index2.php_option=com_content_task=view_id=212_lang=davvi.html.xml
Go mii ain leimmet ohkin eatniheakkas, de jo gullagođiimet iežamet eatni suopmana ja su hállanrytmma.
Ko mii ain lâim šohânâssân eeni kuáhtust, te jo kulâškuođijm iännám suommân já suu sárnumryytmâ.
Jo ovdal riegádusa olmmoš háhkagoahtá alccesis eatnigiela dáiddu.
Jo ovdil šoddâm olmooš havâškuot olssis eenikielâ tááiđu.
Eará dáidduid mii hárjehallagoahtit easkka dan maŋŋá go leat riegádan.
Eres tááiđuid mii hárjuttâlškyettip iäskán tast maŋa ko lep šoddâm.
Muhto eatnigiela mii oahppat gullat jo eatniheakkas.
Mut eenikielâ mii oppâp kuullâđ jo eeni kuáhtust.
Eatnigiela šuoŋa, intonašuvnna ja rytmma ohki bealjit gullagohtet jo ovdal riegádeami.
Eenikielâ šuoŋâ, intonatiiv já ryytmâ šohânâš peeljih kulâškyeteh jo ovdil šoddâm.
Máná áiccuin gullu ja dovdu ahtanuššet doaibmat jo ohkin.
Párnáá ááicuin kulo já tobdo ovdánškyeteh toimâđ jo šohânâššân.
Čalmmit oaidnigohtet easkka riegádusa rájes.
Čalmeh uáiniškyeteh iäskán šoddâm rääjist.
Go olmmoš buikkiha dán máilbmái, de su njuoska assi áicá galbmasa ovttatmano.
Ko olmooš kuuikát taan mailmân, te suu njuoskâ liške áiccá kolmâs siämmást.
Vehážiid mielde njunni rahpasa haksit hájaid ja čičči njamadettiin njattiidišgoahtá njuokčamis mielki.
Kuuloold njune lekkâs apseđ haajâid já njama njomâdijn njadeškuot njuohčâmist mielkki.
Eatnigiela dáidu lea dego láhkki, mas čalmmit čákŋet siskkálagaid dego gođđosis.
Eenikielâ táiđu lii tegu vyehi, mast čalmeh čääŋŋih siskáluvâi tegu kođosist.
Juohke buolva dahká gođđosii iežas fárffu oktan čalbmin.
Jyehi puolvâ taha kođosân jieijâs váárvu ohtân čalmen.
Gođus šaddá seammá nanusin go dan rašimus čalbmi lea.
Kođos šaddá siämmáá nanosin ko ton rašemuš čalme lii.
Min máttut dárbbašedje gulahallat gaskaneaset jo don dolin, go oččodedje alcceseaset áigáiboađu meahccebivdduin.
Mii madduuh tarbâšii savâstâllâđ koskânis jo ton tovláá rääjist, ko uážudii olssis áigápuáđu meccipivdoin.
Olbmot galge máhttit guđet guoibmáseaset válddahallat eatnamiid, vai nubbi maid livččii dádjadan dohko, gos sálašeallit ledje vuhtton.
Ulmuuh kolgii mättiđ jieškote-uv toimâinis valdâttâllâđ enâmijd, vâi nubbe meiddei ličij táiđám toho, kost salâselleeh lijjii vuottum.
Gielaid sánit leat šaddan duháhiid aht duháhiid jagiid áigge.
Säänih kieláid láá šoddâm tuháttij et tuháttij iivij ääigi.
Giella lea seamma geahčemeahttun riggodat go nástealbmi.
Kielâ lii siämáá kejittis riggodâh ko täsnialme.
Olbmuin ii oktage nagot oahppat guđege eatnigiela dievaslaččat, daningo gielat eai biso seammaláganin áiggiid čađa.
Ulmuin ij ohtâgin vaje oppâđ jieškote-uv eenikielâ tievâslávt, ko kielah iä piso siämmáálágánin aaigij čoođâ.
Gielat rivdet oppa áigge ja juohke sohkabuolva guođđá iežas eatnigilii ođđa sániid ja muhtin sániid jávkada oalát eret.
Kielah rievdih ubâ ääigi já jyehi suhâpuolvâ kuáđá jiejiâs eenikielân uđđâ saanijd já motomijd saanijd váldá ollásávt meddâl.
Dego almmis leat áigádasaid rájes olu násttit jáddan ja nuppit fas eai leat vuos ihtán oidnosii, de nu dáhpáhuvvá maiddái gielaid sátneriggodahkii.
Tegu almeest láá aigijdis rääjist ennuu tääsnih časkâm já nubeh oppeet iä lah vala ittáám uáinusân, te nuuvt tábáhtuvá meiddei kielâi säniriggodâhân.
Sániid maid jávkadit eret eallima dárbbut dahje ođasmahttet sániid sisdoalu.
Säänih meiddei läpitteh meddâl eellim táárbuid tâi uđâsmiteh saanij siskáldâs.
Sánit jávket, jos eallimis ii leat šat daidda atnu.
Säänih láppojeh, jis elimist ij lah innig toid ano.
Eatnigiella lea olbmo čálekeahtes historjá
Eenikielâ lii ulmuu čälihánnáá historjá
Buot váhnemat hállet mánnái, vai unnoraš oahpašii birget eallimis.
