MATTI MOROTTAJA

Joulukuun 28 päivänä 1942 syntyi sammuttijärveläisille Karhu-Sammelille ja Hannun-Annalle poikalapsi, joka sai nimekseen Matti. Helposti hänen elämänsä ei alkanut, koska ensimmäinen ihminen jonka hän näki oli saksalainen sotilaslääkäri. Pari vuotta hän ehti asua Sammuttijärvellä, ennen kuin Lapin sota syttyi ja koko Lappi joutui lähtemään evakkoon. Vuoden mittainen evakkoaika päättyi kesällä 1945 ja Matti pääsi perheineen kotiin.

Kaamasen kansakouluun Karhu-Sammelin Matti meni syksyllä 1949, jossa kävi kansakoulua 7 luokkaa ja myöhemmin vielä Ivalossa jatkokoulua puoli vuotta. Koulun aloittaminen ei ollut helppoa, koska hänen oli opittava uusi kieli – suomenkieli. Koulusta päästyään hän teki lupauksen, että ei koskaan menisi enää yhteenkään kouluun mitään lukemaan. Kuitenkin vuonna 1962 hän meni Saamelaisten kristilliseen kansanopistoon Inariin ja sieltä päästyään meni vielä 1960-luvulla Kemijärven opettajaseminaariin. Siellä hän tutustui muihin saamelaisoppilaisiin, ja niin syntyi saamelaisten nuorten yhdistys: “Teänupakti” (Tenonpahta). Samoihin aikoihin alkoi Matti kulkea myös saamelaisopettajien kokouksissa. Seminaari kesti yhteensä 6 vuotta, josta osan hän oli käyttänyt armeijan suorittamiseen Rovaniemellä ja Immolassa. Seminaarista hän valmistui vuonna 1969, mutta opettajaksi hän ei halunnut siitä syystä, että opettaminen eli harmaantuminen jossakin syrjäisessä metsäkoulussa ei ollut kiehtova ajatus.

Mutta töihin Matti kuitenkin ryhtyi ja meni niinkin kauas, kun Turkuun. Siellä hän järjesteli ja litteroi saamenkielisiä ääninauhoja ja samalla hän opiskeli yliopistossa. Paljoa Matti ei kuitenkaan ehtinyt lukea. Töidensä vuoksi hän joutui usein lähtemään Tenon rannalle ns. kenttätyöhön keräämään vanhoja kertomuksia. Tämän vuoksi hän ei aina ehtinyt osallistua tentteihin ja niinpä hänen opinnot yliopistossa eivät edistyneet. Vuonna 1971 Elias Kytömäki soitti Matille ja pyysi häntä anomaan Saamelaisten kristilliseen kansanopistoon opettajaksi. Edellinen opettaja Volmari Holmberg oli hukkunut. Niinpä Matti aloitti opettajan työn kansanopistossa syksyllä 1971 ja opetus kesti 5 vuotta.

Vuonna 1973 perustettiin Saamelaisparlamentti, johon hän osallistui aivan alusta saakka ja oli myös sen puheenjohtajana kuusi vuotta. Saamelaiskäräjillä, joka tuli Saamelaisparlamentin jatkajaksi, on Matti ollut mukana sen perustamisesta lähtien. Vuonna 1974 Matti meni mukaan myös Saamelaisneuvostoon, Pohjoismaiden yhteiseen elimeen, jossa hän toimi myös puheenjohtajana. 1970-luvulta lähtien hän on ehtinyt työskennellä monissa erilaisissa kielielimissä, kuten Saamelaisparlamentin kielilautakunnassa ja Euroopan vähemmistökielten EBLUL:n Suomen saamenkielen lautakunnassa. Vuonna 1976 Matti meni töihin Lapin lääninhallitukseen ylimääräiseksi suunnittelijaksi. Työnään hänellä oli saamen kielen opetukseen kuuluvat asiat, sekä oppimateriaalityön johtaminen. Myöhemmin virkanimike muuttui koulutoimentarkastajaksi ja vielä myöhemmin sivistystoimentarkastajaksi. Hän oli ensimmäinen inarinsaamen kielen opettaja koulussa ja hän toimi tuntiopettajan lukukaudesta 1976-77 alkaen. Kokoaikaisena inarinsaamen opettajana hän toimi 1997 lähtien aivan eläkeikään saakka. Inarinsaamen kielen lehtorin pätevyyden hän sai vuonna 1998.

Inarinsaamen kielen yhdistys perustettiin vuonna 1986, jonka alusta saakka on Matti ollut sen puheenjohtajana. Syksyllä 1997 yhdistys aloitti Inarissa kielipesätoiminnan, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli opettaa alle kouluikäisille lapsille inarinsaamea siten, kuin lapsi oppii kielen eli puhumalla. Kielipesästä on alkanut tulla lapsia kouluihin, jotka osaavat kieltä niin hyvin, että heille oli järjestettävä opetusta. Vielä nykyäänkään ei ole tarpeeksi inarinsaamen opettajia, otti Matti töistään virkavapautta ja alkoi opettaa kouluissa inarinsaamea. Hän on henkilö, joka sitkeydellään, itsepäisellä sinnikkyydellään ja ahkeruudellaan on kaikkein eniten vaikuttanut 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun inarinsaamen etenemiseen.

Takaisin ylös