marja_helander_tiedote_koltansaame.pdf.xml

Čeäppõstuejjõõzz SääŠmkultturkõõskõs Sajoozzâst Riikk čeäppõsnorldõk / Riikk čeäppõstuejjõstuåimmkååŠdd tiŠllʼjemtuejjõõzz	Taideteokset S aamelaiskulttuurikeskus S ajoksessa Valtion taidekokoelma / Valtion taideteostoimikunnan tilausteokset
Piõgg pååssam õhttu šõddi tuõddârsueŠjj, liâ muu jiõggsaž dommkueŠstelm.	Tuulen tuivertamat, yksinäiset tunturikoivut ovat minun henkistä kotimaisemaani.
Tõk liâ kuâđđjam miõŠlle juŠn päŠrnnpoodd čuõiggâmreeisain, eŠččam šõddâmpääiŠǩin Uccjooǥǥâst.	Ne ovat painautuneet mieleeni jo lapsuuden hiihtoreissuilla, isäni synnyinsijoilla Utsjoella.
TuõddârsueŠjji siŠtǩǩesvuõtt lij tõn jiijjâsnallšem puâllmõš, ko tõt lij võõrâs leŠbe jiõŋŋâm.	Tunturikoivun erityisominaisuus on sen palaminen myös tuoreena tai jäisenä.
NääiŠt tõt lij ääiŠji mieŠldd ouddam vuäittmõõžžid da ååsk, säŠmmlai puäʒʒhååid da aazztumuužž leävvnumuŠšše tuõddârpâjj-jännmid.	Täten se on aikoinaan osaltaan mahdollistanut saamelaisen poronhoidon ja asutuksen leviämisen tunturiylängöille.
Tuõddrest – čuõvvtuejjõŠsse leäm haaŠlääm seŠrdded tuõddârsueŠjji ååŠbleeǩǩ da puŠhtted kooska poostjânnmest Aanar siidid.	Tunturissa - valoteokseen olen halunnut siirtää tunturikoivujen muotoa, tuoda kappaleen erämaata Inarin kylille.
Čuõv šuävvjem tuejjõs kägg ođđest miõŠlle smiõttõõzzid kolggi jannu da možât-i veâl kuuzzkõõzzid.	Valoa hohtavana teos luo mielleyhtymiä myös virtaavaan jokeen ja ehkäpä jopa revontuliin.
KueiŠtvuäzzas tuejjõs vuäǯǯai aalǥes uccjokkneeŠǩǩ eŠččam Piera Johannes Helander škooulâst, 1950-lååǥǥast norrum SääŠmjânnam šââddain.	Kaksiosainen teos sai alkunsa utsjokelaisen isäni koulussa 1950-luvulla keräämistä Lapin kasveista.
Šââdd leŠjje koškkuum da tiudduum tääŠrǩeŠld nõmmlaappivuiŠm da ruõkkum herbaariooŠne leŠbe sâddnorldõŠǩǩe.	Kasvit oli kuivattu ja kiinnitetty nimilapuin varustettuna herbaarioon eli kasvioon.
JuõŠǩǩ šâdd leäi tiõđlânji tärkka klasstõllum jiijjâs-i jouŠǩǩe.	Jokainen kasvi oli tarkan tieteellisesti luokiteltu omaan ryhmäänsä.
Loŋŋnem tõn risttreeidast, mii leäi tõn poddsaž sââddai mooččâdvuõđ da määŋgnallšemvuõđ di oummu klasstõõllâm- da kåårbõõššâmtaarb kõõskâst.	Innostuin siitä ristiriidasta, mikä vallitsi kasvien kauneuden ja monimuotoisuuden sekä ihmisen luokittelu- ja lokerointitarpeen välillä.
Seämma poodd puõŠđi miõŠlle saaŠmi histoor da tõn ääiŠj ǩiõččlõõttâmvueŠǩǩ, klasstõõllâd saaŠmid vueŠlab roodd vuâlla kuullven.	Samalla mieleeni nousivat saamelaisten historia ja yritykset luokitella saamelaisia alempaan rotuun kuuluviksi.