Puoh vanhimeh sárnuh páárnážân, vâi uccâhâš opâččij piergiđ elimist.
Olmmoš suitá rámi ja giitosa mánnásis vel baikkainge.
Olmooš suittá räämi já kijttos párnážis vala poškáin-uv.
Go mánná lea pohttui earánasttan, de eatnit ja áhčit rábmojit: ” Gal don ledjet albma gággi ! ”
Ko páárnáš lii pootton iäránistám, te eenih já eejih rámmojeh: ” Kal tun lijjih olmâ käggee ! ”
Nie leat min máttut nannen ođđa buolvva iešdovddu ja gielladáiddu jo doložiid rájes.
Nievt láá mii madduuh nanodâm uđđâ puolvâ jieštobdo já kielâtááiđu jo tovláá rääjist.
Min buohkaid geatnegasvuohta lea fievrredit ráhkesvuođain iežamet eatnigiela dáiddu ođđa bulvii.
Mii puohâi kenigâsvuotâ lii fievridiđ rähisvuođáin jieččân eenikielâ tááiđu uđđâ puolvân.
Mađe eanet mii atnit iežamet eatnigiela mánnái háladettiineamet, logadettiineamet ja čáledettiineamet, dađe nannosabbon min fárfu šaddá eatnigiela gođđosis.
Mađe eenâb mii kevttip jieččân eenikielâ páárnážân sárnudijn, luvâdijn já čälidijn, tađe nanosubbon šadda mii várvu eenikielâ kođosist.
Iešguhtege bealistis ferte gáhttet iežas fárffu, vai dat gierdá go ođđa buolva njađđigoahtá iežas gođáčalmmi ovddit buolvva gođđosa vehkii.
Jieškii-uv pelestis ferttee varjâliđ jieijâs váárvu, vai tot kiärdá ko uđđâ puolvâ njađeškuot jieijâs kođđoomčalme oovdep puolvâ kođđoos viästun.
Olbmo čálekeahtes historjá lea eatnigiella, mii lea olmmošvuođa ja ráhkesvuođa historjá.
Ulmuu čälihánnáá historjá lii eenikielâ, mii lii olmoošvuođâ já rähisvuođâ historjá.
Dát historjá gudnejahttá eallima ja ráhkesvuođain nanne ođđa buolvva ceavzit eallimis.
Taat historjá kunnijât eellim já rähisvuođáin naanood uđđâ puolvâ cevziđ elimist.
Dan olbmot dahket go máinnastit dahje lohket ja čállet čáppagirjjálašvuođa girjjiid.
Taam ulmuuh taheh talle ko mainâsteh tâi loheh já čäällih čaabâkirjálâšvuođâ kiirjijd.
Vahát fal čállojuvvon historjá lea árvvus atnán dušše nummiriid, lohkomeriid ja jápmima: Goas ain guhtege soahtehearrá lea goddán nu ja nu olu olbmuid.
Vaahâg et čaallum historjá lii annaam áárvust tuše numerijd, lohomeerijd já jäämmim: Kuás ain kii kii-uv suátihiäráid lii koddám nuuvt já nuuvt ennuu ulmuid.
Eanemus historjjásiiddut leat čállojuvvon dain, geat eanemus leat sođiin olbmuid goddán.
Enâmustáá historjásiijđoh láá čaallum tain, kiäh enâmustáá láá soođijn koddám ulmuid.
Min eatnigiella sámegiella ii álgoálggus oppa dovdange soahti sáni.
Mii eenikielâ sämikielâ ij algâaalgâst ubâ tubdâmgin suáti sääni.
Muhto go máilmmi ráfehisvuohta buvttehii soahtin Sápmái, de min máttut gárte luoikahit dien váivves sáni suopmelaččain.
Mut ko maailm rávhuttisvuotâ pyevtittij suáttin Sáámán, te mii madduuh karttii luoihâttiđ tien väivis sääni syemmilijn.
Sátni sábmái sisdoallá maiddái ustitlašvuođa iige muital dušše dan ahte muhtin máhttá bures hállat sámegiela.
Sääni sáámán tuálá siste meiddei ustevlâšvuođâ ige muštâl tuše tom et mottoom máttá pyereest sárnuđ sämikielâ.
Vaikko sámegiella ii stuorra lohkomeriiguin sáhtege šearrát, ahte nu ja nu gallit čuohtemiljovnnat dan hálašedje, de luonddu ja dálkkiid dovdamušain, sábmáivuođain ja olmmošvuođain mihtidemiin min eatnigiellamet lea seamma geahčdemeahttun riggodat go nástealbmi.
Veikâ sämikielâ ij stuorrâ lohomerijguin pyevtigin šiärráđ, et nuuvt já nuuvt maaŋgah čyetimiljovneh tom sárnuččii, te luándu já šooŋâi tubdâmuššáin, sáámánvuođáin já olmoošvuođáin mitteddijn mii eenikielâ lii siämmáá kejittis riggodâh ko täsnialme.
Udnojeadnot sámegiela vel boahtti buolvvaide maiddái nu ahte adnit dan sihke hállan- ja čállingiellan !
Unnuužup sämikielâ vala puáttee puolváid-uv meiddei nuuvt et anneep tom sehe sárnum- já čäällimkiellân !