Rex stakk aldri av.	Rex ei koskhaan karanu.
Han syns det var eventyr nok å sitte på platten utenfor huset i Larsjorda 1C og følge med på livet i Honningsvåg.	Hänen mielestä siinä oli nokko seikkailuu ko sai istuut platila Larsjorda 1C:n ulkopuolela ja kattela Vookin elämää.
Fra platten så han oppover veien, og nedover veien.	Platilta se kattoi ylöskäsin tietä ja alaskäsin tietä.
Dersom det kom lyder fra den delen av verden han ikke så fra platten, fra hovedgata nede i byen og særlig fra Café Ritz, da skyndte han seg til ny utkikkspost.	Jos äänii tuli semmoisesta mailman osasta mitä hän ei platilta nähny, alhaalta kaupungista pääkađulta ja eriliikaisesti Café Ritzistä, silloin hän heti hopusti löysi uuđen paikan mistä kattela.
Bort til verandaen og rekkverket, hvor han la seg flatt på magen.	Veranan eli gelenderin mihin meni vattalens makkaamhaan.
På det viset fulgte han med i glippen under.	Siinä se sitte ravosta katteli mitä oli tapattumassa.
Ofte la jeg meg ved siden av ham, slik at det var to snuter som stakk fram under rekkverket.	Mie monesti menin makkaamhaan sen vierheen, niin ette siinä oli sitte kaksi kuonoo mikkä pistethiin ulos gelenderin alta.
Men dersom vi hørte, så eller luktet kjentfolk, ja da reiste vi oss på bakbena og glodde over rekkverket.	Mutta jos met kuulima, näjimä eli haistoima ette nyt tullee opphaita ihmissii, se silloin met nousima ylös takajalvoile ja pyyristimmä gelenderin yli.
Folk kjente seg alltid taust betraktet, når de gikk forbi huset vårt.	Ihmisilllä oli myöthään tunnet ette heitä seurathiin ko het kävelthiin meiđän talon sivvu.
Som folk flest på den tiden, var Rex svært glad i mat. Kjøpefór fikk han aldri.	Niin ko usheimat ihmiset siihen aikhaan, tykkäs Rexki oikhein hyvin ruvasta.
Han fikk ekte mat. Middagsrester.	Ostoruokkaa se ei saanu koskhaan.
Kortreiste og hjemmelagde saker enten fra mamma, eller fra en giverglad nabo.	Likeltä tullutta kotiruokkaa joko mammalta eli sitte joltaki avokätiseltä krannilta.
Vi hadde noen slike snille naboer, de trivdes med ideen om en ekstra godbit til den store hunden vår.	Meilä oli muutamppii semmoissii höölii krannii, net tykäthiin ajatuksesta ette saathiin anttaat jonkun lisäherskun meiđän isole koirale.
Snillest var nabodama i Nedre Sankthansvei, gata på øversiden av Larsjorda.	Kaikkiin hööliin oli krannivaimo joka asui Nedre-Santhansveienilä, mikä oli Larsjordan ylipuolela.
I mange år stelte hun i stand kotelettbein og annen staselig søndagsmiddag, som hun med håp i blikket donerte til et firbent formål i Larsjorda 1C.	Monta vuotta se toimitti kotelettiluita ja muuta mainiota pyhäruokkaa minkä kenkkäs toivo silmissä nelijalkaiselle Larsjorda 1C:ssä.
I starten kom hun selv på døra vår, en liten pose i neven der hun banket på og sa hun hadde noe godt til Rex.	Alussa vaimo tuli itte meiđän ovele, pikku pussi käđessä, kopisti ovheen ja sanoi ette tässä hänelä oli jotaki makkeeta Rexile.
Men Rex, han nektet å ta imot.	Mutta Rex, se ei halunu ottaat sitä vasthaan.
Det sto aldri på maten, den var snadder, Rex ble aldri fortrolig med leveransen.	Ei se ollu kiini ruvasta, se kyllä oli makkee, mutta Rex ei koskhaan harjaantunnu semmmoisheen tuomisheen.