Veâl 1930-lååǥǥast AanarjääuŠr ruõkkâmsââŠjest leŠjje kuäivvam saaŠmi vueiŠvvkäällaid rooddmättnallšem tuŠtǩǩumuužžid (ååŠn täk vueiŠvvkääll liâ kâŠl maacctum mååusat).	Vielä 1930-luvulla Inarinjärven hautausmaalta oli kaivettu saamelaisten pääkalloja rotuopillisiin tutkimuksiin (kallot on sittemmin palautettu). Tästä sain idean kerätä oma kasvioni.
Tuejjõõzzâst liâ snimmum 30 ânnʼjõžpeeiŠv sämmla.	Heidät on jaoteltu asuinpaikan, ikäryhmän ja äidinkielen mukaan.
Vuâđđan lij Statistikk-kõõskõõzz da SääŠmteeŠǧǧ vaal-luŠvddkååŠdd eeŠjj 2011 statistikk.	Tämä luokittelu perustuu Tilastokeskuksen ja Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan vuoden 2011 tilastoon.
TõŠst LääŠddjânnam õhttseŠžže nuŠtt 10 000 säŠmmla liâ klasstõllum ââŠjj mieŠldd sääŠm dommvuuŠdest jälsteeiŠji mieŠldd, pirr LääŠddjânnam jälsteeŠji mieŠldd di ålggjânnmest jälsteeiŠji mieŠldd.	Kielellinen jaottelu on vaikeampi asia: Saamelaiskäräjien mukaan tilastoja on pidettävä vain suuntaa antavina, koska alle 18-vuotiaiden äidinkielen ilmoittaminen on satunnaista ja äänioikeusikäisistäkin monet jättävät ilmoittamatta äidinkielensä.
Persoon jieŠnnǩiõllân mieŠrǩǩeed teŠl loǥstõŠǩǩe lääŠddǩiõll.	Henkilön äidinkieleksi luetteloon merkitään tällöin suomen kieli.
LââŠssen määngas toŠbdde, što sij liâ kueiŠtǩiõllsaž.	Lisäksi monet kokevat itsensä kaksikielisiksi.
Snimmum 30 persoon ââŠǩǩ-, ǩiõll- da jälstempäiŠǩǩvuäŠzzõõzz vaŠsttee prosenuttuaalânji tän ooudbeäŠlnn peäggtum statistiikk tuõttaaŠššid.	Joka tapauksessa kuvasin nämä 30 henkilöä, ja prosentuaalisesti heidän osuutensa vastaavat tämän edellä mainitun tilaston faktoja.
Juâkksa persoon paaldâst lij uŠcc sâddnorldõklapp, koŠst očndââtt lââŠssen persoon jälstempäiŠǩǩ da jieŠnnǩiõll.	Kuvissa halusin esittää henkilöt arvokkaina ja ainutlaatuisina yksilöinä, ja samalla myös voimissaan olevan alkuperäiskansan jäseninä.
M iõđlõsân ärvvtõõleeŠl tåŠlǩ 10 persoon 30:st maainste jieŠnnǩiõllân sääŠmǩiõl, da tääzz lååi jouŠǩǩe čääkk õhtt aanarsääŠm da õhtt nuõrttsääŠm maainsteei.	Optimisestikin arvioiden vain 10 - 11 henkilöä 30:sta puhuu äidinkielenään saamea, ja tähän kymmenen joukkoon mahtuu mukaan vain yksi inarinsaamea puhuva ja yksi koltansaamea puhuva.
Tuejjõõzz nuŠbb vuäŠss lij jõnn snimldõk, koŠst liâ tuõddârkueŠstelm ool snimmum sâddnorldõk sââdd.	Ne muodostavat ornamenttimaisen pinnan kurotellen kohti taivaita, vapautuen määrittelyn ja luokittelun ikeestä.