Spagaten er forbigående	Spagaatista tullee loppu
Med relativt lite folk og svært små midler skal kvenfolket klare to ting på samme tid.	Kohta vähilä ihmisillä ja oikhein vähälä rahala pittää kväänikansa pärjätä kaksi assiita yhtäaikkaa.
Ta vare på det som har vært, og skape det som skal bli.	Ottaat vaarin siitä mitä oon ollu ja synnyttäät sitä mitä tullee olemhaan.
En lei spagat, sikkert typisk for alle folkeslag som har blitt forsøkt utradert i språk og kultur.	Ikävä spagaatti, mutta sikkaristi tyypilinen kaikile kansoile jokka oon freistattu hävittäät kulttuurisesti ja kielelisesti.
Grovt sett har veteraner med furete never tatt seg av det første, og ungdom med visjoner det andre.	Enniimitten net oon veteraanit känsäisine kourinensa mikkä oon pitänheet huolen ensimäisestä ja visunäärit nuoret jälkimäisestä.
Men når den siste stabeisen har tatt kvelden og øksa stadig ligger ved treets fot, ser jyplingene for seg å plukke den opp?	Mutta ko viiminen tervaskanto oon pannu maata ja kirves vielä makkaa puun juuressa, plokkaavatko räkänokat sen ylös maasta?
Hive seg i kast med lafting og båtbygging, restaurering og nybygging, slik at kvenenes materielle kulturarv tas vare på?	Alkkaavat salvamhaan ja veistämhään venheitä, restaureeraamhaan ja rakentamhaan uutta, niin ette kvääniin materaalisesta kulttuuriperinöstä piđethään huolen?
Ungdommen fikser framtiden, de har lite annet valg.	Nuoret hoittaavat tulleevaisuuđen, muuta net ei juuri saata tehđäkhään.
Men når gamlegutta er borte og all den tid kvenfolket har for få ressurser til å ha to tanker i hodet samtidig, hvem skal fikse fortiden?	Mutta ko vanhus oon poissa ja ko kväänikansala oon liijan vähän resurssii pittäät yhtäaikkaa päässä kahta assiita, kuka sitte ottaa vaarin siitä tulleevaisuuđesta?
Hugge tak i nevnte øks og håndlafte i vei etter gammel oppskrift, nagle og spunse og spleise og esse i essa og hva det nå heter alt sammen, som var så viktig å kunne før i tiden.	Tarttuu tuohon kirvheesseen ja pykkää omin käsin vanhan mallin jälkhiin, naulaa ja tapittaa, punnoo köyđet ja takkoo ja mitä niitä nyt oonkhaan mitä oli niin tärkkee osata vanhaasseen aikhaan.
Neppe ungdommen, kan man tenke.	Tuskin nuoret, saattaa ajatella.
De er jo så moderne av seg.	Nethän oon olemassa niin nykyaikhaiset.
Vil nok helst bare sysle med kontor-kvenkultur, slippe å fryse og få vannblemmer på fingrene og heller gjøre ting som er viktige for framtiden.	Halluuvat tyhä puuhaila kontuurikväänikulttuurin kansa, päästä palelemasta ja saamasta vesikelloi sormhiin, niilä oon enämen mieli tehđä assiita mikkä oon tähđeliset tulleevaisuutta varten.
Til alt hell har vi en innvending.	Onneksi meilä oon tähän huomhautus.
Nemlig om det egentlig er et pluss for kvenfolket at ungdommen deres er påfallende opphengt i fortiden?	Nimittäin piian se oikkeestansa oon kväänikansan etu ette heiđän nuoret perustethaan niin paljon menheisyyđestä?
Her minner vi om forskjellen mellom fortid og framtid: Kun en av dem er et evigvarende prosjekt.	Tässä muistutamma erosta menheisyyđen ja tulleevaisuuđen välissä: Tyhä toinen niistä jatkuu ikuisesti.
Det fins en grense for antall laftete hus, grense for mengde gammelt som fins.	Siinä tullee raja vasthaan kunka paljon salvetuita huonheita tarvithaan, kunka paljon vanhaata oon olemassa.
Og selv om det neppe føles slik for kulturminne-heltene som kjemper for å redde stumpene av kvensk materiell kulturarv: Fjøs og buer, hus og naust;	Vaikka se ei juuri siltä tunnu niitten kulttuurimuistosankariitten mielestä jokka taistelhaan kvääniin materiaalisen kulttuuriperinön loppunyssiin puolesta. Navetoitten ja aittoin, huonheitten ja naustiin puolesta.
jobben har en sluttdato.	Mutta kuitenki se homma jonaki päivänä loppuu.
Vi mener signalene fra fylkeskommunen og riksantikvaren i så måte er gode.	Met ajattelemma ette fylkinkommuunin ja riikinantakvaarin signaalit sen suhtheen oon hyvät.
Bedre enn på lenge.	Paremat ko pitkhään aikhaan.
Veteranene skal få hjelp, prosjekter er i gang.	Veteraanit saađhaan appuu, prosektiita oon toimessa.
Kvenske kulturminner, det lille som er igjen, skal tas vare på for ettertiden.	Kvääniin kulttuurimuistot, se vähä mikä vielä oon jälilä, siitä otethaan vaarin huomista varten.
Systemet skal sørge for det.	Systeemi pittää siitä huolen.
Det har de lovet, det skal de holde.	Mitä net oon luvanheet, sen net piđethään.
Spagaten vår er forbigående, også den kvenske fortiden skal falle til ro.	Spagaatista tullee loppu, kvääniin menheisyyski päässee rauhaan.