Take away levert på døra var mistenkelige saker, og slik gikk det til at mamma selv måtte legge i vei og hente posen.	Take away ovele tuotuna, siinä oli jotaki eppäilyttäävää, ja niin siinä sitte kävi siihen laihiin ette mamma häytyi itte mennä ja nouttaat pussin.
Straks posen var vel i hus og åpnet, først da bet Rex på.	Vasta ko pussi oli perilä kotona ja aukaistu, se silloin Rex kyllä heti nappas sen.
Med tid og stunder endte de ved et kompromiss, nabokona og Rex.	Lopulta net päästhiin kompromisshiin, krannivaimo ja Rex.
Han hentet resteposen selv.	Se nouti ruvanloppupussin itte.
Nabokona la posen på sin egen trapp, før hun med blid stemme ropte over gata at nå var det mat å få.	Krannivaimo pani pussin omale trapule ennen ko iloisella äänelä huusi ette nyt oli tieđossa ruokkaa.
Da ble det røring på platten vår.	Silloin alkoi meän platilla näkymhään liikettä.
Så nabokona ingen Rex på platten fordi han var inne, da ringte hun til mamma.	Ensin kuono alkoi höyryymhään ravosta, ja sitte Rex korvat ystävällisenä pirunmerkkinä pystössä vilisti krannivaimon tykö ja nouti pussin kotia.
Som i sin tur sendte Rex av sted, fulgt av en travende fornøyd retur med posen i forsiktig grep mellom tennene.	Krannivaimo muisteli ette kukhaan ei saanu olla ulkona ja ette ulko-ovi piti olla kokonhansa kiini ennen ko Rex otti pussin.
Så han snurten av et håpefullt øye i dørgløtten, gikk han til streik og nektet å ta.	Jos se näki vaikka vain vilattukselta jonku toivorikkhaan silmänkhään ovenravossa, se alkoi streikata eikä ottanu pussii.
Jeg tror det var sårt for henne dette, at Rex var så reservert når koteletten var så god.	Mie uskon ette se tuntui vaimosta pahalta ette Rex niin piđätteli ittensä ko koteletti kyllä oli oikhein makkee.
Ettersom tradisjonen festet seg, ønsket også andre i nabolaget å dele av de rikes bord.	Ko tavasta sitte tuli fasti, muutki krannit haluthiin jakkaat rikkhaitten pöyđästä.
Det ringte støtt og stadig i telefonen, og det rare var at straks mamma bekreftet at Rex ønsket å stille opp for en god sak, så gikk det utkrøpne dyret alltid til korrekt adresse.	Telefooni ringas myöthään, ja eriskumhainen oli ette paikala ko mamma oli vahvistannu ette Rex oli halukas toimheen hyvän assiin puolesta, se viekas elläin osas aina oikkeesseen adresshiin.
«Hent posen», sa mamma, fulgt av en tydelig formulert stedsangivelse, han strøk tvert av gårde til riktig hus.	» mamma sanoi ja muisteli samassa tarkasti mistä paikasta, ja Rex tormas suorhaan oikkeesseen talhoon.
En gang kom han hjem med saftig og nystekt kotelett i munnen, giveren var sikkert fri for poser, og den lekkerbiskenen slapp han på platting og nektet å røre.	Kerran se tuli kotia mesinen, vastapaistettu koteletti suussa, kenkkääjällä sikkaristi vailuthiin pussii, ja sen herskupalan se puđotti platile ja kielttäytyi koskemasta siihen.
Mamma måtte til sist avbryte oppvasken, gå ut av huset, peke på koteletten og si vær så god.	Mamma häytyi lopulta heittäät pesemästä astiita, mennä ulos, osoittaat kotelettii ja sannoot ette ole hyvä.
Bortsett fra middagsrester, så delte Rex og jeg det meste.	Met Rexin kansa jajoima kohta kaiken muun ko ruvanloput.
