmarkhuun.
Paulaharjus tekst er fra 1931, nesten hundre år etter læstadianismens begynnelse, og så veldig mange er de ikke i forsamlingen.	Paulaharjun teksti oon vuođelta 1931, se oon kohta sata vuotta sen jälkhiin ko lestadiolaisuus syntyi, eikä heitä ole paljon jokka olthiin kokkouksessa.
«Men i det store Finland, der er det en stor hjord av troende,» uttaler den kvenske fiskeren Penjami Juuspi, som Paulaharju trekker fram som en leder i gruppa.	«Mutta isossa Suomessa oon iso tokka uskovaisista», sanoi kainulainen kalastaaja Penjami Juuspi jota Paulaharju piti roikan johtaajana.
Norske kvener Midt-Norge er et nyetablert og foreløpig lite lokallag, men har rukket å holde flere arrangementer.	Vaikka Norske kvener Midt-Norge oon justhiin alettu ja oon tällä hetkelä pieni paikalisyhđistys, se oon jo keriny pitämhään usseita tapattumii.
Det hele ble innledet i mars i fjor, med en populær konsert med artistene Trygve Beddari og Anne Margaret Nilsen på Bakklandet i Trondheim.	Silloin oli kans Trygve Beddarin ja Anne Margaret Nilsenin konsertti Trondheimissa, Baklandet-nimisessä paikassa. Tänä vuona het tulhaan uuđesti, itte kväänikansan päivänä.
I år kommer de igjen, på selveste Kvenfolkets dag, og lokallaget håper å engasjere både trønderske kvener og andre med interesse for kvensk kultur.	Paikalisyhđistys toivoo, ette het pystyvät saamhaan myötä niin trönderiläiset kvääniit ko muut, joila oon interessi kväänikulttuurista.
I tillegg vil feiringen by på kvensk mat, og på kveldstid en ekte kvenquiz på en pub.	Lisäksi juhlassa tarjothaan kvääniruokkaa, ja iltapuolela oikkee kvääniquizin vietethään baarissa.
Det siste ville neppe Læstadius ha likt, men kanskje kunne han ha akseptert det i lys av det gode formålet?	Laestadius ei sikkaristi olis tykäny tuosta baarista, mutta piian hän olis saattanu hyväksyyt sen hyvän assiin puolesta?