Slik at også vi kan samle bena, og gå videre.	Niin ette metki pääsemä liikkumhaan etheenpäin.
Gravkors	Hautaristi
Tidens tann gnager, selv på noe så fint og viktig som våre gravminner.	Aijan hammas kalluu, vielä jotaki niinki fiinii ja tärkkeetä ko meiđän hautamuistoi.
Minnet burde helst vært stelt med og tatt vare på, men enten er det ingen igjen som kan gjøre det, eller så bor de for langt unna.	Muistoo olis pitäny hoittaat ja siitä pittäät huolen, mutta joko ei ole yhtäkhään jäljelä sitä tekemhään, eli sitte het asuuvat liijan kaukana.
Gamle gravminner kan betraktes som kulturminner, og landet rundt fins det mange slike som lider under manglende pleie og omsorg.	Vanhoita hautamuistoi saattaa pittäät kulttuurimuistoina, ja ympäri maan oon paljon samanlaissii ilman hoiđotta.
Ny mote	Uusi muoti
Symbolikk, mon tro?	Symbolikkii, vain mitä?
At landet vårt snart skal snø ned?	Ette meiđän maa heti taas oon lumen peitossa?
Eller at vi har vært gjennom strenge tiltak mot koronavirus?	Eli ette met olema joutunheet käymhään läpi ankariita toimii taistelussa koronavirusta vasthaan.
Ytringsfriheten kanskje, Nobels fredspris til modige journalister?	Sananvaphaus piian, Nobelin rauhanpalkinto rohkeile journalistiile?
Eller at det er så bikkjekaldt på fjellet at nordlysforsker Kristian Birkeland på Halti burde hatt buff?	Piian kysymys oon kvääniistä, siitä ette ruijalaistaminen pani heiđän pääle kuonokopan niin ette heistä tuli äänetön kansa?
Snegl	Liivamato
Ofte på fjelltur tenker man på hvordan det skal gå med det kvenske.	Ushein sitä tunturissa kulkkeissa hunteeraa ette kunka se mennee sen kvääniassiin kansa.
Kvensk revitalisering, grubler man på.	Ajattellee kväänin revitaliseeraamisen ympäri.
På en slik tur kom vi over denne krabaten, den krysset ødemarken i mye den samme farten som farten i det vi tenkte på.	Semmoisella reisula kohtasimma tämän villikon, se vajelsi tunturissa kohta sammaa vauhtii ko millä se meiđän hunteeraama assii mennee etheenpäin.
Et fint bilde på følt frustrasjon.	Se anttaa hyvän kuvan meiđän frustrasuunista.
Men det var en hyggelig snegl, vi krysser fingre for at også den kommer seg trygt fram.	Mutta se oli soma liivamato, ja met toivoma ette seki päässee turvalisesti perile.
I framtiden en vakker dag.	Tulleevaisuuđessa, jonaki kaunhiina päivänä.
Hell og lykke	Onni ja lykky
Hesten har alltid vært en viktig del av livet på kvenske rydninger og gårder.	Hevoinen oon aina ollu tärkkee osa elämää kväänitaloissa.
Men til slikt hardt arbeid trengtes det solid fottøy, og her ser vi et velbrukt eksemplar med tilhørende nagler.	Mutta semmoisheen kovhaan työhön tarvithiin lujat jalkaneuvot, ja tässä meilä oon hyvinpiđetty kenkä ja siihen kuuluuvat naulat.
Hesteskoen betyr hell, sikkert også derfor de la den i vindusposten, de flinke folkene som styrer med Tørfoss kvengård i Reisadalen.	Hevoisenkenkä tuopi onnee, sikkaristi kansa sen tähđen sen oon henganheet klasinkarmhiin, nuot sepät ihmiset jokka piđethään Kuivakosken kväänitalloo Raisinvankassa.
Gamme	Kammi
Her ser vi en flott klassisk gammekonstruksjon – i sterk kontrast til kvenenes tradisjonelle lafting.	Tässä meilä oon fiini klassilinen kotarustinki – melkhein täyđelinen vastakohta lantalaisten tradisunelille salvamisele.
Byggeskikkene er vesentlig forskjellig, blant annet med helt andre dimensjoner på virket der lafteteknikker ble brukt for å føye dem sammen.	Rakenustavat oon huomattavan erilaiset, esimerkiksi puutavara oon aivan eri sorttii ko se mitä piđethään ko salvethaan hirsihuonheita.
Dette eksempelet er fra Kvænangen i Nord-Troms.	Tämä esimerkki oon Naavuonosta Pohjais-Tromssasta.
SOMMERFUGGEL I STEINLAND	PÖRHÖNEN JUOLIKOSSA
Kan du se den?	Saatatko nähđä sen?
Neslesommerfuglen?	Polttiaispörhösen?
Fløyet til 900 meter over havet og nær forsvunnet i kald og hard kuppel-ørken.	Lensi 900 metteerii merenpinnan ylipuolela ja sitte se melkhein katos kylmhään ja kovhaan kiviauttiimheen.
Blant våre mest vanlige sommerfugler, men kjært barn mange navn, for denne vakre har to vitenskapelige «fornavn.» Nymphalis eller Aglais, slektsnavn urticae.	Se oon yksi meiđän tavalissiimista pörhösistä, mutta rakkhaala lapsela oon monta nimmee, ja tällä kaunhiila oon kaksi ”etunimmee”, Nymphalis ja Aglais, sukunimi oon urticae.
Nokkosperhonen på finsk, polttiaispörhönen på kvensk.	Suomeksi nokkosperhonen, lannan kielelä polttiaispörhönen.