Han var en trygghet i min oppvekst, en lengsel i alle de dagene jeg var i barnehagen og på skolen, og en varme når jeg kom hjem.	Se antoi turvaa minule minun kassuissa, oli kaipuna kaikkina niinä päivinä ko mie olin lastentarhaassa eli koulussa ja lämmitti ko mie tulin kotia.
Vi delte hemmeligheter, jeg tror den oppvakte gjeterhunden forsto meg.	Met jajoima sallaisuuksii, mie uskon ette se virkku paimenkoira ymmärsi minnuu.
Og det jeg hvisket til ham, sladret han aldri bort.	Ja sitä mitä mie viskutin sen korvhaan, se ei koskhaan juorunu muile.
Noe annet vi delte, var gulvplassen mellom sofaen og fjernsynet.	Lisäksi met jajoima laattiialan soffan ja TV:n välissä.
Der lå vi og så Barne-TV.	Siinä met makasimma ja kattoima Lasten-TV:tä.
Ble det for skummelt og jeg akte meg baklengs under bordet og av og til under sofaen, da rygget han jamsides etter.	Jos tuli liijan visto, ja mie ryömin takaperin pöyđän tahi muutamisti suufanki alle, se pöräs minun myötä.
Han passet på.	Se pasas minnuu.
Det var en kommando mamma sørget for å lære Rex fra han var valp.	Mamma opetti Rexile yhđen komenon ko se oli pieni.
Pass på Maureen, for hun er liten.	Passaa Maureenin pääle, se oon niin pieni.
Straks mamma sa de ordene, ja da var Rex uråd å distrahere.	Heti ko mamma sanoi net sanat, silloin se oli mahđoton saađa Rexin heittämhään.
Det var umulig å leke gjemsel i sånne stunder, tett oppfølging ville man kalt det i dag.	Se oli mahđoton tierata piilosta sen kansa, tääpänä semmoista sanottais tiukaksi vahtaamiseksi.
Så hadde jeg heller aldri behov for å gjemme meg for Rex.	Mutta ei mulla kyllä koskhaan ollu tarvet piilota itteeni Rexiltä.
Eller for mamma.	Tahi mammalta.
De to i lag gjorde en småskummel barndom trygg, slik at den til syvende og sist ble verdt å minnes.	Net kaksi tehthiin minun osin kamalasta lapsuuđesta turvalisen, semmoisen ette sitä sitte kuitenki kannattaa muistaat.
Bilder av Rex har jeg millioner av.	Mulla oon Rexistä miljoonii kuvvii.
Bildene veier ingen ting og er med meg når jeg sover og er våken.	Kuvat ei paina mithään ja net oon minun myötä nukkuissa ja valvheila.
Derimot må jeg ta bussen tilbake til Honningsvåg for å se et bilde av Tello.	Sen sijhaan mie häyđyn ottaat ruuttapiilin Vookhiin ette saan nähđä Tellon kuvan.
Da har jeg alltid med meg blomster.	Silloin mulla oon tasan myötä kukkii.
Tello er på det vesle ovale bildet på mammas gravstøtte på stedets kirkegård.	Tello oon myötä pienessä pitkulaisessa kuvassa mamman hautakivessä paikan kirkkomaala.
Hun er ung på bildet og holder hunden i armene.	Mamma oon kuvassa nuori, ja sillä oon koira sylissä.
En arm under halen, den andre under forlabbene.	Toinen käsivarsi hännän alla, toinen etukäpäliitten alla.
Ryggen hans mot brystet hennes, man ser fortroligheten.	Sölkä oon hänen rinttaa vasten, siitä näkkkyy luottamus.
Tryggheten mellom mamma som ung og hennes hund.	Turvalisuuđen tunnet nuoren mamman ja hänen koiran välilä.
Slik min oppvekst var, på godt og vondt har jeg grublet og tenkt, var kanskje også mammas oppvekst?	Niin ko minun ylöskassuuminen, hyvässä ja pahassa, mie olen ajatellu ette piian samanlainen oli kansa mamman ylöskassuuminen.